Yleinen

Matkailun aakkoset 2021

Vuosi sitten summasin matkailuvuoden 2020 sanoihin ”lähtemistä en lopeta”. Takana oli tuolloin kotimaan kohteiden ja retkeilyn täyttämä vuosi, jolloin yritimme kaikki saada pahinta matkakuumetta taltutettua lähikohteilla. Silloin vielä oli olo, että kunhan jaksamme tuon yhden vuoden, niin voimme taas palata takaisin tuttuihin ulkomaan matkoihin ja reissuelämään. Toisin kävi.

Matkavuosi 2021 on ollut täynnä epävarmuutta, joka on mitä luultavimmin tullut jäädäkseen. Jos on ollut todella nopea, on voinut jopa päästä ulkomaille. Mihinkään ei ole kuitenkaan voinut luottaa, sillä ohjeet ja säännöt muuttuvat koko ajan. Itsekin olen juuri veivannut yhtä mokomaa Tukholman risteilyä edestakaisin, kun ensin sen siirsi sairastettu korona ja nyt sitten Ruotsin uudet maahantulosäädökset. Suunnittelupöydällä on pari muutakin matkaa, joiden kanssa arvotaan lähes päivittäin, kun mitään pysyvää ei uskalla tehdä.

Ajattelin kuitenkin summata matkailuvuoden 2021 aakkosten muodossa. Olen ihaillut tätä tapaa ystäviltäni Mikalta ja Hannelilta jo pitkään, ja nyt vihdoin tuntuu olevan oikea hetki omille aakkosille. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta vuosi oli täynnä reissuja, jotka täyttävät kokonaisen aakkoston.

A Anttola

Viime maaliskuussa suuntasimme Retkisiskojen kanssa viikonloppulomalle Anttolaan. Teimme tehokkaan etätyöpäivän Halla Resortissa, minkä jälkeen keskityimme retkeilyyn ja nauttimiseen. Aurinko paistoi ja jää kantoi, kun viiletimme potkukelkoilla Anttolanhoviin hakemaan aamiaista.

Anttola

.

B Banksy

Kesällä kaikkien huulilla oli Banksy, jonka näyttelyn Mänttä-Vilppulassa näkivät melkein kaikki. Lippujen varaaminen oli kesän kuumin puheenaihe sosiaalisessa mediassa, vaikka pääsi sinne myös ihan perinteisesti jonottamalla. Näyttely oli kaiken hehkutuksen ja ajomatkan arvoinen, ja Serlachius-museot jo itsessään näkemisen arvoinen paikka.

Mänttä-Vilppula

.

C Chania

Syyskuussa oli vihdoin kauan odotetun ulkomaan matkan vuoro. Suuntasimme Kreetalle, missä tukikohtamme sijaitsi lähellä Chanian (suomalaisittain Hania) kaupunkia. Haniassa kävimme pari kertaa syömässä ja kiertelimme ostoskatuja tuliaisten kiilto silmissä. Parhaiten minulle jäi mieleen majakka, joka etenkin iltaisin loisti valaistuna maamerkkinä kauas.

Hania

.

D Dancing Queen

Marraskuussa vein myös pienemmät lapset ulkomaille, kun suuntasimme perinteiselle Tukholman risteilylle. Vielä tuolloin maihin sai kävellä ilman mitään papereita tai tarkastuksia ja me suuntasimmekin Djurgårdenin lautalla Abba-museoon. Museo ei tehnyt lapsiin suurta vaikutusta, mutta ainakin he nyt tunnistavat Dancing Queenin sen kuullessaan.

Tukholma

.

E Elafonisi

Kreetan kuuluisin ranta vei meidät takaisin niihin huolettomiin päiviin, kun ohjelmassa oli rantatuolilla makailua ja matalassa vedessä kellumista. Elafonisi tosin on niin suosittu ranta, että siellä tuolista sai taistella tosissaan, eikä mihinkään suuntaan saanut otettua kuvaa ilman ihmismassaa. Silti lämpö ja kirkkaan sininen vesi toimivat hyvänä korvikkeena trooppisemmille maisemille.

