Matkavuosi

Matkailun aakkoset 2022

Vuosi sitten summasin matkailuvuoden 2021 sanoilla: ”Vuodelle 2022 minulla on oikeastaan vain yksi toive: päästä matkalle”. Tämä todellakin toteutui vuonna 2022, sillä kävin ulkomailla peräti kahdeksan kertaa. Näistä tosin kaksi oli pistäytymisiä Tallinnassa ja yksi Ruotsin risteily. Näiden lisäksi kuitenkin ehdin viettää hieman pidemmän pätkän niin Italiassa, Israelissa, Ruotsissa kuin Thaimaassakin – ja Italiassa peräti kahteen kertaan. Jokaisesta matkasta nautin suunnattomasti etenkin siitä syystä, että sain pitkästä aikaa lapset mukaan matkoille.

Kirjoitin myös, että ”en tarvitse isoja tai ihmeellisiä matkoja, mutta haluan taas päästä suunnittelemaan ja googlailemaan ja varailemaan ja valmistautumaan. Ja sitten lentokentällä ihmettelemään, että mitähän tästä taas tulee.” Myös tämä toteutui täydellisesti, sillä huomasin olevani ihan yhtä pihalla kuin ennen koronaakin. Tein aina jonkinlaisia valmisteluja, mutta viime kädessä eteenpäin mennään aina ihmetellen ja kokeillen. Se nyt vain vaikuttaa olevan mun tapa matkustaa.

Viime vuoden tapaan päätin koostaa kuluneen matkavuoden aakkosten muotoon. Tämä oli vuosi sitten niin hauskaa, että pitäähän se päästä tekemään uudestaan. Tänä vuonna onneksi hankalia kirjaimia olivat ihan eri kirjaimet kuin edellisellä kerralla – kiitos parin eksoottisen matkakohteen. Tässä nyt siis koostettuna Lähtöselvitetyn matkavuosi 2022.

Aikamoinen vuosi

Kaikkinensa on sanottava, että matkavuosi 2022 oli lähes vertaansa vailla. Toki olen monesti matkustanut enemmänkin, mutta tällä kertaa jokaiseen matkaan liittyi niin suurta onnea, että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Esimerkiksi helmikuun alun matka Roomaan ja Napoliin oli yhdistelmä tuttuja maisemia ja junamatkailua Italiassa. Maskipakosta huolimatta tunsin taas olevani taas oikeasti maailmalla.

Parasta vuodessa oli kuitenkin syyskuinen matka Thaimaahan, missä meitä oli ensimmäistä kertaa mukana koko suurperhe. Osalle seurueesta matka oli ensimmäinen kerta Kaakkois-Aasiassa, joten kulttuurishokki oli taattu. Pehmeä rantahiekka ja polttava aurinko kuitenkin pyyhkivät mennessään kaikki shokit, ja elämä maistui makealta. Tämä oli samalla tytöille paluu siihen vanhaan elämään, jolloin vielä matkustimme yöjunilla Vietnamissa ja väistelimme lehmiä Sri Lankassa.

Ko Phangan
Bangkok

Minä vain sitten rakastan Bangkokia. Laskeuduimme sinne pitkän yölennon jälkeen ja muistin heti, mikä siinä on niin ihanaa. Koko ajan liikkuva suurkaupunki, joka on välillä likainen ja yksinkertainen, ja heti seuraavassa hetkessä kuin tulevaisuuden tieteiselokuvasta. Bangkok ei ole helppo ja tämän onneksi muistin jo edellisistä kerroista. Yhteen päivään ei kannata laittaa liikaa ohjelmaa, sillä kaikki on astetta raskaampaa kuumuuden ja väkimäärän vuoksi. Se, mitä en muistanut, on se väistämätön kulttuurishokki, joka Bangkokin kaltaisessa kaupungissa ensimmäisellä kerralla tulee. Osa matkaseurueesta oli ensimmäistä kertaa Kaakkois-Aasiassa ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut valita joku vähän helpompi laskeutumispaikka.

