Matkavuosi 2024: pieniä seikkailuja ja suuria tunteita

Vuosi sitten kirjoittaessani ylös haaveita vuodelle 2024 mielessäni olivat lähinnä suuret seikkailut ja toisaalta pienemmät kokemukset yhdessä läheisten ihmisten kanssa. Etenkin näitä jälkimmäisiä sain ison kasan, kun taas koko vuosi 2024 tuntui olevan yhtä suurta seikkailua. Ei ehkä matkojen osalta, vaan ihan vain elämän osalta.

Matkavuosi 2024 muodostui astetta edellistä rauhallisemmaksi, mikä oli ihan hyvä juttu. Edelliseen vuoteen mahtui monta isoa matkaa, kun taas nyt keskityin vähän enemmän rauhalliseen läsnäoloon. Tällä kertaa en myöskään lähtenyt kertaamaan matkavuotta aakkosten muodossa, vaan ajattelin kirjata ne ylös ihan kuukausi kuukaudelta. Tässä siis Lähtöselvitetty matkavuosi 2024.

Tammikuussa junailtiin ja risteiltiin

Tammikuussa alkoi uusi arki ja asunnon remontti valmistui vihdoin. Aloin myös töiden vuoksi kulkemaan Tampereella noin kaksi kertaa kuukaudessa, joten Helsingin ja Tampereen välinen junamatka on tullut tutuksi. Vielä en ole paljon kaupungilla ehtinyt liikkumaan, mutta Nyssen käyttö on tullut tutuksi.

Tammikuun ainoa irtiotto oli Tallinnan risteily Outin kanssa. Ajatuksenamme oli lähteä matkamessujen jälkimainingeissa risteilemään, mutta lopulta meitä lähti matkaan vain Outi ja minä. Toki me juhlimme isommankin porukan edestä.

Helmikuu oli pienten kokemusten kuukausi

Helmikuun pisin matka suuntautui Pajulahden urheiluopistoon Lahden lähelle. Lähdin sinne turnausreissulle, joten viikonlopusta muodostui jalkapallon ja säännöllisten aterioiden pyhä yhteys. Pajulahdessa pidin erityisesti omasta tilavasta huoneestani, hyvästä buffetista neljä kertaa päivässä, sekä kauniista rantasaunasta. Myös peliolosuhteet olivat sisähallissa ihan kohdillaan.

Helmikuussa kävimme myös piipahtamassa minulle aiemmin täysin tuntemattomassa lähikohteessa. Muistan Amos Rexin taidemuseon avautumisen, mutten yhtään muistanut Amos Anderssonin taidemuseon aiemmin sijainneen hänen vanhassa kotitalossaan Yrjönkadulla. Jokin aika sitten tämä entinen taidemuseo avautui kotimuseona, joka on auki vain parina iltana viikossa. Museoon on ilmainen sisäänpääsy, mutta ainakin helmikuussa 2024 sinne piti etukäteen varata lippu. Tällä lipulla sitten pääsi tutustumaan kotimuseoon, ja innokkaat oppaat olivat koko ajan valmiina kertomaan paikan historiasta. Aikamoinen salattu helmi ihan Helsingin sydämessä.

Maaliskuussa soi flamenco ja tuoksuivat vahvat mausteet

Helmi-maaliskuun vaihteessa pääsin vihdoin oikealle matkalle, kun suuntasimme kohti Espanjaa. Lensimme Malagaan, mistä otimme alle vuokra-auton tutustuaksemme vähän laajemmin Andalusian alueeseen. Vietimme ensin pari päivää Malagassa, jonka tapas-ravintolat ja kaupungin yläpuolella kohoava linnoitus ansaitsevat vähän aikaa.

Malagasta suuntasimme ensin Cordobaan, missä pääkohteena oli tietysti Mezquita. Mezquita oli upea, mutta innostuin myös sen ympäristössä leviävistä pikkukaduista, joita oli mielenkiintoista tutkia. Myös kaupungin juutalainen historia oli kiehtova. Cordoban jälkeen vuorossa oli toinen isompi kaupunki Sevilla. Siellä pääkohteena oli Alcazarin palatsi, joka olikin erityisen kiehtova. Sen lisäksi nautimme suuresti Placa de Espanan tunnelmasta suihkulähteineen ja flamenco-esityksineen, sekä illalla löytyneestä pikkukuppilasta, jossa paikalliseen tapaan ostettiin oluet käteisellä ulkona kadulla nautittavaksi.