Elafonissi

.

F Frendit

Matkavuoden tärkein elementti oli taas hyvä seura. Yhtään matkaa en tehnyt yksin, vaan aina mukana olivat joko lapset tai ystävät. Erityisen hyvin jäi mieleen kesäinen ajomatka Hannelin ja Outin kanssa Pilvin luokse Sallaan. Menomatkalla tutustuimme yhden yön verran Iisalmeen, kun taas paluumatkalla pystytimme leirimme Älänteen rannalle. Myös masentavan marraskuun retki Roomaan oli ystävyyden ja naurun juhlaa. Koskaan ei pidä aliarvioida matkaseuran tärkeyttä.

Salla

.

G Golden Dome

Iisalmen hämmentävin nähtävyys on hotelli Golden Dome. Minulle ennestään ainoa tuttu kohde Iisalmessa oli sen Evakkokeskus, ja yllätys olikin suuri, kun selvisi sen olevan tänä päivänä erittäin tyylikäs hotelli. Hienot – mutta kuumat – huoneet yhdistyvät saumattomasti entisen kirkkosalin maalauksiin ja ikkunoihin ikuistettuihin kuviin evakkoretkistä.  

Iisalmi

.

H Helsingin helmet

Ehdin vuoden aikana tehdä useita retkiä rakkaassa kotikaupungissani. Kävin muun muassa tutustumassa Helsinki Biennalen taideteoksiin Vallisaaressa ja Stanley Kubrickin valokuviin Valokuvataiteen museon K1-tilassa. Kävin myös ensimmäistä kertaa Roihuvuoren kirsikkapuistossa ja japanilaistyylisessä puutarhassa. Yövyin useammassakin Helsingin hotellissa, kuten St Georgessa ja Glo Hotel Artissa Bulevardilla. Paras yöpymiskokemus oli ehkä kuitenkin Hotel Helka, jonka yläkerran on vallannut upea purkutaide. Kävin myös syömässä ihan oikeissa ravintoloissa, kuten kehutuissa Yes yes yesissä ja BasBasissa. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin italialainen ravintola Nerone, jossa kovasta yrityksestä huolimatta kaikki vain meni pieleen. Epäonnistumisiin kuitenkin suhtauduttiin niin suurella nöyryydellä, että vierailusta jäi lämmin olo.

Hotel Helka

.

I Imbrosin sola

Alkuvuosi kului tiukasti kotimaisilla patikkapoluilla, mutta syyskuussa sain vihdoin vetää vaelluskengät jalkaan ihan vieraalla maaperällä. Kreetan kuuluisa Samarian rotko oli nyt meille liian haastava valloitettava, joten päädyimme tekemään retken vähän pienemmälle Imbrosin solalle. Tämäkin kolmen tunnin patikka ihastutti maisemillaan ja sai hien mukavasti pintaan. Parasta kuitenkin olivat reitin alun ja lopun kohtaamiset paikallisten elinkeinoharjoittajien kanssa, kun alkupäässä ravintolan tarjoilija järjesti meille parkkipaikan, jos tulemme sitten lopuksi juomaan juomat ravintolassa, ja loppupäässä taas nuori myyntitykki myi meille paikat autokyytiin takaisin Imbrosin kylään. Oikein mielelläni maksoin näille elinkeinoharjoittajille heidän palveluistaan.

Imbros

.

J Jalkapallo

Jalkapallo on kuulunut tähän asti elämääni lähinnä joka toinen kesä arvokisojen muodossa. Viime kesänäkin seurasimme kisoja ja voittajamaa Italia on toivottavasti tänä vuonna matkakohteena myös lasten kanssa. Jalkapallo on kuitenkin hiipinyt elämään laajemminkin, kun yksi lapsista on ryhtynyt pelaamaan sitä. Pelit ovat tutustuttaneet minut moniin pääkaupunkiseudun urheilukenttiin ja kesällä pääsin ensimmäiselle turnausmatkalle Kokkolaan. Kokkolaa en kovin paljon nähnyt, mutta mitalijuhlat Santahaan kentällä jäivät mieleen sitäkin paremmin. Ensi kesänä turnausohjelmassa on Örebro, joka toivottavasti löytyykin matka-aakkosten hänniltä vuoden päästä.