Bangkok
Crying Wall

Yksi Jerusalemin kuuluisimmista nähtävyyksistä oli pysäyttävä paikka. Ei niinkään sen oman tunnelman ja pyhyyden vuoksi, vaan sinne johtavien turvatarkastusten vuoksi. Päästäkseen Itkumuurille täytyi ensin puikkelehtia vanhan Jerusalemin kapeilla kaduilla, jotka olivat minusta ihania. Sitten yhtäkkiä vastassa olivat aseistetut sotilaat, jotka tuijottivat ilkeästi silmiin. Turvallisuus ja lämpö katosivat. Itkumuuri on viimeinen jäljellä oleva pala temppeliä, jonka edustalla myös Jeesuksen kerrotaan tallustelleen. Itselleni ei kuitenkaan tullut oloa, että haluaisin lähteä sivelemään kiveä, vaan mieluummin keskityin seuraamaan juutalaisia, jotka pitivät pitkiä rukoushetkiä muurin vieressä.

Jerusalem
Daughters

Minä olen jo vuosia identifioinut itseni kolmen tytön äidiksi. Omien tyttöjen lisäksi kuvioissa pyörii iso määrä heidän ystäviään ja muun muassa yksi kokonainen jalkapallojoukkue. Tyttöenergiaa siis riittää. Viimeisen vuoden aikana olen myös huomannut, että tytöt ovat iso osa matkailuani. Olen matkustanut heidän kanssaan aina, mutta enää ei ole niin sanottua, että vain pakkaan kaikki kolme matkaan ja lähden. Sen sijaan kuvioon ovat tulleet matkat yhden lapsen kanssa kerrallaan. Keskimmäisen kanssa ehdimme käydä viime vuonna jalkapallomatkoilla Örebrossa ja Kisakalliossa, ja teimme vihdoin hänen 10-vuotismatkansa Italiaan. Tänä vuonna tiedossa on ainakin pari jalkapallomatkaa keskimmäisen kanssa, partioleiri kuopuksen kanssa ja isompi matka esikoisen kanssa. Jokaisen pitää saada osansa.

Tyttöenergia on kuitenkin muuttanut muotoaan, sillä nyt perheeseen kuuluu myös kolme teinipoikaa. Vaikka teimmekin syksyllä matkan Thaimaahan kaikkien kuuden kanssa, näitä ei pysty tekemään kovin usein – etenkään, kun ikäjakauma on seitsemän ja seitsemäntoista välillä.

Bangkok
Eletty elämä

Jos jokin asia määrittelee vuotta 2022, niin se on kyllä täysillä eletty elämä. Olen tehnyt töitä ja olen lojunut rantatuolilla. Olen matkustellut ja olen linnoittautunut sohvan nurkkaan neulomusten kanssa. Olen itkenyt ja olen nauranut. Olen pakannut kassini miljoona kertaa ja purkanut ne tasan yhtä monta kertaa. Vaikka monesti on tuntunut, että vauhti on niin kova, ettei perässä pysy, niin en silti halua vielä pysähtyä. Jossain kohdassa se pysähdys varmasti tulee, mutta toivottavasti ei vielä.

Tallinna
Futista, futista, futista

Vuosi 2022 oli kirjaimellisesti täynnä futista, ja sitä mahtui ihan mukavasti myös matkailuvuoteen. Kesällä pääsin ihan kisaturistina Örebrohon, missä tytöt pelasivat turnauksessa, ja nautin hotellielämästä ilman ketään paimennettavaa. Onneksi emme tänä vuonna lyöneet vetoa miesten MM-kisojen voittajasta, koska olisi ollut huomattavasti vaikeampi kannattaa Argentiinaa, kun matkakassan pohja häämöttää muutenkin uhkaavasti. Nyt saatoin riemuita voitosta vilpittömästi.

Örebro
Garda

Gardajärvi on aina kuulostanut korvissani jotenkin taianomaiselta. Aivan kuin vastassa olisi joku taikajärvi, jonka jäänsininen vesi vetää puoleensa. Marraskuussa teimme keskimmäisen lapsen kanssa junamatkan Milanosta Gardalle ja kuuluisa järvi osoittautui ihan tavalliseksi. Toki etelärannalta katsottuna sen takana kohoavat vuoret saivat maiseman näyttämään upealta, muttei sieltä mitään taikapölyä päälle hypännyt.