Kahden suuremman kaupungin jälkeen vuorossa olivat vielä Cadiz, Tarifa, Gibraltar ja Algeciras, mistä otimme alle lautan, jolla seilasimme Marokon puolelle. Pari päivää Tangierissa ei todellakaan riittänyt kokemukseksi Marokosta, mutta se antoi hyvää esimakua maasta ja sen mausteisesta tunnelmasta. Tangierista palasimme takaisin Espanjan puolelle, missä suuntasimme Rondaan. Jatkuvasta vesisateesta huolimatta Ronda oli erittäin vaikuttava paikka, ja erityisesti ilahduimme pienen majatalon isäntäpariskunnasta, joka piti meidät tarinoillaan aamupalapöydässä yli kaksi tuntia.

Rondasta suuntasimme takaisin Malagaan, missä auton palauttamisen jälkeen vietimme yön kapselihotellissa. Tämä oli kyllä yksi eksoottisimmista majoituksista, joissa olen ollut, mutta toimi meille tuon yhden yön ajan ennen suuntaamista takaisin kotiin.

Huhtikuussa ulkoitiin lähiseudulla

Aloitin maaliskuun lopulla työharjoittelun Espoon laitamilla, joten iso osa kevään retkeilystä tapahtui Espoon eri osissa. Nyt osaan kuitenkin suunnistaa Espoon keskuksessa ja tiedän, mitä ovat Lepuski (Leppävaara) ja MK (Matinkylä). Kotiseututietoutta siis.

Espoon lisäksi tutustuin myös Helsingin pohjoispuolen alueisiin, kun sain kutsun Helsinki Northin pressiretkelle. Pääsimme esimerkiksi melomaan Mäntsälän Mustijoelle, maastopyöräilemään Hyvinkään Sveitsin alueella sekä tutustumaan tehdas- ja alkoholimuseoon Rajamäen Ryyppiin. Saimme myös majoittua upealla Altian entisellä metsästysmajalla, josta avautuivat näkymät kauas yli Uudenmaan. Kirjoitan tästä lisää alkuvuodesta, jotta saatte vinkkejä hyviin retkikohteisiin alueella.

Toukokuu on näytösten aikaa

Toukokuu on aina kiireistä aikaa, sillä erilaiset näytökset ja esitykset täyttävät kalenterin. Tänä vuonna suuri elämys oli Aleksanterin teatterissa esitetty Robin Hood, jossa nuorimmaiseni lauloi köyhien lasten kuorossa. Vaikka hän oli lavalla vain yhden kappaleen verran, tuo pala esitystä liikutti syvästi.

Robin Hoodia odotellessa ehdimme myös piipahtaa kadun toisella puolella Sinebrychoffin museossa. Vaikka olen asunut Helsingissä yli 20 vuotta, en ole aikaisemmin kyseisessä museossa vieraillut. Sinebrychoffin museo muistuttaa suuresti Amos Anderssonin kotimuseota, vaikka onkin selvästi enemmän taidemuseo. Molemmat museot esittelevät taiteen lisäksi entisajan helsinkiläistä elämää, joka on vaikuttanut koko maan kulttuuriin ja tapoihin.

Äitienpäivänä lähdimme katsomaan, olisivatko Roihuvuoren kirsikkapuut jo kukassa. Eivät olleet, mutta sen sijaan vaeltelimme läheisessä japanilaisessa puutarhassa, joka on ihanan maadoittava paikka. Ihastelimme myös valtavaa määrää perheitä, jotka olivat saapuneet kirsikkapuistoon syömään äitienpäivän piknikiä, vaikkei kukkaloisto vielä kauneimmillaan ollutkaan.

Kävimme vielä loppukuusta melomassa kaupunkimaisemissa. Otimme Espoon Keilaniemestä alle kajakkikaksikon, jolla meloimme Kuusisaaren ja Lehtisaaren edustoilta ja tuijottelimme valtavien lukaalien pihoihin. Olen aikaisemmin melonut vain kansallispuistoissa tai pienemmillä joilla, minkä vuoksi melominen ihan pääkaupungin sydämessä oli eksoottinen kokemus. Palautimme kanootin takaisin Keilaniemeen valtavien muskeliveneiden keskeltä puikkelehtien. Kyllä minulle hidas kanootilla lipuminen toimii vauhdikasta venekyytiä paremmin.