Kokkola

.

K Kirkkonummi

Matkailuvuosi 2021 alkoi ihan pääkaupunkiseudulta Kirkkonummelta. Pilvi piti tuolloin majaansa siellä ja me lähdimme tietysti vierailemaan tuparihengessä. Kävimme liukastelemassa Kopparnäsin rantakallioilla ja ruokailemassa Citymarketin takapihalla Bistro o Matissa. Kirkkonummella Tampajan järven rannalla syntyi myös loistoidea perustaa retkiruokaan keskittynyt instagram-tili 100 retkireseptiä, joka heinäkuussa juhlikin tuhannetta seuraajaansa. Kirkkonummesta on kuoriutunut muutenkin yksi antoisimmista lähiretkikohteista: reilun vuoden aikana olen kolunnut Linlon saarta, Porkkalanniemeä sekä Högbergetin luolakohdetta. Tampajan ”kännisaunalla” olen käynyt evästelemässä pariinkin kertaan.

Kopparnäs

.

L Lappi

Minä en ole koskaan tuntenut Lapin lumoa, eikä minulla ole ollut erityistä hinkua sinne. Viimeiset pari vuotta ovat kuitenkin saaneet kaipaamaan eksotiikkaa, jota Suomen rajojen sisäpuolelta on löytynyt oikeastaan vain Lapista. Kun vuonna 2020 kävin pariinkin kertaan käsivarren Lapissa, niin viime keväänä suuntasin vihdoin itäpuolelle. Menimme yöjunalla Rovaniemelle, mistä jatkoimme matkaa autolla Saariselän, Ivalon ja Inarin kautta Utsjoelle ja Nuorgamiin, ja taas takaisin Rovaniemelle. Toisen kerran lähdin Lappiin keskellä kesää, kun ajoimme Sallaan, mistä käsin retkeilimme muun muassa Pyhä-Luostolla ja Oulangan kansallispuistossa.

Lappi

.

M Mökillä

Tälle kirjaimelle olisi ollut ottajia Meikon luonnonsuojelualueesta Maarianhaminaan, mutta en vain osaa käyttää tätä mihinkään muuhun kuin omaan mökkiin. Mökillä tuli kuitenkin vietettyä taas valtaosa kesästä ja korona-aikana siitä on kuoriutunut ehta kakkoskoti siitäkin huolimatta, että sieltä puuttuvat juokseva vesi ja oikea sähkö. Ensi kesänä tosin on sijoitettava toiseen aurinkopaneeliin, koska viime kesänä yhden paneelin sähkö ei enää riittänyt kahdelle etätyöläiselle. Mökillä on myös ollut hyvä harjoitella retkielämää, kun ulkohuussi ja kantovesi ovat jokapäiväistä elämää.

Mökillä

.

N Neuloosi

Vuonna 2021 minuun iski myös neulehulluus. En tiedä kumpi tuli ensin: halu neuloa vai halu saada kunnollisia itselle sopivia villavaatteita. Retkeillessä olen huomannut kulkevani todella epäkätevissä ja ikivanhoissa villapaidoissa, joiden parhaat päivät ovat todellakin takanapäin. Olen kateellisena katsellut ystävien merinovilloja ja islantilaisia villapaitoja. Samaan aikaan töissä aloitti neulekerho, jonka ensimmäisenä työnä tehtiin pyllytin, jollaista olinkin kaivannut kylmiä telttaöitä varten. Asiat sitten johtivat toiseen, ja nyt minulla on valmiina kaksi kirjoneulepyllytintä, kaksi alpakka-villapaitaa, yksi jouluvillapaita ja parit Bernie Sanders -lapaset. Puikoilla odottavat vielä yksi alpakka-paita, iso huivi ja säärystimet. Säälittävää tässä toki on se, että itselleni olen toistaiseksi ehtinyt tuon pyllyttimen lisäksi neuloa vain yhdet lapaset, kun taas kaikki muu on mennyt tilaustuotantona eteenpäin. Täytyy siis jatkaa neulomista ensi vuonnakin.