Garda-vierailun unohtumattomin osa olivat junavuoron korvaavat bussikuljetukset, jotka oli hoidettu italialaisella täsmällisyydellä – eli ei oikeastaan mitenkään. Valtava joukko ihmisiä yritti tunkea samaan bussiin, jonka kuski ilmoitti olevan jo valmiiksi täynnä. Minä sain meidät kuitenkin viekkaudella muilutettua aina bussin kyytiin, jotta pääsimme perille. Lapsi nautti ehkä eniten Gardalandin huvipuistosta, jossa ei marraskuussa tarvinnut jonottaa mihinkään. Meille sopi hyvin asetelma, jossa valitsimme muutaman suosikkilaitteen ja kävimme niissä monta kertaa kävelemällä suoraan sisään.

Garda
Hoppa

Tämä pienyritys tarjosi minulle yhden kesän suurimmista elämyksistä. Ystäväni perustama panimo työllistää minut yleensä kerran kesässä suurimpien tapahtumien aikaan, ja nyt pääsin sen ansiosta saman päivän aikana töihin niin keskiaikaisjuhlille kuin olutfestareillekin. Kuten arvata saattaa: kohderyhmät olivat tapahtumissa aika eri, mutta molemmissa myimme olutta niin paljon kuin ehdimme hanasta laskea. Sen olen oppinut, että olen maailman surkein oluen laskija, mutta olen tosi hyvä ottamaan ihmisiltä rahaa. Ja mikä onkaan parempi tapa osallistua kesätapahtumiin kuin katsella juhlivia ihmisiä tiskin takaa. Ei ole ainakaan seuraavana päivänä pää kipeä.

Kouvola
Israel

Israelista tuli minulle vuoden ainoa uusi maa. Tämä oli luonteva matkakohde, sillä puolet perheestä on nykyään lähtöisin sieltä, joten oli korkea aika käydä tapaamassa sukulaisia. Onhan Israel myös kiehtova matkailumaa: missä muualla on sellainen määrä myös meidän kulttuurimme historiaa ja samaan aikaan sellaisia jännitteitä, joita voi kosketella käsin.

Vietimme tietysti päivät Tel Avivissa ja Jerusalemissa, mutta ajelimme myös alas Kuolleelle merelle ja kiipesimme Masadan vuorelle sekä patikoimme Wadi Arugotin solassa. Teimme myös päiväretken pohjoisemmas Haifaan. Näin viikon aikana monenlaista maisemaa ja kohtasin monta kulttuuria. Kyllä matkan sykähdyttävin yksittäinen hetki oli kuitenkin astuminen Pyhän haudan kirkkoon Jerusalemissa. Vaikken ole millään tavalla uskonnollinen, oli hurja tunne mennä paikkaan, joka on niin monelle ihmiselle tärkeä. Ihmiset polvistuivat, rukoilivat ja huokailivat, ja jonottivat ensin nähdäkseen Jeesuksen haudan ja sitten koskettaakseen Golgatan kiveä. Onneksi sentään tunnelman rikkoi pieni huoltotraktori, joka yhtäkkiä ajoi sisään kirkkoon pitäen älytöntä meteliä ja levittäen ympärilleen pakokaasua. Tuo hetki palautti mukavasti todellisuuteen.

Jerusalem
Jussarö

Koska koronan aikaan tuli retkeiltyä niin hurjan paljon, niin vuonna 2022 se jäi selvästi vähemmälle. Tein useammankin päiväpatikan, mutta vuoden ainoaksi telttaretkeksi jäi Hannelin ja minun vierailu Jussarön saarella. Emme yöpyneet Jussarössä, mutta ajoimme edellisenä iltana Tammisaareen Grabbskogin rannalle, jotta ehdimme varmasti aamulauttaan.

Jussarö on entinen kaivos- ja sotilassaari Tammisaaren saariston kansallispuistossa. Saaren ympäri kävellessään näkee niin entisiä kaivosalueita kuin lähes romahtaneita armeijan asuntoloita. Saari onkin mielenkiintoinen yhdistelmä luontoa ja rappioromantiikkaa. Jussarössä myös koimme Suomen kesän kaikki puolet: ihanan lämmittävän auringonpaisteen, jota seurasi mieletön rankkasade, joka kasteli kaiken. Ihana retki kaikin puolin.

Jussarö
Kulutuskriittisyys

Viime vuonna avainsanaksi nousi selvästi kulutuskriittisyys. En ole koskaan ollut mikään shoppailija tai vaatteilla koreilija, mutta viime vuoden aikana ryhdyin ajattelemaan kuluttamista ihan uudella tavalla ympäristön, mutta ennen kaikkea oman lompakkoni kannalta. Maailmantilanne on tehnyt myös omasta taloudesta epävakaan, minkä vuoksi täytyy laskea omia menoja entistä tarkemmin.

