Matkavuosi 2025 oli vauhdikas ja värikäs

Aika tasan vuosi sitten julkaisin listan 25 haaveesta vuodelle 2025. Nyt kun vuosi on takana, voin todeta haaveilleeni aika varovasti. Olen listannut monta haavetta, joiden olen tiennyt joka tapauksessa toteutuvan, ja loputkin ovat hyvin kesyjä. Missä ihmeessä rohkeus on ollut vuosi sitten?

Rohkeuden puutteesta ei voi kuitenkaan syyttää matkavuotta 2025, joka oli taas vauhdikas ja monimuotoinen. Siihen mahtui pari isompaa reissua ja pari lyhyempää piipahdusta ulkomaille, sekä tietysti kasa kotimaan kohteita. Edelliseen vuoteen verrattuna kierrokset olivat huomattavasti kovemmalla ja se kyllä tuntui loppuvuodesta.

Tässä teille taas Lähtöselvitetty matkavuosi 2025 kuukausi kuukaudelta.

Tammikuu. Pitkä ja tipaton. Tammikuu. Synkkä ja hipaton.

Näin lauloi Jenni Vartiainen jo vuonna 2013, ja se piti paikkaansa paremmin kuin koskaan vuonna 2025. Tammikuussa ei tuntunut tapahtuvan mitään, ja puhelimen muistissa olevat valokuvat ovat vain sekaisin menneistä lankakeristä ja poismyytävistä tavaroista. Jännitystä kerrakseen.

Loppiaisena sentään kävimme pienellä päiväretkellä Sipoonkorven kansallispuistossa, mistä löytyi sopiva patikointireitti ja hyvä taukopaikka. Tauolla söimme valmiita voileipiä ja nuudeleita suoraan ruokatermoksesta. Aikamoista luksusta.

Helmikuu vei paahtavan auringon alle

Tylsää tammikuuta toki väritti valmistautuminen helmikuun alkuun, jolloin lähtisin taas pitkälle matkalle. World Visionin kummimatkaa Keniaan olin odottanut kesästä asti ja tammikuu tarkoitti todella tarkkaa valmistautumista. Piti hankkia malarialääkkeitä ja rokotuksia, tyhjentää lähiapteekki Imodiumista ja tehdä koepakkauksia kaikelle sille tavaramäärälle, jota olin ottamassa mukaan. Lentoyhtiöiden sallimasta 23 kilosta onnistuin käyttämään 22,9 kg, joista grammakaan ei ollut omia tavaroitani, jotka taas kulkivat selkärepussa. Keniaan matkasivat mukanani isot kasat jalkapallopaitoja ja muita varusteita, sekä isot kasat tuliaisia kummilapselle ja hänen perheelleen.

Matkamme Keniaan alkoi aikaisin aamulla Helsinki-Vantaalta, mistä suuntasimme aamiaisen jälkeen Amsterdamin kautta Nairobiin ja sieltä taas parin tunnin yöunien jälkeen Eldoretin kautta ohjelma-alueelle Kerio-joen varrelle. Alueella viettämiemme päivien aikana pääsimme tutustumaan esimerkiksi kahteen paikalliseen kouluun, terveysasemaan ja säästöryhmään. Vierailimme viljelyspalstoilla ja veimme iloa korkealle kukkulalle pienille koululaisille. Ja tietysti pääsimme tapaamaan kummilapsemme World Visionin toimistolla järjestetyssä tilaisuudessa.

Ohjelma-alueelta suuntasimme Eldoretin kautta Kenian eteläiseen osaan Maasai Maran luonnonsuojelualueelle, missä vietimme pari päivää safarilla. Näimme elefantteja, leijonia ja puhveleita, sekä meille innokkaasti esiintyneen gebardin. Safariauton kyydissä köröttely oli erikoinen siirtymä paikallisten ihmisten parissa vietettyjen päivien jälkeen, mutta avasi silmät Kenian luonnon monipuolisuudelle ja kauneudelle.