Kesäkuussa ehdin Viroon, Ruotsiin ja Kouvolaan

Kesäkuussa sitten alkoikin tapahtua. Ensin alkukuusta seilasimme Tallinnaan, mistä ajelimme vihdoin Rummun louhokselle. Sää oli tuulinen ja kylmä, minkä lisäksi jonkinlainen teräsmieskisa oli vallannut louhoksen alueen. Tämä ei kuitenkaan haitannut meidän vierailuamme, vaan pääsimme ihailemaan monista kuvista tuttua maisemaa.

Ennen juhannusta lähdin vielä vajaaksi viikoksi Ruotsiin turnausreissulle. Tällä kertaa suuntanamme oli Västerås ja sen Aroscupen. Itse kaupunkia en taas ehtinyt tutkia sen enempää, mutta paikallisbussimatkat hotellin, ruokailukoulun ja kenttien välillä sujuivat hyvin. Pelaajille suuri elämys olivat myös Turun ja Tukholman väliset laivamatkat, joiden tärkeimpänä tehtävänä oli olla herättämättä meitä huoltajia, jotta öiset juoksut ympäri laivaa olivat mahdollisia.

Juhannuksen jälkeen rantauduin kesäjuhliin, kun olin ensimmäistä kertaa järjestettävillä Kouvolan Wiinijuhlilla myymässä juotavaa janoisille. Vaikka viikonloppu meni töiden merkeissä, sain nauttia kesäisestä juhlatunnelmasta ja seurata artisteja Sexmanesta Dingoon. Eikä seuraavana päivänä ollut pää yhtään kipeä.

Heinäkuussa tehtiin retkiä ja juhlittiin

Heti heinäkuun alussa suuntasimme kesäretkelle Tampereelle. Olimme jo pitkään haaveilleet jostain isosta konsertista ja nyt menimme katsomaan 1980-luvun legendaa Bryan Adamsia. Yövyimme tylsästi ylihintaisessa Scandicissa ja söimme Amarillossa, mutta kesäinen Tampere houkutteli tekemään sinne enemmänkin tutkimusmatkoja. Nyt emme siihen ehtineet, sillä heti konsertin jälkeisenä aamuna piti suunnata takaisin Helsinkiin 80-vuotispäiville.

Keskellä mökkilomaa lähdimme parin päivän retkelle lähiseuduille. Tämä retki koostui monesta kompromissista, sillä kohteina olivat Tzachille Parikkalan patsaspuisto, minulle Imatran koskinäytös ja tytöille Imatran kylpylä. Tylsien kulttuurikohteiden jälkeen tytöt saivat polskia kylpylässä aina sen sulkemisaikaan asti ja taas heti suoraan aamiaispöydästä. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Lappeenrannassa katsomassa hiekkalinnan ja syömässä vedyt ja atomit.

Kesän merkittävin matkakohde oli Loviisa, missä menimme naimisiin meren rannalla. Juhlat olivat pienet bileet perheen ja ystävien kanssa, ja nuoriso pääsi hyppäämään porealtaisiin heti tuomarin sanottua loppusanat. Aurinko paistoi ja nauru raikasi. Aluddenin tila oli meidän tarkoitukseemme juuri sopiva, sillä sieltä löytyi mukavasti majoitustilaa, sekä rantasauna poreammeineen. Vain jälkikäteen tapahtunut siivousselvittely aiheutti sen, ettemme voi palata samaan paikkaan viettämään hääpäiviä.

Häiden jälkeen veimme ulkomaan vieraat pistäytymään Hangossa. Minä olin käynyt siellä vain kerran aikaisemmin lokakuussa, niin nyt oli mukavaa päästä näkemään aurinkoinen Hanko. Paluumatkalla vielä pysähdyimme Billnäsin ruukkikylässä, joka on ollut tavoitelistallani jo pitkään. Yllätyimme ruukkikylän hiljaisuudesta, mutta nautimme suuresti rauhasta ja kauniista maisemista. Sekä suklaakaupan maistiaisista – erityisesti niistä.

Elokuussa oltiin keskiaikaisissa tunnelmissa ja sanottiin jäähyväisiä

Kesän ensimmäisen varsinaisen telttayön (hääyötä Aluddenin pihalla ei lasketa) nukuin vasta elokuun alussa Porkkalanniemessä, kun päätimme Hannelin kanssa lähteä lähiretkelle. Kohde valikoitui puhtaasti sen perusteella, mihin ehtisi hyvin ajaa työpäivän jälkeen, ja missä olisi hyvä paikka pystyttää teltta ja kokkailla. Minun onnekseni Hannelin piti testata uutta retkimenua, minkä vuoksi minä sain nauttia kolmen ruokalajin illallisen elokuisessa illassa.