Matkustamisessa näkyy myös tietty kriittisyys, joka on vienyt kalenteristani pois kaikki viikonloppulomat Euroopassa sekä hetkelliset mielijohteet ja tarjousdiilit. Kalenterissa oli paljon matkoja, mutta niillä oli jokaisella joku oikea merkitys, kuten aikaisemmin olen haaveillutkin. Tylsyyttä voin paeta edelleen sinne suomalaisiin metsiin, kun taas kauemmas suuntautuvat matkat ovat oikeasti olleet merkityksellisiä.

Suratthani
Lepotauko

Koko vuosi oli aikamoista lentoa, jossa oli välillä jopa hankala pysyä mukana. Siksipä kesä toi tullessaan sen kaivatun lepotauon, jollaiseksi se usein muodostuu. Toki kävin jalkapallomatkalla Ruotsissa ja osallistuin pariin muuhunkin turnaukseen, mutta pääsääntöisesti muutin taas elämäni mökille järven rannalle. Siellä päivät pyörivät eteenpäin samaa rytmiä: ruokailusta toiseen ja kohti illan saunaa. Ruokailujen välissä hirsirakentamista ja tauoilla neulomista tai pisteestä pisteeseen -kirjan täyttämistä. Kaikki on hyvin yksinkertaista ja ihanaa.

Mökillä
Milano

Marraskuussa palasin Milanoon, jossa olin käynyt kerran aikaisemminkin. Silloin lähdimme Milanosta junalla Venetsiaan, kun taas nyt se toimi välipysäkkinä matkalla Garda-järvelle. Kaupunkina Milanossa on jotain houkuttelevaa: komeita taloja ja historiaa, mutta samalla tavallista kaupunkielämää, joka ei turisteista piittaa. Yritin ennen tätä matkaa keksiä Milanosta tekemistä itselleni ja 11-vuotiaalle, mutta aivot löivät aivan tyhjää. Milano ei ole helppojen ruksien kohde. Kävellessämme ensimmäisen yön hotellista kohti rautatieasemaa oikaisimme läpi puiston, johon oli rakennettu maailman muovisin ja kitschein joulumaailma. Siellä harhailimme pitkän tovin ja ihastelimme maanläheisiä joulumarkkinoita, joilla riemuitsivat kaiken ikäiset. Milanossa siis kannattaa vaellella ja haistella tavallista elämää, mistä parhaat elämykset saattavat olla yhtäkkiä nenän edessä.

Milano
Napoli

Ehdin käydä vuoden aikana myös Italian toisella puolella eli syvän etelän Napolissa. Ajelimme sinne paikallisjunalla parissa tunnissa Roomasta ja Napoli oli juuri, mitä olin odottanutkin: rosoa, roskaa ja täyttä elämää. Näimme hieman hienompaakin Napolia, kun vaeltelimme rantakadulla kohti illallista, mutta Via Tribunalilla meitä odottivat kahden euron pizzat ja aperol spritzit, sekä katumusiikki, joka melkein pakotti tanssimaan. Muovimukista juodun spritzin jälkeen elämä tuntui ihanalta.

Napoli on yksi Italian köyhimmistä kaupungeista ja kodittomuus näkyi etenkin rautatieaseman kulmilla. Autot ajoivat kovaa ja kadunkulmat olivat täynnä roskia, mutta Napolissa oli jotain niin aitoa, että se nousi ehdottomasti suosikikseni Italiassa.

Napoli
Omilla kulmilla

Korona-aikana nousi suureen suosioon myös matkailu omilla kotikulmilla. Vuonna 2022 en harrastanut tätä enää niinkään paljon, mutta ehdin kuitenkin yöpyä Helsingissä esimerkiksi GLO Hotel Artissa, Radisson Blu Plazassa ja Lapland Hotels Bulevardissa. Kaikissa näissä oli jotain ihanaa, mutta toisaalta mikään ei oikein tuntunut enää miltään. Kun on jo päässyt bungalowiin hiekkarannalle tai korkealle pilvenpiirtäjien kylkeen, Helsingin hotellit eivät enää sykähdytä. Ja ihan hyvä niin, koska tämä liittyy omaan kuluttamiseen ja sen kriittiseen pohdintaan.