Tämä matka jäi sydämeen taas lämpimäksi läikähdykseksi, joka nousee pintaan tasaisin väliajoin. Lämpö tuntui aivan konkreettisesti elimistössä ja päässä, mutta vielä enemmän se tuntui sydämessä.

Maaliskuussa Suomi pääsi näyttämään uusia kasvojaan

Maaliskuu olikin sitten kotimaan matkojen aikaa. Saatuani Kenian lämmön karistettua niskasta, suuntasin Outin ja Hannelin kanssa parin päivän etätyörupeamalle Karkkilaan. Majoituimme Tehtaan hotellissa ja kävimme tutkimassa lähiseutuja. Meillä oli tarkoituksena vähän patikoida ja tehdä retkiruokaa, mutta päädyimme lopulta vain Kino Laikalle asti ja kokkaamaan aterian ihan hotellin keittiössä. Tehtaan alue oli näin maaliskuussakin houkutteleva, joten mieleen jäi vahvasti kaivelemaan, millaista siellä olisi kesällä ilman umpijäisiä patikkapolkuja.

Melkein suoraan Karkkilasta suuntasin Lahteen, missä vietin mukavan viikonloppuloman. Perjantai-illan rentouduin yksin hotellihuoneessa sushin ja television kanssa, mutta lauantaina äiti tuli junalla Kouvolasta seurakseni. Kävelimme ympäri keskusta-aluetta, kävimme Malvassa, söimme Amarillossa ja illalla suuntasimme Lahden kaupunginteatteriin. Erittäin mukava kulttuuripitoinen päivä siis. Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen kävimme vielä kävelyllä Radiomäellä, mistä avautuivat näkymät ympäri Lahtea, ja laskeuduimme Urheilukeskuksen kautta takaisin hotellille ja kohti kotimatkaa.

Loppukuusta teimme vielä päiväretken Varlaxuddeniin Porvoon lähistölle. Alue oli yllättävän pieni ennakko-odotuksiin verrattuna, mutta hyvin mahduimme kallion koloon syömään eväänä olleet nuudelit (taas!) ja juomaan teet. Mukava päiväretki siis.

Ja ettei maaliskuussa olisi ehtinyt liikaa olla paikallaan, ajelimme Iittalaan katsomaan elämäni ensimmäisiä tanssikisoja. Nuorin lapsi osallistui ensimmäisiin kilpailuihinsa, ja heidän sarjaansa odotellessa ehdimme piipahtaa viereisessä Iittalan tehtaanmyymälässä ja tehtaanmäellä. Mielenkiintoinen paikka ja erityisesti kauppa täynnä sitä vanhempaakin Iittalaa, jonka muistaa omasta lapsuudenkodista. Kilpailuista lopputuloksena kolmas sija ja pronssimitali. Kannatti lähteä.

Vaikka maaliskuu oli kotimaan matkailun juhlaa, niin kuukausi päätettiin risteilyllä Tukholmaan. Tämä oli tällainen pieni irtiotto pois kotoa ilman mitään suunnitelmia, ja siitä muodostuikin äärimmäisen rentouttava paripäiväinen. Laivalla osallistuimme pubivisaan ja voitimme suklaalevyn, Tukholmassa kävelimme ympäri Södermalmin aluetta ja näimme lampaita, ja paluumatkalla otimme rennosti parisängyllisessä hytissämme. Hyvä tapa karata kotoa pariksi päiväksi.

Huhtikuu oli revanssin aikaa

Rentoutuminen tulikin tarpeeseen, sillä huhtikuusta alkoi taas vauhti kiihtyä. Pääsiäisen vietimme mökillä, ja puolessa välissä kuukautta kävimme iltaretkellä Helsingin Kallahdenniemellä. Iltateet huhtikuisessa auringonlaskussa olivat mahtava tapa tehdä iltaulkoilu.

