Matkamessujen voittajat

Minun ensimmäinen kokemukseni matkamessuista on jostain 1990-luvun alkupuolelta. Ajoimme Kotkasta Helsinkiin varta vasten tätä tilaisuutta varten – jonain vuonna taisimme jopa lähteä paikallisen bussiyhtiön järjestämälle retkelle. Tavoitteena oli kerätä mahdollisimman hienoja julisteita ja kaikenlaista oheiskrääsää, sillä emmehän me tuohon aikaan mihinkään matkustaneet. Messuilla oli myös mahdollisuus haaveilla kaikista niistä paikoista, joissa joskus kävisi.

Matkamessuja on järjestetty Helsingissä vuodesta 1987. Alusta lähtien messujen ideana on ollut saattaa yhteen matkustavat ihmiset sekä matkanjärjestäjät ja matkakohteet. Yleisölle annetaan inspiraatiota ja tietoa, ja heidän tietenkin toivotaan innostuvan mahdollisimman monista näytteilleasettajista. Messut ovat muuttuneet paljon alkuvuosista: jos vielä 1990-luvulla messuilta sai kantaa kotiin kassikaupalla julisteita, tarroja, kyniä ja jopa eläviä kukkia, saa tänä päivänä olla tyytyväinen, jos saa kääresuklaan kovan karkin sijaan.

Viime viikonlopun jälkeen olenkin kuullut monia tyytymättömiä kommentteja: tunnelma oli nihkeä, tarjonta aneeminen, ja osastot täynnä palkattuja työntekijöitä, jotka eivät tienneet kohteesta mitään. Jos lentoyhtiön osastolla seisova ihminen ei osaa edes selvittää, mihin kohteisiin kyseinen lentoyhtiö lentää, on hän hieman väärässä paikassa. Monet suuret Euroopan maat, kuten Iso-Britannia, Saksa, Portugali ja Norja, loistivat kokonaan poissaolollaan.

Oli messuilla toki paljon onnistujiakin. Näillä osastoilla oli panostettu viihtyvyyteen ja ohjelmaan, mutta ennen kaikkea osastoilla seisovat työntekijät tiesivät, mistä puhuivat. Parasta oli, jos he osasivat suositella jotain omaa suosikkiaan, eivätkä vain sylkäisseet suustaan sitä ensimmäistä vaihtoehtoa.

Jos minun pitäisi rakentaa meidän perheellemme matkaohjelma sen perusteella, mitkä kohteet mielestäni onnistuivat messuilla parhaiten, meidän vuotemme näyttäisi tältä:

Omintakeinen Oulu

Oulun osastolla oli tarjolla kaikkea: esitteitä, kasseja ja karkkia. Siellä oli karuselli lapsille ja olisimme jopa saaneet jättää lapset hetkeksi sinne kierrelläksemme messuilla. Siellä oli myös runoilija, joka lyhyen keskustelun jälkeen teki minulle runon – matkahaaveista tietenkin. Ja ennen kaikkea siellä oli paljon henkilökuntaa, joka ehti jutustelemaan.

Kaunis Hossa

Tänä vuonna kansallispuistoksi kohoava Hossa oli osastona suhteellisen pieni, mutta erittäin tyylikkäästi sisustettu. Seinät oli peitetty parilla suurella valokuvatapetilla, joista toinen esitti upeaa kanjonijärveä Julma-Ölkkyä. Upeiden seinien lisäksi osastolla oli vain pari pöytää ja esitetelinettä, eikä muuta. Sinne mahtui seisoskelemaan ja tutkimaan upeita kuvia, ja se oli ainoa osasto, jossa kiireisenä lauantaina minulle tultiin juttelemaan ilman, että hain kontaktia.

Rehellinen Krakova

Krakovan osastolla tapasin jotain outoa: retkitoimiston edustajan, joka ei yrittänyt myydä omia retkiään. Hän kertoi heti edustavansa toimistoa, mutta keskusteli kanssani muutenkin enemmän kuin mielellään. Hänen kanssaan tutkimme pitkään kaupungin karttaa ja pohdimme, mikä olisi hyvä alue majoittua. Hän myös kertoi heti Wieliczkan suolakaivoksen ja Auschwitzin keskitysleirialueen haasteet lasten kanssa. Auschwitziähän ei edes suositella lapsille.