Sen sijaan koin suuria onnentunteita niissä muutamissa taide-elämyksissä, jotka ehdin kokea. Kävin katsomassa Susanna Majurin valokuvia Valokuvataiteen museossa ja vierailin Akseli Gallen-Kallelan kodissa Tarvaspäässä. Tätä tekisin mielelläni enemmänkin, kun vain aikaa vuorokaudessa riittäisi. Kaino toiveeni onkin, että vierailukohteet olisivat edes joskus auki arkisinkin vielä työpäivän jälkeen. Se olisi juuri sopiva aika lähteä piipahtamaan jossain kulttuurikohteissa, joissa ovet kuitenkin ovat nykyään jo siinä vaiheessa kiinni.

Helsinki
Pompeji

Uskaltaisin sanoa, että vuoden vaikuttavin yksittäinen elämys. Ajelimme Napolista junalla Pompejiin, missä ajattelin meidän viettävän tehokkaasti pari-kolme tuntia. Siinä vaiheessa, kun olimme vaeltaneet antiikin kaupungissa yli neljä tuntia, emmekä olleet nähneet vielä paljonkaan, tajusin, miten valtavasta nähtävyydestä on kyse. Katu ja rakennus toisensa jälkeen avautuivat eteemme, ja niissä kaikissa olisi ollut jotain tutkittavaa.

Pompeiji
Qiriyat Ono

Vihdoin sain jotain oikeaa tähän maailman vaikeimpaan kirjaimeen. Qiriyat Ono on kaupunki Tel Avivin kupeessa ja se toimi minun tukikohtanani kevään Israelin matkalla. Se oli samalla sukellus ihan tavalliseen israelilaiseen elämään, missä toinen hissi kulkee lauantaisin automaattisesti ilman nappeja, ja ihmiset kansoittavat ostoskeskuksen ostamalla, ostamalla, ostamalla. En ole koskaan nähnyt missään sellaisia ostosmääriä, mitä lähiostarin ihmiset kantoivat käsissään. Vähän nolotti mennä kassalle oman yhden sukkaparin kanssa.

Qiryat Ono
Repovesi

Repovesi on minun lähikansallispuistoni. Mökiltä sinne ajaa vajaassa tunnissa ja maisemat ovat tuttuja jo lapsuudesta. Olen kuitenkin käynyt siellä retkeilemässä ihan vain muutaman kerran. Tänä kesänä vihdoin saimme toteutettua haaveeni ja lähdimme Repovedelle melomaan. Otimme yhdeksi iltapäiväksi vuokralle kanootit, joilla meloimme eräälle kalliolle kokkailemaan pastaa. Melominen on ihanaa puuhaa, mutta nyt meille sattui erittäin tuulinen keli. Etenemistä ei helpottanut yhtään se, että molemmissa kanooteissa keulassa oli kevyt lapsi, minkä vuoksi kanootti kääntyi vähän turhankin helposti. Töitä sai siis tehdä, mutta tämä lyhyt retki jätti kipinän, että tätä pitäisi tehdä enemmänkin.

Repovesi
Somero

Somerosta on kehkeytynyt vaivihkaa meidän lähiretkeilykuntamme. Olimme siellä jo syksyllä 2020 viettämässä tervehenkistä viikonloppua, ja nyt valitsimme Hannelin kanssa sen neulontaviikonloppumme kohteeksi. Viikonlopun tavoitteena oli taas päästä pakoon masentavaa marraskuuta, ja meidän molempien toiveet kiteytyivät siihen, että halusimme neuloa ja saunoa, ja ehkä vähän retkeillä. Somerolta löytyi taas tähän tarkoitukseen sopiva mökki, jossa todellakin neuloimme ja saunoimme. Lauantaina kävimme tekemässä lyhyen patikan Iso-Valkeella, mistä toimme tuliaiseksi vuoden viimeisiä suppilovahveroita. Somerolle täytyy palata vielä uudestaan.