Loppukuusta minä sitten otin mukaani 39 nuorta jalkapalloilijaa ja lensin Espanjaan harjoitusleirille. Olimme samassa paikassa helmikuussa 2023, jolloin saimme koko matkaseurue vatsataudin resortin vedestä. Tällä kertaa kaikki pysyivät terveinä ja matkan suurimmat haasteet aiheutuivat osallistujien iästä ja aktiivisuudesta. Yläasteikäiset tytöt urheilukeskuksessa ovatkin astetta haastavampi yhtälö kuin innokkaat ala-astelaiset. Kaikesta selvittiin, ja vartijat herättivät vain yhtenä yönä.

Cambrilsin harjoituskeskus on mainio paikka treenileirille. Vieressä olevat upeat pelikentät, aurinkoinen sää ja hyvä ruoka kolme kertaa päivässä rakensivat puitteet hyvälle viikolle. Tällä kertaa pelaajat pääsivät myös uima-altaan reunalle ja kävimme kävelyretkellä Saloun keskustassa. Viimeisen päivän ohjelmassa oli muutama tunti Barcelonassa ennen suuntaamista takaisin Suomeen.

Toukokuussa sukelsin amerikkalaisuuden ytimeen ja Karibian sykkeeseen

Yleensä toukokuu on odottelua ennen kesää. Erilaiset juhlat ja näytökset täyttävät kalenterin, mutta vuonna 2025 meidän toukokuu olikin hyvin erilainen. Jo edellisenä syksynä laitoimme kalenteriin toukokuun kohdalle matkan Floridaan, sillä esikoiseni lensi sinne elokuussa vaihto-oppilaaksi. Jo ennen hänen lähtöään lupasin, että tulemme sitten hakemaan osan tavaroista, ja tietysti halusin itse päästä näkemään, missä hän oikein on asunut melkein vuoden. Lisäksi Floridan keskiosat ovat olleet aiemmin ihan tuntemattomat, niin paloin halusta päästä tutkimaan niitä.

Matkamme alkoi hieman sekopäisellä lennolla Helsingistä Dallasin kautta Orlandoon. Sekopäisen siitä tekivät myöhässä ollut lento, Finnairin omatoimisesti tekemä siirto seuraavalle lennolle ja väärälle kuukaudelle tehty hotellivaraus. Noin vuorokauden matkustamisen jälkeen kuitenkin pääsimme nukkumaan hotellin sänkyyn vain herätäksemme muutamaa tuntia myöhemmin kohti seuraavaa määränpäätä.

Matkamme varsinainen kohde oli High Springsin pieni kaupunki noin kahden tunnin ajomatkan päässä Orlandosta. High Springs on aluetta, joka on tunnettu kirkkaista lähteistään ja hienoista ulkoilumaastoistaan. Tietysti mekin kävimme vähän ulkoilemassa, vaikka minun pidemmät patikkaideani eivät saaneet kannatusta muilta. Tyydyimme sitten päivävierailuun Ichetucknee Springsillä, missä kävimme uimassa jääkylmässä vedessä ja ihastelemassa vedenalaisesta luolasta heijastuvaa turkoosia valoa.

Maltoimme olla High Springsissä vain kaksi yötä, sillä olimme päättäneet iskeä samaan matkaan myös häämatkamme ja lähteä risteilemään Karibialle. Suuntasimme siis auton nokan kohti Miamia, missä vietimme yhden yön ennen hyppäämistä Royal Caribbeanin Freedom of the Seasin kyytiin. Elämä laivalla oli ihanan kevyttä ja huoletonta, kun ruokaa sai jostain kioskista aina, ja juomapaketti takasi sen, että tiskiltä saattoi käydä tilaamassa juuri haluamansa hilejuoman silloin kun siltä tuntui. Laivalla ei myöskään ollut painetta suorittaa mitään, vaan sai viettää aikaa juuri haluamallaan tavalla.