Mökillä

.

O Onni jokaisesta matkasta

Jos vielä vuonna 2020 nautittiin Suomesta hampaat irvessä, kun ei muuallekaan päässyt, niin vuonna 2021 olin vilpittömän onnellinen jokaisesta matkasta, jonka sain tehdä. Maailma on kuitenkin avautunut jo hieman, mutta mikään ei ole varmaa. Viimeiseen asti joutuu jännittämään uusia säännöksiä tai testituloksia, minkä vuoksi paikan päällä tuntuu aina voittajalta. Joulukuussa sairastettu korona myös vahvisti sitä oloa, että kaikki voi peruuntua. Eihän tämä tietysti ensimmäinen kerta ollut, kun jouduimme eristäytymään kotiin, mutta taas kerran se tuli suurena yllätyksenä.

Särkänniemi

.

P Pispala

Minun kotimaan matkakohteeni numero yksi oli tänä vuonna Tampere, missä kävin jopa kolmeen kertaan. Kaksi näistä kerroista oli lasten kanssa, kun kävimme Särkänniemessä niin kauden alussa toukokuussa kuin loppupäässä lokakuussakin. Keskellä kesää kävin Tampereella ihan aikuisten matkalla, kun pysähdyimme yöksi matkalla Mänttä-Vilppulasta Helsinkiin. Kävimme pettymässä ravintola Periscopessa, mutta toisaalta ihastumassa ikihyviksi Pispalaan. Ihana puutalokaupunginosa, jonka kujilta voi bongata Lauri Viidan kotimuseon. Vierailun kruunasi ravintola Pispalan Pulteri, jonka alle kympin kanakori vei nälän sata kertaa edellisen illan tarjontaa paremmin.  

Tampere

.

Q Qma kesä

Näin lumihankien keskellä tuntuu kaukaiselta muisto viime kesän helteistä, jotka taas kerran tyhjensivät kaupat ilmastointilaitteista ja tuulettimista. Minä en helteistä suuremmin kärsinyt, koska vietin kesän pitkälti mökillä, mutta ihmeesti sitä taas tottui nukkumaan yli 30 asteen lämmössä. Keskityin lähinnä muistelemaan taannoisia matkoja oikeasti kuumiin kohteisiin, missä iltaisin aseteltiin tuulettimet aina sopiviin kohtiin, että sai nukuttua hyttysverkon alla. Toki Suomessa pitkät helteet aiheuttavat monille hankaluuksia, mutta minä nautin kuumuudesta ja porottavasta auringosta. Tänne vaan!

Agii Apostoli

.

R Rooma

Yksi vuoden kohokohdista oli ehdottomasti pitkä viikonloppu Roomassa. Suuntasimme sinne masentavan marraskuun retkelle, kun Heli huolimattomasti esitti meille kutsun. Vaelsimme muutaman päivän pitkin Rooman katuja, pysähtelimme gelatolle ja spritzeille ja yritimme edes jotenkin pitää kiinni matkaohjelmasta. Ajoitus oli myös loistava, sillä heti meidän vierailumme jälkeen alkoivat ensin vesisateet ja heti perään tiukentuneet matkustusrajoitukset.

Rooma

.

S Salla

Salla oli ensimmäinen Lapin kohteeni 1980-90 -lukujen vaihteessa, kun vietin hiihtoloman siellä – ja nyt piipahdin siellä taas uudelleen. Tällä kertaa matkan tavoitteena oli mennä kiusaamaan Pilviä, joka oli löytänyt piilopaikan Sallatunturin juurelta. Samalla pääsimme vierailemaan tulevassa kansallispuistossa ja kiipeämään sen tunturin laelle ihailemaan keskiyön aurinkoa. Sallasta oli kätevä tehdä retkiä myös Pyhä-Luostolle ja Oulangalle.

