Indonesia, Dominikaaninen tasavalta ja Bilbao. Toisaalta myös Pori, saaristo ja Saimaa. Ja tietysti Turkish Airlines ja We Love Cruises. Matkamessut vuosimallia 2019 tarjosivat laajan kattauksen tuttuja näytteilleasettajia, sekä hulinaa yhteensä neljän päivän ajalle.
Messukeskus houkuttelee joka tammikuu lämpöönsä niin näytteilleasettajia kuin yleisöäkin. Näytteilleasettajat ovat useimpina vuosina vanhoja tuttuja, mutta toisaalta monet suuret nimet ovat poissa. Esimerkiksi Norjalla tai Tanskalla ei ole omia osastoja. Joka vuosi mukana on myös muutamia uusia tulokkaita, joita ei ole ennen messuilla nähty. Tänä vuonna tällainen oli Karibian meren saari Turks and Caicos, jonka iloinen esittelijä jaksoi päivystää pienen tiskinsä takana.
Tänä vuonna erityisen suuressa roolissa olivat kotimaan kohteet: vähintään puolet messuhallista oli varattu Suomen omille kohteille, jotka olivat myös panostaneet osastoihinsa ilahduttavasti. Yksi omista suosikeistani oli Kouvola, joka luotti alastonuinnin voimaan – minulla tosin on vähän kotiseuturakkautta Kouvolaa kohtaan, minkä vuoksi osasto myös näytti niin hienolta.
Kotimaan matkailu onkin yksi tämän vuoden suurimmista trendeistä, ja ihmiset suuntaavat syystä tai toisesta ulkomaita mieluummin kotimaan kohteisiin. Toisaalta kotimaan matkailu on myös hyvä lisä ulkomaan matkoille, ja tasapainottavat mukavasti pitkiä lentomatkoja ja loputonta kulttuurishokkia.
Minulle tämän vuoden suurimmaksi projektiksi nousi Finnlinesin tarjoaman jäätelön bongaaminen. Onnistuin saamaan kupillisen heti perjantaisen messupäivän aluksi, ja kuvittelin syöväni monen monituista pehmistä messuja kierrellessäni. Ylikuumeneva pehmiskone kuitenkin pysyi tiukasti hupun alle suojattuna lähes joka kerta, kun kahteen kerrokseen kohoavan kontin ohi kävelin. Onneksi sentään lapset ehtivät saada jäätelöt sunnuntaiaamuna.
Lapsille messuilla oli yllättävän paljon katseltavaa: pehmiksen lisäksi tanssivat Muumit ja saariston hiekkalaatikko keräsivät kiitosta. Sunnuntain huipennus eli maskottien kisa oli yllättävän hauskaa katseltavaa, vaikka äänet olivatkin turhan kovalla. Myös Messukeskuksen leikkihuoneesta on tullut meidän nuorempien lasten suosikki: tunnin verran valvotussa leikkihuoneessa on ihan tervetullut hengähdystauko myös minulle itselleni.
Ihmeellistä oli, etteivät lapset innostuneet Messukeskuksen pitkästä liukumäestä. Minä laskin sen tyylikkäästi alas, mutta lapset pienintä lukuun ottamatta jättivät väliin. Minä olisin kuvitellut sen houkuttelevan moneenkin laskuun. Isommat ihastuivat enemmän Rovaniemen osaston virtuaalimaailmaan, ja myös Metsähallituksen Tiedekeskus Pilkkeen taikalattia houkutteli puoleensa.
Minulle iloisimpia yllätyksiä messuilla olivat juuri kotimaan kohteet, ja matkakuume Suomessa kohosikin yhä korkeammalle. Haaveiden listalle pääsivät ainakin Saimaa, Hanko ja Yyteri.
Sen sijaan monet kaukaisemmat maat olivat taas kerran panostaneet esitteiden jakamiseen henkilökohtaisten kokemusten sijaan. Monista maista paikalla ovat retkijärjestäjät, jotka myyvät vain omia retkiään. Minusta tullikoiratkin ovat mielenkiintoisempaa seuraa kuin nämä retkimyyjät.
Kaikkein parasta Matkamessuilla ovat kuitenkin vuosi toisensa jälkeen ihmiset ja innostunut henki. Tammikuun lopun viikonloppu on aina se aika vuodesta, kun pääsee tapaamaan ihmisiä, jotka rakastavat matkustamista yhtä paljon kuin minä. Kerrankin ei tarvitse selitellä matkustamistaan, vaan jokaisen keskustelun voi vain suoraan aloittaa kysäisemällä, että ”mihinkäs seuraavaksi?”
Tällä kertaa myös pääsin jakamaan omia vinkkejäni ihan lavalla, kun olimme Maa quzuu -blogin Outin kanssa kertomassa parhaita neuvojamme lasten kanssa matkustamiseen. Tärkeimmiksi vinkeiksi nousivat pakkaamiseen panostaminen, matkojen suunnittelu myös lasten ehdoilla, sekä oman lapsen tunteminen. Kenenkään muun tekemiä matkoja ei pidä lähteä sellaisenaan kopioimaan, vaan aina kannattaa suunnitella omannäköinen matka, joka sopii juuri omalle perheelle. Perheet toimivat eri tavoilla – myös matkoilla ollessaan.
Vaikka Matkamessut ovat täynnä ihanaa matkailun ympärillä tapahtuvaa kuhinaa, en minä kokenut suuria ahaa-elämyksiä tällä kertaa. Juuri nyt minulle riittää se, että kuukauden päästä olemme maapallon toisella puolella Vietnamissa. Sen pidemmälle en osaa edes kuvitella.
No Comments