Vajaan viikon mittainen risteilymme pysähtyi ensin varustamojen yksityissaarella CocoCayllä, missä ohjelmassa oli lähinnä rannalla makailua ja matkan hintaan kuuluneista ruoista ja virvokkeista nauttimista, sekä Bahamasaarten pääkaupungissa Nassaussa, missä taas teimme ihan kunnon kaupunkikierroksen. Nassaun keskusta ei ole suuren suuri, mutta saimme hien pintaan kävellessämme kaupungin kuuluisimmalle nähtävyydelle eli Kuningattaren portaille sekä kiivetessämme ne ylös ja alas. Nassaun keskusta viehätti muutenkin värikkäillä taloillaan, jotka veivät heti keskelle Karibian tunnelmaa.

Risteilyn jälkeen otimme taas alle vuokra-auton ja ajoimme takaisin High Springsiin. Aikaa oli taas muutama yö, joten otimme lapsen mukaan ja suuntasimme viikonloppulomalle Yhdysvaltain vanhimpaan kaupunkiin St. Augustineen. Kaupunki oli minulle entuudestaan aivan vieras, mutta osoittautui paitsi hyväksi rantakohteeksi, myös ihanaksi vanhaksi kaupungiksi, jossa pystyi oikeasti kävellä. Vanhimmasta osasta löytyi jopa kävelykatu, joka toi mieleen vanhat villin lännen kaupungit.

Floridan reissulla pääsimme sukeltamaan amerikkalaisuuden ytimeen isoja kaupunkeja syvemmälle. Vierailimme WalMartissa ja DollarTreessä, söimme Taco Bellissä ja Paesanosissa ja pysähdyimme huoltoasemaketjujen uudessa tulokkaassa Buc-ee’sissä, joka oli aivan valtava. Vaeltelimme myös ostoskeskuksessa ja täytimme juomiamme ravintoloiden automaateista loputtomiin.

Kesäkuu täyttyi jalkapallosta ja tanssista

Floridan matkan vuoksi meiltä jäivät väliin useimmat kevätnäytökset ja -juhlat, mutta ehdimme takaisin Suomeen juuri parahiksi ennen koulujen loppumista. Ehdimme siis laulaa Suvivirren ja nähdä todistustenjaot. Ehdin jopa Kotkaan jalkapallopeliin ja Stadi Cupin kentän reunalle ennen kuin piti suunnata auton nokka kohti Oulua ja kauden viimeisiä tanssikisoja.

Ajomatka Ouluun sujui leppoisasti ja pysähdyimme yöksi Kärsämäelle Motelli Nuttulinnaan. Tämä ihana motelli oli yksi kesän kohokohdista ja erityisesti sen kodikas aamiainen auttoi jaksamaan pitkän ajomatkan.

Oulussa meitä odottivat innokkaat tanssijat ja lopputuloksena taas pronssimitalit. Illalla ehdimme vähän kävellä ympäri Oulun keskustaa ja nähdä tietysti Toripolliisin ennen seuraavan päivän paluumatkaa takaisin Helsinkiin. Aika paljon tuli ajettavaa yhteen viikonloppuun, mutta onneksi sitä oltiin harjoiteltu jo Floridassa.

Melkein heti Oulun keikan jälkeen oli odotetun kotiinpaluun aika, kun esikoinen lensi perässä Floridasta. Sisarusten kohtaaminen 10 kuukauden jälkeen oli koskettava hetki. Ennen juhannusta ehdin vielä Hämeenlinnaan keskiaikafestivaaleille myymään olutta ja Iron Maidenin stadionkonserttiin ohjaamaan liikennettä. Juhannukselta sitten linnoittauduinkin mökille pitelemään sadetta ja palelemaan.