Elokuussa myös hyppäsin keskiaikaisiin tunnelmiin, kun kävin töissä ensin Wiipurintien markkinoilla Kouvolassa ja kohta perään Hämeenlinnan keskiaikafestivaaleilla. Hämeenlinnan festivaalit ovat Suomen suurimmat ja vaikutuin siellä ihmisten panostuksesta asuihin ja rekvisiittaan. Siellä myös oli hauska keskiaikaisen leirin tunnelma, kun niin asiakkaat kuin myyjätkin majoittuivat teltoissa pitkin juhla-aluetta. Kesken juhlien ehdimme käydä vierailemassa myös Hämeen linnassa sijaitsevassa vankilamuseossa, joka oli erittäin mielenkiintoinen kohde. Harmillisesti vain lähdimme myyntitiskiltä ilman yhtään puhelinta, joten kuvia paikasta ei ole.

Elokuussa alkoi suuri matka, kun minun esikoiseni hyppäsi lentokoneeseen ja suuntasi ihan yksin Pariisin kautta New Yorkiin ja sieltä taas Charlotten kautta Gainsvilleen, Floridaan. Aika hurjaa 16-vuotiaalta. Siellä hän nyt on asustellut Floridan High Springsissä siitä asti. Vaihto-oppilasvuosi ei ole helppo kokemus, sillä se on nopea irrottautuminen kaikesta tutusta, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei samanlaista kasvun paikkaa ihan heti ole tarjolla. Tuskin kukaan tulee sieltä takaisin samana ihmisenä.

Elokuussa oli vielä aikaa lähikohteille. Kävimme tutustumassa Sibelius-monumenttiin ja Soutustadioniin, ja minä kävin vihdoin Tamminiemessä haistamassa Suomen vanhaa poliittista historiaa. Hämärien muistikuvien perusteella olen käynyt siellä joskus ihan lapsena, mutta nyt oli hyvä hetki katsella paikkaa vähän eri näkökulmasta. Kävin myös katsomassa purkutaidetta Keravan vanhassa Anttilassa. Nämä purkutaidenäyttelyt ovat niin mielenkiintoisia, että toivoisin niitä tulevan joka kesä.

Syyskuussa telttailtiin ja kierrettiin Pariisia

Syksy oli tänä vuonna poikkeuksellisen lämmin, minkä vuoksi minunkin retkeilykauteni jatkui aina syyskuuhun asti. Pahasti näytti siltä, etten ehtisi käydä yhdessäkään uudessa kansallispuistossa koko vuonna, mutta heti syyskuun alussa suuntasimme Tzachin kanssa telttaretkelle Teijon kansallispuistoon. Majoituimme Matildanjärven rannalla ja kokkasimme iltaruokaa keittokatoksessa. Aamulla taas istuimme hiekkarannalla keittämässä kahvia omalla trangialla. Sitä on kyllä ikävä nyt keskellä talvea.

Kävimme vielä patikoimassa Matildanjärven kierroksen sekä tutustumassa Matildedalin ruukkikylään. Siellä oli yllättäen käynnissä Matildedal-päivä, joten kylä oli täynnä ihmisiä. Oli vähän hassu tunne itse pöllähtää sinne telttayön jälkeen patikointivarusteissa, kun muut olivat selvästi viettämässä juhlapäivää elävän musiikin parissa.

Syyskuun puolessa välissä oli vuoden toisen isomman matkan vuoro, kun suuntasimme viikoksi Pariisiin. Meidän aikuisten lisäksi matkassa oli yksi kolmasluokkalainen ja kolme seiskaluokkalaista, joten teinienergiaa oli mukana reilusti. Kävimme pakollisissa turistikohteissa kuten Eiffel-tornilla ja Louvressa, mutta kiersimme myös ahkerasti trendiliikkeitä. Minä pääsin vihdoin Pere Lachasen hautausmaalle ja Jim Morrisonin haudalle, sekä Versailles’n palatsiin. Tämä oli minun kolmas vierailuni Pariisissa ja oli ihanaa taas nähdä ihan uusia kulmia kaupungista. Majoituimme ensin Montmartren kaupunginosassa, missä en vieläkään nähnyt Sacre Coeuria, mutta sentään sain huijattua muun seurueen Moulin Rougelle. Illalla arpoessamme ruokapaikkaa päädyimme vahingossa Amelien kahvilaan, mikä oli minulle valtava elämys. Muita se ei niin kiinnostanut. Majoituimme myös kaupungin ulkopuolella Montreuil’n lähiössä, joka taas oli ihan oma mielenkiintoinen maailmansa.