Ystävällinen Kreeta

Koska olemme vakavasti harkinneet tälle vuodelle vierailua Kreikan saaristoon, kävin innokkaasti kysäisemässä tiskin takana seisovalta naiselta, mitä saarta hän minulle suosittelisi. Hän vastasi silmänräpäyksessä ”Kreeta” ja osoitti suuren rakennelman toiselle puolelle. Yritin saada häneltä vinkkejä pienemmistä saarista, mutta hän ei osannut suositella mitään muuta kuin poistumista hänen pöytänsä äärestä. Kävelin siis suoraan Kreetan osaan pöytää.

Kreetan kohdalla sen sijaan oli nainen, joka oli itse kotoisin saarelta, ja esitteli saarta mielellään. Hän kertoi mahdollisuudet ja vastaili kysymyksiini, ja jopa kertoi omat suosikkinsa saaren alueista. Hänen avullaan pystyin myös selvittämään, mihin meidän kannattaisi lentää ja missä kannattaisi asua, jos haluaisimme hieman rauhallisemman rantakohteen, mutta myös käydä merkittävimmissä arkeologisissa kohteissa. Hän ei siis tyytynyt luettelemaan itsestäänselvyyksiä, vaan mielestäni jakoi kanssani myös omat mielipiteensä.

Hurmaava Espanja

Myös Espanjan osastolle menin selvittämään yksityiskohtia, sillä helmikuussa meillä on edessä loma, jota emme ole suunnitelleet lentolippuja pidemmälle. Andalusian osastolla sain heti avukseni miehen, joka selvästi myös tunsi alueen. Hän toki luetteli alueen selkeimmät nähtävyydet ja vahvuudet, mutta myös auttoi pohtimaan mahdollisia tapoja matkustaa alueelle mahdollisimman edullisesti ja mukavasti. Hän kertoi heti, mihin kaupunkeihin kannattaa lentää, ja mikä junareitti taas tuo parhaiten perille. Hän myös pakkasi minulle ison kassillisen esitteitä, joiden joukosta löysin kotona kynän. Hurraa, vanhat ajat ovat palanneet takaisin!

Houkuttelevat risteilyt

Vaikka juuri olen edellisissä kirjoituksissani vannonut, etten nyt heti lähde uudelleen risteilylle, oli risteilyosastoa vaikea ohittaa. We Love Cruises ja Risteilykeskus olivat mukana isoilla tiskeillä, ja niillä kauppa tuntui käyvän koko viikonlopun. Keskellä aluetta oli pool bar, josta sai jamaikalaista Red Stripe -olutta sekä huiman hintaista proseccoa. Juomat saattoi mennä nauttimaan vesilätäkön ääreen samalla, kun potki ylimääräisiä rantapalloja jaloistaan. Lätäkön reunalla oli myös lava, jolla oli laadukasta ohjelmaa koko ajan.

Parasta risteilyosastossa oli minulle kuitenkin pienen pieni Karibian tiski. Isommilla mailla oli toki omat tiskinsä, mutta tällä pienellä tiskillä istui nainen, johon oli helppo ihastua. Hän ei tyrkyttänyt mitään, mutta keskusteli enemmän kuin mielellään. Myös hän yritti ensin ehdottaa risteilyä, mutta ryhtyi nopeasti kertomaan myös tavoista, joilla pienillä Karibian saarilla pääsee kätevimmin saarelta toiselle, samoin kuin saarten eroista. Hän auttoi minua muistamaan sen lämmön, jonka kohtasin Karibialla muutama vuosi sitten, ja jonka perässä matkustaisin sinne enemmän kuin mielelläni myös uudelleen.

Vaikka pallomeri oli lasten suosikki, minulle matkamessujen voittajia eivät siis olleet ne osastot, jotka olivat keksineet erilaisia sirkustemppuja, vaan ne, jotka olivat panostaneet asiantuntevaan henkilökuntaan. Jo yksi henkilö, joka osasi kertoa asioita itsestään selvien faktojen ohi, sai aikaan tunteen hyvästä matkakohteesta. Jos he olisivat yrittäneet myydä minulle jotain, olisin luultavasti ostanut.

Ensi vuoden messuilta toivon vähemmän tarjouslappujen jakajia ja enemmän henkilöitä, jotka osaavat kertoa kohteesta. Toivon myös enemmän tavallista toimintaa turkkilaisten börekin paistajien tapaan, ja vähemmän sirkustemppuja, jotka toistuvat muuttumatta vuodesta toiseen. On Ville Vikingin taukojumpalla toki omat kannattajansa, mutta olisihan se hurjaa, jos Viking Line joskus keksisi jotain ihan muuta! Ja ennen kaikkea toivon lisää maistiaisia – koska kuka nyt ei niistä tykkäisi!