Heinäkuun helteet olivat hyvää aikaa retkeilylle

Kesäloma ei todellakaan mennyt kuten piti. Rankan muutosneuvottelujen täyttämän kevään jälkeen juhannukselta alkanut kylmyys ja vesisade eivät piristäneet mieltä. Istuin mökillä sohvan nurkassa ja luin kirjoja ja valitin. Heinäkuun alussa sentään alkoi aurinko vähän paistaa ja pääsin jo liikkeellekin. Saimme monta vuotta rakenteilla olleen vessan käyttökuntoon ja pikkumökin siivottua, joten kesän tavoitteet täyttyivät heikosta alusta huolimatta.

Kun työt vihdoin alkoivat, maltoin poistua välillä myös mökiltä. Kävin pari kertaa Sysmässä, missä Amerikasta palannut lapsi teki töitä koko kesän. Nautimme leirintäalueesta ja sen rannasta, kävimme tutustumassa kunnan nettisivujen mainitsemaan ainoaan nähtävyyteen eli kivikirkkoon, sekä vierailimme niillä oikeilla nähtävyyksillä eli Tokmannilla ja eri kirpputoreilla.

Samoilla vierailuilla piipahdimme myös Lappeenrannassa, jonka hiekkalinnat ovat jokakesäinen perinne. Tällä kertaa sieltä löytyi vähän pelottavampaa teemaa.

Kesän ainoa varsinainen reissu oli heinäkuun lopussa tehty roadtrip itäisen Suomen kansallispuistoihin. Aloitimme matkan kaakosta ajamalla ihan itärajalle Petkeljärven kansallispuistoon. Siellä majoituimme retkeilykeskuksessa ja patikoimme Kuikan kierroksen.

Petkeljärveltä suuntasimme vähän lännemmäs Patvinsuon kansallispuistoon, jossa otimme yöpymispaikaksi Suomun telttailualueen. Sieltä löytyivät vessat, vesipiste ja ihana ranta, jossa kävin pulahtamassa heti aamusta. Patikkareitiksi valitsimme hieman lyhyemmän lakkapolun, jolla houkuttelivat suomaisemat ja pitkospuut.

Kahden kansallispuiston ja telttayön jälkeen suuntasimme valkoisten lakanoiden väliin ja Bomban karjalaiskylään viettämään ensimmäistä hääpäiväämme. Kelluimme Bomban ihanassa kylpylässä, söimme hotellin ravintolassa ja tutkimme karjalaiskylän taloja.

Bombalta lähdimme kohti etelää, mutta pysähdyimme vielä kolmannessa kansallispuistossa Kolilla. Minun edellinen vierailuni siellä oli sateisena lokakuun päivänä, joten tällä kertaa nautin maisemista huomattavasti enemmän.

Kolilta ajoimme vielä Joensuuhun, missä vietimme viimeisen yön kaupunkioloissa. Vaeltelu Joensuun keskustassa ja Lietsu Hotelin ihana itsetehty aamiainen kruunasivat roadtripin ennen paluuta mökille.

Ihan heinäkuun lopussa ehdimme vielä viettää railakkaita sukujuhlia, mikä oli erittäin hyvä, sillä vain kuukautta myöhemmin yksi suvun keskeisistä hahmoista olikin yllättäen poissa. Onneksi ehdimme vielä juhlia ja tanssia tuon viimeisen kerran.

Yhtenä heinäkuun arki-iltana myös kokoonnuimme retkikavereiden kanssa Pyhtäälle. Teimme nuotiolla pinsoja, uimme järvessä ja vaihdoimme kuulumisia tällä porukalla pitkästä aikaa.

Elokuussa ehdin vielä piipahtaa

Elokuussa palattiin kesän jälkeen arkeen, mutta ehdin vielä tehdä pieniä piipahduksia päivien piristykseksi. Kuukausi alkoikin Pajulahdesta, missä olimme turnauksessa. Hikiset päivät kentän laidalla ja uimavahdin hommat illalla olivat hyvä päätös kuumalle kesälle.

Yhtenä päivänä otimme Hannelin kanssa auton alle ja ajelimme ensin Louhisaaren kartanolinnaan Askaisiin, missä tutustuimme Marsalkka Mannerheimin syntymäkotiin. Kartanolinna oli mielenkiintoinen kohde ja ehdottomasti ajelemisen arvoinen.