Somero
Tallinna

Koronan aikaan myös arkiset Tallinnan risteilyt jäivät tauolle. Vuonna 2022 pääsin kuitenkin heti tammikuussa viettämään synttäreitäni Tallinnaan, ja palasin sinne uudestaan joulukuussa. Molemmilla kerroilla vieläpä majoituin uusitussa Tallink City Hotelissa. Tallinna on kaupunki, joka uudistuu koko ajan. Vaikka siellä kävisi kuinka usein, aina reitille on kohonnut joku uusi talo, tai tutut kulmat on uusittu. Toisaalta muutaman korttelin päässä ydinkeskustasta on vielä paljon harmaita kerrostaloja ja neuvostoaikaisia kortteleita. Kävin niissä, kun lähdimme joulukuussa löytöretkelle paljon mainostettuun Karnaluks-käsityöliikkeeseen. Aivan valtava käsityöliike, josta löytyy melkein mitä tahansa – myös ne kaikki timanttinapit ja pörrölangat, joiden luulin jääneen 1980-luvulle. Ihana maailma.

Tallinna
Ukraina

Vuonna 2022 kaikkien puheiden keskiöön nousi Ukraina Venäjän hyökättyä sinne. Ukrainalaisia alkoi saapua Suomeen ja muuallakin Euroopassa törmäsi ukrainalaisiin pakolaisiin. Minä olin juuri asettanut yhdeksi haaveeksi vihdoin kirjoittaa matkajutun Venäjältä, mutta tämä tilanne toi juttuun ihan omat sävynsä. Tuntuu siltä, että Venäjä on matkakohteena poistunut minun maailmastani.

Karjala
Villapaitoja ja muuta mukavaa

Pakkohan se on myöntää, että koukkuun on jääty. Tai ehkä pikemminkin puikkoon. Aloitin neulomaan keväällä 2021, kun halusin saada itselleni villahameen kylmiä telttaöitä varten. Sitä sitten seurasi villapaita jos toinenkin, ja aina välissä joku sukkapari tai säärystimet. Nyt valmiita villapaitoja on jo seitsemän ja uusi on tietysti puikoilla. Onneksi näistä paidoista toistaiseksi vain yksi on jäänyt omaan käyttöön, sillä muuten tätä tekotahtia olisi vaikea selitellä. Ei se neulominenkaan kovin ekologinen ratkaisu ole, jos niitä neuleita ei sitten oikeasti käytä.

Kaipiainen
Wadi Arugot

Israelin matkan positiivisin yllätys oli patikointi Wadi Arugotin solassa. Olimme edellisenä päivänä tehneet todella helteisen kiipeilyn Masada-vuorelle ja sen jälkeen kelluneet suolaisessa Kuollessa meressä, joten vehreä Wadi Arugot oli iloinen yllätys. Vehreys on tietysti hyvin toisenlaista kuin täällä Suomessa, sillä kyllä patikkareitille mahtui ihan kuivaa hiekkapolkuakin. Suurimman osan reitistä kuitenkin kävelimme solan pohjalla, missä virtasi vesi. Lähtöpisteellä minä ajattelin, että vedessä täytyy tietysti kävellä paljain jaloin ja riisuin reteästi kenkäni. Jo parin metrin jälkeen totesin olleeni väärässä, sillä pohjan terävät kivet tekivät kävelystä mahdotonta. Ei muuta kuin kengät takaisin jalkaan ja tallustelemaan. En ole koskaan ennen patikoinut vähintään nilkkaan ulottuvassa vedessä, mutta hyvin kestivät kengät tämän kokeilun.

Patikointi Wadi Arugotissa oli hauskaa myös sen vuoksi, että veden korkeus vaihteli aika suuresti. Välillä se ulottui reisiin asti. Lisäksi reitti ei ollut kaikista kohdista mitenkään helppokulkuinen, vaan sen varrella oli myös ihan oikeaa kiipeilemistä. Onneksi tiukimpiin paikkoihin oli laitettu apuköysiä tai muuta, ja muut patikoijat ojensivat aina kätensä auttaakseen. Lopussa sitten odottikin hidden waterfalliksi kutsuttu vesiputous, joka ei kyllä ollut kovin ”hidden”. Sinne oli hyvä pulahtaa uimaan ne samat vaelluskengät jalassa.

Wadi Arugot
XOXO ystävät

Eihän minun matkavuoteni olisi mitään ilman ystäviä. Vaikka tänä vuonna ei pidempää reissua tehtykään, niin erittäin hyvässä seurassa sain reissata. Retkisiskojen kanssa käytiin ainakin Nuuksiossa, Jussarössä, Kotkassa ja Somerolla, mutta Lapissa emme viime vuonna käyneet ollenkaan. Lapsuudenystävieni kanssa mökkeilin Pyhtäällä ja omien lasten kanssa vaikka missä.