Salla

.

T Teltassa

Telttayöt ovat olleet minulle vähän vieras ilmiö lähes koko aikuisiän, mutta hiljalleen olen alkanut lämmitellä taas tätä majoittumismuotoa. Tänä vuonna nukuin teltassa kolme yötä ja jokainen näistä öistä jäi mieleen lämpimänä muistona. Toukokuussa telttailimme Ketturiutalla Heinolassa. Pitkä työviikko ja ensimmäinen koronarokotus uuvuttivat niin, etten herännyt, vaikka koirat juoksivat keskellä yötä telttani yli. Seuraavat kaksi yötä vietin teltassa Pyhä-Luostolla Ahvenlammen rannalla sekä Älänteen rannalla Rautavaaralla. Niin mukavaa kuin teltassa nukkuminen on ollutkin, en ole vielä päässyt Outin ja Hannelin tavoin talvitelttailun makuun. Ketturiutan muutama lämpöaste alkoivat jo olla sillä rajalla.

Tiilikkajärvi

.

U Utsjoki

Siinä vaiheessa kun matkakuume alkoi olla kovimmillaan, sain loistokkaan ajatuksen lähteä Suomen rajojen sisäpuolella niin pitkälle kuin pääsee, ja eihän Helsingistä paljon Utsjokea kauemmas pääse poistumatta maasta. Huhtikuinen Utsjoki oli vielä luminen ja hipihiljainen. Ihailimme vanhoja kirkkotupia ja jäistä jokea, ajelimme Tenon rantaa Nuorgamiin ja huokailimme vastarannalla näkyvälle Norjalle, mihin ei tuolloin ollut mitään asiaa.

Utsjoki

.

V Ville Viikinki

Marraskuinen Tukholman risteily ei herättänyt riemunkiljahduksia nuorimmassa lapsessa, sillä hän ei vilpittömästi muistanut, millaisesta konseptista on kyse. Siinä vaiheessa, kun Ville Viikinki tuli ensimmäistä kertaa vierailemaan leikkihuoneessa, se oli menoa. Juoksimme läpi kaikki lastendiskot, kuvasuunnistukset ja perhebingot, ja tuliaisena toimme ison kasan poseerauksia Ville Viikingin kainalossa. Lopulta matkan riemu siis syntyi taas siitä kaikkein perinteisimmästä elementistä.

Tukholma

.

W Wanhat kaupungit

Vuonna 2020 ehdin vierailla vanhassa Porvoossa pariinkin kertaan, mutta vuonna 2021 oli muiden vanhojen kaupunginosien vuoro. Heti kesän alussa ajelimme lasten kanssa Porista Raumalle, jonka vanha kaupunki on päässyt jopa Unescon maailmanperintöluetteloon. Kuten arvata saattaa: lapsia eivät vanhat talot kiinnostaneet ollenkaan. Sain heidät kuitenkin houkuteltua lyhyelle kierrokselle lupaamalla lopuksi torin kioskilta jäätelöt. Heinäkuussa pääsin pyörähtämään myös Kokkolan vanhassa kaupunginosassa Neristanissa, jonka vanhimpaan taloon pääsimme jopa vierailemaan sisään. Tällä kertaa mukana oli kokonainen jalkapallojoukkueellinen tyttöjä, joita kiinnostivat talon historian sijaan sen vahtikoira Dumle ja pihalla oleva trampoliini, mutta saimmepa me aikuiset rauhassa tutkia vanhaa taloa.

Kokkola

.

X XVIII kansallispuistoa

Kun piipahdimme paluumatkalla Sallasta Tiilikkajärven kansallispuistossa, tuli minulle täyteen 18 Suomen 40:stä kansallispuistosta, joista peräti kuusi vuoden 2021 aikana. Ennen koronan saapumista tietoisuuteen olin käynyt ehkä viidessä, joten tahti on viimeisen parin vuoden aikana ollut kova. Monissa kansallispuistoissa olen käynyt vain kerran, joten en voi vieläkään sanoa olevani mikään niiden erityistuntija. Pystyn kuitenkin hahmottamaan niiden eroja ja tiedän, mihin minun kannattaa palata uudemmankin kerran. Vuodelle 2022 tietysti haaveilen ainakin parista uudesta kansallispuistosta, koska ei tätä kotimaan retkeilyä raaski kokonaan lopettaa.