Otimme vielä Pariisista junan alle ja matkasimme Marne-la-Valleehen Disneylandiin, joka oli ehkä matkan suurin pettymys. Koko vierailumme ajan satoi kaatamalla vettä, eivätkä Disneylandin laitteet nyt niin kovin ihmeellisiä ole. Disneylandin lumo perustuukin ympäristöön ja Disneyn taikaan, jotka eivät oikein päässeet oikeuksiinsa vesisateella.

Lokakuu on kuukausista julmin

Lokakuu oli ehkä vuoden tasaisin kuukausi, jolloin ei tuntunut tapahtuvan mitään ihmeellistä. Tytöt kävivät Kanarialla, mutta minä keskityin työntekoon ja Ranskan matkasta toipumiseen.

Ehdimme kuitenkin perinteiselle tyttöleirille Kisakallion urheiluopistoon. Minä rakastan urheiluopistoja ja niiden säännöllistä elämänrytmiä, ja taas raitis lokakuinen ulkoilma, buffetateria neljä kertaa päivässä ja riemukas jalkapallohenki rakensivat hyvän viikonlopun.

Syyslomalla suuntasimme tuttuun tapaan Kouvolan Kaipiaisiin, mistä käsin ulkoilimme ja kävimme laittamassa mökin talvikuntoon. Vuoden surullisin hetki joka vuosi.

Masentava marraskuu tarvitsee piristystä

Lanseerasimme masentavan marraskuun käsitteen jo vuosia sitten, kun aloimme porukalla käydä piristävällä retkellä kesken vuoden masentavinta aikaa. Yksi vuosi jopa lensimme Roomaan asti vierailemaan Helin luona.

Tänä vuonna masentavan marraskuun katkaisi Tukholman risteily kahdestaan teinin kanssa. Laivalla söimme hyvin ja makasimme hytin sängyssä, ja Tukholmassa suunnistimme kaupasta toiseen. Minä en todellakaan ole mikään shoppailija, mutta innostuin löytöretkestä, kun bongailimme kartan avulla liikkeitä, joita ei Suomesta vielä löydy. Legendaarisen Sephoran lisäksi löysimme tiemme muun muassa Lululemonin ja Brandy Melvillen liikkeisiin. Minulle parasta reissussa oli kuitenkin yhteinen aika teinin kanssa. Se kun on harvinaista herkkua. Tämä matka toteutettiin kaupallisessa yhteistyössä Viking Line Suomen kanssa.

Toisenlaisen irtioton teimme itäiseen Helsinkiin Hotelli Rantapuistoon, missä vietimme kaksi yötä erään liiton leirillä. Siellä vietimme päivät asian äärellä, mutta sen lisäksi nautimme ravintolan tarjonnasta neljä kertaa päivässä. Muuten ohjelmaksi riitti rauhallinen makailu sängyllä sekä hotellin sauna. Mukava omanlaisensa kupla keskellä marraskuuta.

Joulukuussa kääritään vuosi pakettiin

Joulukuu on toukokuun tavoin aina omistettu esityksille ja näytöksille. Tällä kertaa vuorossa oli musiikkiopiston joulujuhlaa, kuoro- ja pianokonsertteja, sekä tanssinäytös. Näiden perusteella totesimme, että erilaisten musiikki- ja tanssiopistojen näytökset kyllä peittoavat monet maksulliset esitykset tunnelmallaan ja yrittämisellään. Todellista joulun henkeä.

Jouluksi suuntasimme tuttuun tapaan Kaakkois-Suomeen Kaipiaisiin. Jos Kaipiainen on yleensä paikka, missä on enemmän lunta kuin missään muualla Etelä-Suomessa, ei sitä nyt juuri ollut sielläkään. Toki sen verran, että lumiukkoja pääsi tekemään vesisateessa, mutta jouluiset ulkoilut jäivät kyllä tekemättä. Onneksi joulu oli muuten lämmin ja mukava.

Matkavuosi 2024 oli minulle täynnä pieniä retkiä ja vierailuja, sekä perheen ja läheisten kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiä. Ehkä tämä olikin juuri se, mitä tähän väliin kaipasin. En mitään isoja matkoja tai kaukaisia kohteita, vaan ihan vain yhdessäoloa muiden kanssa. Eikä tosiaan mitään suurta seikkailua, sillä arjessa on seikkailua ihan riittämiin.