Vaikka oman perheen kanssa on aina tuttua ja turvallista matkustaa, on välillä ihanaa lähteä jonnekin ystävien kanssa. Silloin yleensä tulee lähdettyä jonnekin, mitä itse ei olisi edes keksinyt. Silloin myös pääsee puhisemaan pois päästään kaikki arjen asiat, joita muuten kantaisi tiukasti mukanaan. Eläköön ystävät!

Anjala
Yöjuna Thaimaassa

Thaimaan matkan eksoottisin osuus olivat yöjunamatkat kakkosluokassa. Olemme menneet kerran ykkösluokassa ja parikin yöjunaosuutta Vietnamissa omassa hytissä, mutta tämä kakkosluokka oli ihan uusi kokemus. Menomatkalle Bangkokista Suratthaniin ostin liput hyvissä ajoin ja pääsimme kaikki kahdeksan aivan vierekkäin. Vietimme lyhyttä iltaa alasängyissä ja kömmimme ajoissa nukkumaan omiin sänkyihimme. Paikalliset nimittäin vetäytyvät ainakin junissa nukkumaan jo heti kahdeksan jälkeen, mutta toisaalta heräävät aamulla todella aikaisin. Paluumatkan Suratthanista Bangkokiin päätimme tehdä junalla vasta muutama päivä ennen paluuta, niin paikat olivat vähän enemmän levällään. Onneksi minun sänkyni oli ihan pienimpien vieressä.

Yöjuna kakkosluokassa oli erittäin positiivinen kokemus lukuun ottamatta menomatkan ruokamyrkytystä. Keskimmäinen alkoi oksentaa juuri siinä vaiheessa, kun olimme käymässä nukkumaan, ja sitä jatkui aamuun saakka. Myrkytyksen todennäköisin syy oli Bangkokin Robinsonilta ostettu Boba-tee, mutta täyttä varmuutta ei ole. Boba-kuume kyllä laski tuon kokemuksen jälkeen suoraan pohjamutiin, joten säästyvätpähän nekin rahat.

Thaimaa
Zi Theresa

Tänne rantaravintolaan meidät ohjasi napolilaisen majapaikkamme isäntä. Kysyimme hyvää ravintolaa ja hän suositteli tätä, eikä ollut väärässä. Ravintola tarjoilee monenlaisia mereneläviä ja isoja lautasellisia ruokaa. Hämmästykseksemme olimme ravintolan ainoat asiakkaat ja saimme hyvin eksklusiivista palvelua, kunnes meidän lopetellessamme muut asiakkaat saapuivat. Me kun lähdimme syömään suomalaisella aikataululla, mutta muut noudattivat paikallista. Viihtyisä ravintola joka tapauksessa.

Napoli
Ånko tähän muuta kuin Åland?

Ehkä minun täytyy etsiä vuodelle 2023 joku matkakohde, joka alkaa Å-kirjaimella. En nimittäin käynyt Ahvenanmaalla kertaakaan viime vuonna, mikä on uusi ennätys koronavuosien jälkeen. Silloin ehdin käydä monta kertaa vuoden aikana. Sen sijaan kyllä haaveilin aktiivisesti Ahvenanmaasta. Pysähdyimme Maarianhaminan rannassa kesäkuussa matkalla Örebron turnauksesta takaisin Suomeen ja otin kuvan rannasta, koska palaisimme sinne tänä kesänä. No emmepä palaakaan, sillä syksyllä selvisi, etteivät meidän ikäluokkamme tytöt pääse pelaamaan turnauksessa ollenkaan. Ahvenanmaa siis vaihtui tulevankin kesän osalta Tallinnaan, enkä tiedä, mahtuuko Ahvenanmaa sitten matkaohjelmaan ollenkaan.

Ahvenanmaa
Älytön loikka

Vaikka vuoteen 2022 mahtuu monta ihanaa reissua, niin aloitin kesän jälkeen seikkailun, joka ei sinällään liity matkailuun mitenkään. Lähdin takaisin koulun penkille (tosin töiden ohessa) ja ryhdyin rakentamaan uutta ammatti-identiteettiäni sosiaalialalle. Jos kaikki menee putkeen, minä valmistun vuonna 2024 sosionomiksi. Tämä seikkailu on vienyt niin paljon aikaa ja energiaa, ettei esimerkiksi tämä blogi ole kauheasti vuoden aikana päivittynyt. Kirjoittamiseen varatut tunnit ovat nyt kuluneet opiskelutehtävien parissa.