Pyhätunturi

.

Y Yyteri

Kesäkuun alussa täyttyi oma pitkäaikainen matkahaaveeni, kun pääsin Yyterin hiekoille. Meille sattui vieläpä ihanan kuuma kesäpäivä, jolloin uimapuvuille ja aurinkorasvalle tuli toden teolla käyttöä. Dyynit ja hiekkaranta olivat juuri niin upeat kuin olin kuvista nähnyt, ja jopa kotimaan matkailuun skeptisesti suhtautuva esikoinen totesi, että Yyterissä näytti ensimmäisen kerran siltä kuin olisi ulkomailla.

Pori

.

Z Zorbas

Syyskuinen viikko Kreetalla oli juuri sitä, mitä olin matkustamiselta kaivannut: vierasta kieltä, uutta ruokaa, aurinkoa ja leppoisia hetkiä. Jo ennen matkaa otin iltalukemiseksi Niko Kazantzakisin legendaarisen romaanin Kerro minulle Zorbas, jossa nuori kirjailija matkaa Kreetan saarelle vanha Zorbas seuranaan. Romaanissa on paljon puhetta ja viisautta, mutta tärkeintä minulle oli se välimerellinen tunnelma, johon se minut johdatti jo kauan ennen matkaa. Perillä odottivatkin samat hedelmiä pursuavat puut ja merituuli, jotka herättivät tunteita myös nuoressa kirjailijassa.

Agii Apostoli

.

Å Åland

Keväällä kävin pressimatkalla Ahvenanmaalla. Tällä kertaa aiheena oli ulkoilu ja kävimme patikoimassa Bomarsundin polulla ja pyöräilemässä Nåtön saarelle. Tämä oli minun kolmas kertani Ahvenanmaalla ja esitteli ihanasti saariryhmän ulkoilumahdollisuuksia. Yksi korona-ajan parhaita asioita on, että olen ehtinyt käymään Ahvenanmaalla näinkin monta kertaa, kun aikaisemmin vain harmittelin, ettei koskaan tullut mahdollisuutta lähteä.

Ahvenanmaa
Ä Älyttömät retkiruoat

Lähes vuosi sitten paistoimme lettuja lumisateessa Kirkkonummella Tampajan järven rannalla, kun joku sai älynväläyksen perustaa retkiruokiin erikoistunut instagram-tili 100 retkireseptiä. Minä en siinä vaiheessa tiennyt retkiruoista juuri muuta kuin nuotiomakkaran, mutta tässä vuoden aikana olen kyllä oppinut paljon. Edelleenkään ruoanlaitto ei ole minun bravuurini, mutta osallistun tehokkaasti esimerkiksi pilkkomiseen tai pussisalaatin puristeluun. Omia suosikkejani resepteistä ovat olleet kokonaisena grillattu kala, täytetyt baobunit sekä papaijasalaatti. Tällä hetkellä tilillä on jo yli 50 retkireseptiä ja seuraajiakin yli 1000. En olisi vuosi sitten uskonut.

Oulanka

.

Ö Örö

Kuin tilauksesta tähän aakkosten loppuun teimme viime kesänä matkabloggaajaporukalla retken Saaristomeren kansallispuistoon Örön saarelle. Entinen puolustusvoimien saari oli ihana retkikohde, missä yövyimme hostellissa kerrossängyissä, saunoimme rantasaunassa ja patikoimme kallioilla. Maisemat toivat monessa kohdassa mieleen Etelä-Euroopan jylhät rannat – tai sitten meillä kaikilla alkoi olla kaukokaipuu huolestuttavissa lukemissa.

Örö

.