Samalla reissulla pysähdyimme myös Paimion parantolassa, joka on ollut minun haavelistallani pitkään. Alvar Aallon suunnittelemaan parantolaan pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella, joka johdattelee kerroksesta ja huoneesta toiseen ja vie aina upealle kattoterassille asti. Ennen tätä vierailua en ollut koskaan tiennyt, että Artek on saanut alkunsa näistä Paimioon suunnitelluista huonekaluista, jotka haluttiin saada laajempaan tuotantoon.

Aurinkoinen elokuu päättyi suru-uutiseen, jonka johdosta vietin paljon aikaa kaakossa vanhempien luona. Elämän arvaamattomuus iski kasvoille ihanan kesän päätteeksi.

Syyskuusta tuli synkkä ja tumma

Syyskuu olikin sitten tumma kuukausi, josta ei ole paljon kerrottavaa. Surua, totuttelua syksyyn ja talven saapumiseen, sekä arkista puurtamista.

Ainoa pieni irtiotto oli yhden yön piipahdus Lohjan kylpylässä, joka on yksi suosikeistani. Erityisesti sen saunat houkuttelevat minua luokseen aina vain uudestaan.

Lokakuu palautti uskon elämään ja parrasvaloihin

Synkän syyskuun jälkeen lokakuu näytti kauniimpia kasvojaan. Aloitimme taas kuukauden Kisakalliosta futisleiriltä, missä lähes 100 nuorta tyttöfutaajaa kirmasi pitkin pelikenttiä. Tästä on muodostunut ihana lokakuinen perinne.

Syysloman koittaessa suuntasimme isompien tyttöjen kanssa Tukholmaan pitkään odotetulle konserttimatkalle, kun seilasimme laivalla katsomaan Lady Gagaa, joka oli juuri niin hyvä kuin olimme ajatelleetkin. Monta tuntia tuttuja hittejä ja aivan uskomattoman hieno show tekivät matkasta ehdottomasti tekemisen arvoisen.

Konsertin lisäksi ehdimme juhlia Tzachin synttäreitä hampurilaisten merkeissä ja vierailla Paradox-museossa, jollainen on rantautunut myös Helsinkiin. Museo oli ihan mukava piipahdus optisten illuusioiden maailmassa, mutta aika nopeasti se oli nähty.

Tässä matkassa parasta oli tajuta, miten ihanaa näiden isompien tyttöjen kanssa on olla matkalla. Vaikka olen aina nauttinut matkoista lasten kanssa, on se aina lasten ehdoilla menemistä. Yläaste- ja lukioikäisten kanssa matkustaessa voi jo mennä niin paljon vapaammin, kun kaikkea ei tarvitse koko ajan tehdä yhdessä. Kun tytöt halusivat shoppailla, minä lähdin kävelyllä Skeppsholmeniin, jossa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Ihanaa vaeltelua Tukholmassa ilman varsinaista päämäärää ja ohjelmaa.

Tukholman jälkeen lähdimme vielä Hannelin kanssa viikonlopun neuleretriitille, jonka kohteeksi valikoitui tällä kertaa Kouvolan Valkeala, mistä vuokrasimme pienen punaisen mökin. Mökillä teimme ruokaa, saunoimme ja istuimme paikallamme sohvalla neulomassa. Lauantaina lähdimme Repoveden kansallispuistoon patikoimaan ja tietysti tekemään retkiruokaa. Repovesi kärsii edelleen siitä, että Lapinsalmen silta on pois käytöstä, ja Ketunlenkkiä ei oikein voi enää kävellä lenkkinä. Me emme jättäneet mitään vetolossin varaan, vaan kävelimme suosiolla saman reitin molempiin suuntiin, vaikka yleensä yritämmekin löytää rengasreittejä.