Uutela
Örebro

Vihdoin minulla on paikka tähän! Kesäkuussa lähdin ihan turistina Ruotsin Örebrohon katsomaan jalkapalloa. Tietysti olin tehnyt joukkueelle ison kasan varauksia matkaa varten ja paikan päälläkin toimin vähän omassa roolissani, mutta kerrankin en ollut vastuussa pelaajista. Sain siis mennä ja tulla ihan oman aikatauluni mukaan, mikä tarkoitti myös tutustumista Örebron kaupunkiin. Kävimme siellä tekemässä pienen kaupunkikierroksen ja nauttimassa lasilliset, ja tykästyin kyllä kaupunkiin kovasti. Toisen kerran palasimme kaupunkiin illalliselle, ja nautimme pastaa Fratelli-nimisessä ravintolassa. Ei Örebro mikään pitkän loman kohde ole, mutta kannattaa ehdottomasti antaa kaupungille päivä tai pari, jos on seudulla liikkumassa.

Örebro

Tässä siis oli Lähtöselvitetyn matkavuosi 2022. Vuoteen on mahtunut monta ihanaa matkaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen päällimmäiset ajatukset ovat pyörineet aivan muiden asioiden parissa. Niinhän sen aina välillä täytyykin olla.

Kaikesta päässä pyörivästä huolimatta tiedän, että vuosi 2023 tulee olemaan myös monen matkan vuosi, ja ehkä uskallan muutaman niistä tässä paljastaakin. Ensimmäinen matka nimittäin koittaa jo hiihtolomalla, kun lähden vetämään 49 hengen jalkapallomatkaa Katalonian Salouhun. Melkein heti sieltä palattuani suuntaan reiluksi viikoksi aikuisten laatumatkalle paljon rakastamaani Berliiniin. Kevään jännittävin matka taas koittaa maalis-huhtikuun vaihteessa, kun palaamme esikoisen kanssa 13 vuoden jälkeen New Yorkiin. Tämän kaiken lisäksi jään pois päivätyöstäni ja lähden pariksi kuukaudeksi työharjoitteluun. Keväästä tulee siis äärimmäisen mielenkiintoinen.

Syksyn matkat ovat vielä täysin hahmotteluvaiheessa. Jotain sinne kuitenkin haluaisimme, koska meillä alkaa olla viimeiset ajat saada vanhimpia lapsia mukaamme minnekään. Helmikuun alussa nimittäin katraan ensimmäinen tanssii vanhojen tansseja ja kesäkuun alussa kaksi päättää peruskoulunsa. Siinä vaiheessa jo 3/6 on peruskoulunsa käynyt. Näistä yksi vieläpä harkitsee lähtevänsä vuoden päästä vaihto-oppilaaksi ja jättävänsä meidät kokonaiseksi vuodeksi. Nyt on siis matkustettava niin kauan kun he mukaan haluavat lähteä.

Bangkok

You Might Also Like...

2 Comments

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    24 tammikuun, 2023 at 9:43 am

    Kuulostaa upealta matkavuodelta! Tuo Bangkok olisi hauskaa joskus kokea, olen siellä ollut vain yhden yön matkan jatkuessa eteenpäin. Gardajärvi on sellainen paikka, jossa ilman muuta haluan päästä joskus käymään, sekin on joskus ohitettu nopeasti, kun olimme menossa Dolomiiteille. Jussarö on upea paikka: https://www.matkallamissamilloinkin.com/jussaro-upein-osa-tammisaaren-kansallispuistoa/

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      24 tammikuun, 2023 at 9:47 am

      Kiitos Mikko! Minä olen ollut Bangkokissa useampia päiviä yhteensä kolme kertaa ja silti tuntuu, että siellä olisi nähtävää vaikka kuinka. Kaikki eivät kaupungista tykkää, mutta mulle siinä tunnelmassa on jotain. Gardajärvestä en voi sanoa saaneeni kovinkaan vahvaa otetta, mutta piipahdus oli oikein mukava.

Leave a Reply