Kaikista rajoituksista ja epävarmuuksista huolimatta matkailuvuosi 2021 oli oikein antoisa. Oli ihanaa päästä vihdoin ulkomaille, eivätkä kotimaan kohteetkaan nyt niin ankeilta tuntuneet. Ehkä tietoisuus siitä, että matkustaminen on taas jollain tasolla mahdollista saa Suomenkin näyttämään houkuttelevammalta.

Vuodelle 2022 minulla on oikeastaan vain yksi toive: päästä matkalle. En tarvitse isoja tai ihmeellisiä matkoja, mutta haluan taas päästä suunnittelemaan ja googlailemaan ja varailemaan ja valmistautumaan. Ja sitten lentokentällä ihmettelemään, että mitähän tästä taas tulee. Olen täysin valmis hyväksymään sen, ettei matkailu varmasti palaa siihen, mitä se oli vielä vuonna 2019, mutta se ei haittaa yhtään. Olen valmis matkustamaan vähemmän ja paremmin valmistautuneena, enkä tarvitse niitä lyhyitä pyrähdyksiä sinne tänne. Tai jos sellaista kaipaan, niin toteutan ne sitten täällä Suomessa vaikka sinne lähimetsiin.

Matkailuvuosi 2022 – bring it on!

Pori

You Might Also Like...

4 Comments

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    4 tammikuun, 2022 at 3:10 pm

    Heh, ai ei ollut Neronessa sitten mennyt Jyrki Sukulan opit perille? 🙂

    Viime vuosi oli meille ensimmäinen, kun ei juuri ulkomailla matkustettu, vuonna 2020 taidettiin olla vielä kuusi viikkoa. Mutta kivoissa kotimaan kohteissa on käyty, kuten Ahvenanmaalla ja saaristossa muutenkin, Itä-Suomen luontokohteissa sekä Lapissa. tänä vuonna olisi taas tavoite päästä matkustamaan ulkomailla ns. normaaliin tapaan, mutta saa nähdä, miten käy. Kovin nopeasti muuttuvia tilanteet tuntuvat muuttuvan edelleen.

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      8 tammikuun, 2022 at 10:27 am

      Neronessa ruoka oli tosi hyvää, mutta palvelun puolella sakkasi pahasti. Pahoittelivat kovasti, mutta nekin menivät vähän pieleen. Kiva paikka kuitenkin.

      Minäkin kävin viime vuonna ulkomailla vain Kreetan ja Tukholman verran. Toivon, että tänä vuonna pääsisin vähän enemmän, mutta jo nuo kaksi matkaa piristivät mieltä kovasti. Ja tietysti kaikki kotimaan retket, joita tuli tehtyä sitäkin enemmän.

  • Reply
    Mika / Lähtöportti
    5 tammikuun, 2022 at 9:57 pm

    Mainiota että säkin innostuit tekemään vuosiaakkoset, näitä on aina kiva lukea! Hyvältä matkailuvuodeltahan tämä kuulostaa, vaikka sisältö olisikin ilman pandemiaa varmasti monessa kohdassa erilainen. Salla, Pispala ja Kokkola osui mullakin viime vuoden ohjelmaan. Nykyään saa toisiaan olla onnellinen jokaisesta matkasta. Mua jäi vähän harmittamaan että me ei viime talvena majoituttu Iisalmessa Golden Domessa vaikka harkinnassa olikin, en enää muista syytä miksi. Ensi kerralla sitten. Antoisaa uutta matkailuvuotta ja tsemppiä Ponnareille!

    • Reply
      Katja / Lähtöselvitetty
      8 tammikuun, 2022 at 10:29 am

      Olen haaveillut matka-aakkosten tekemisestä jo pitkään, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Nyt oli vihdoin näiden aika.

      Golden Domessa kannattaa joskus vaikka piipahtaa syömässä. Mielenkiintoisinta on juuri ruokasalin puoli ja ruoka oli tosi hyvää. Hotellin puoli sinänsä on aika perus. Ja jalkapallo ei tosiaan taida jättää ainakaan vähään aikaan. Ei siinä mitään – kyllä minä ihan mielelläni matkustan pallon perässä 🙂

Leave a Reply