Masentavaa marraskuuta hoidettiin all inclusivella

Masentava marraskuu on ollut käsite jo pitkään, sillä en vihaa mitään niin paljon kuin Suomen marraskuuta. Tällä kertaa ratkaisimme asian sillä, että varasimme marraskuulle matkan, jollaista en ole tehnyt koskaan ennen: pakettimatkan Kanariansaarille. Otimme tietoisen riskin, sillä siihen hetkeen kaipasimme nimenomaan helppoutta ja rentoa oleilua, ja tällainen täyden palvelun lomamatka tuntui juuri hyvältä ratkaisulta.

Lensimme Jettimen pienessä sardiinipurkissa reilut kuusi tuntia Gran Canarian saarelle, mistä otimme matkanjärjestäjän bussikyydin suoraan resorttiimme. Pääsimme resort-elämän makuun heti kättelyssä, kun astelimme lounasbuffettiin ja tilasimme juomat baaritiskiltä. Kyllähän sitä yhden viikon kestäisi.

Tietenkään emme malttaneet pysyä koko viikkoa resortissa, vaan otimme samalla haltuun lähiseutuja. Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja ajelimme ylös vuorille Tejedan kylään ja saaren korkeimmalle kohdalle Pico de las Nievesille, sekä takaisin alas Puerto de Moganin idylliseen satamakaupunkiin.

Toisen päivän vietimme Las Palmasissa, jonka tiesin ennestään mukavaksi kaupungiksi. Ihastelimme rantakatua ja tutkimme vanhaa kaupunginosaa Veguetaa, jossa myös Kristoffer Kolumbus vietti viimeisen yönsä ennen suuntaamista Atlantin yli kohti Amerikkaa.

Maineestaan huolimatta myös Gran Canarialla voi viettää aktiivisen lomaviikon. Meidän tukikohdassamme Playa del Inglesissä ei ole kovinkaan paljon nähtävää, mutta jo heti naapurissa sijaitsevat Maspalomasin dyynit ovat jotain, mitä harvoin pääsee kokemaan. Vielä enemmän saaresta saa irti vuokraamalla auton tai ottamalla käyttöön paikallisbussit, jotka vievät ympäri saarta kylästä ja kaupungista toiseen.

Joulukuu oli yhtä juhlaa

Heti aurinkoloman jälkeen alkoi loppukiihdytys kohti vuodenvaihdetta ja suuri juhlakausi. Aloitimme sen perheen viimeisillä pormestarin itsenäisyyspäivätansseilla ja jatkoimme suoraan esikoiseni täysi-ikäistymisellä, jota juhlittiin moneen otteeseen.

Ennen joulua ehdimme vielä katsoa tanssiesitykset ja joulujuhlat, minkä jälkeen pääsimme hiljentymään aikuisten joulunviettoon maaseudulle. Joulun aika ja välipäivät täyttyivät kirjoista, vanhoista elokuvista ja neulomisesta. Täydellinen päätös vuodelle siis.

Tämä vuosikoosteen kirjoittaminen on aina ihanaa, sillä se muistuttaa niistä vuoden aikana koetuista hyvistä hetkistä. Vuoteen 2025 mahtui paljon surua, ahdistusta ja pahaa mieltä, mutta tämä kooste todistaa, että sekaan on mahtunut myös paljon iloa ja onnellisia hetkiä. Eikä niiden tarvitse aina tapahtua matkalla, mutta kyllä tällaiseen vauhdikkaaseen arkeen tekevät hyvää irtiotot, jotka repäisevät pois tutuista rutiineista. Silloin on aina mahdollisuus muistella sitä, kuka oikeasti on ja mistä nauttii.

Minulle vuodessa 2025 parasta oli se, että sain taas perheeni kokoon, ja perhe jopa kasvoi. Elämä on hyvin erilaista kuin se on ollut silloin, kun olen alkanut tätä blogia kirjoittaa, mutta niin sen pitääkin olla. Tästä on hyvä ponnistaa kohti vuotta 2026.