Matkailu on mukava, mutta tuhoisa harrastus. Se vie kaikki rahat ja aiheuttaa vieläpä pahan riippuvuuden. Muiden addiktioiden tavoin siihen myös kasvaa toleranssi: tämänhetkinen annos ei huomenna enää riitäkään, vaan koko ajan täytyy saada enemmän ja isompaa. Minun matkahaaveeni ovat kasvaneet vuosi vuodelta, kun pieniksi ovat jääneet Ateneumin lisäksi Prado ja Eremitaasi, seuraavaksi varmaan Louvrekin. Tässä haaveistani huikeimmat.
- Trans-Siperian junamatka. Helsingistä pääsee junalla paitsi Pietariin ja Moskovaan myös siitä eteenpäin aina Vladivostokiin tai Pekingiin saakka. Olisi huikea kokemus viettää yli viikko junassa, joka kulkee koko valtavan Venäjän halki. Matkan tekeminen pienten lasten kanssa olisi ehkä jo liian huikeaa, joten tämä haave saa odottaa vielä muutaman vuoden.
- Australia ja Uusi-Seelanti. Tätä matkaa suunniteltiin jossain vaiheessa jo puoliksi tosissaan. Toteutus kaatui siihen, että kahta noin suurta maata ei kierretä viikossa, eikä edes kuukaudessa, eikä tuntuisi järkevältä lentää sinne asti vain toisen maan vuoksi. Pitkät lennot välilentoineen eivät myöskään houkutelleet pienten lasten kanssa, minkä vuoksi suunnitelmiin lisättiin mennen tullen pari yötä Bangkokissa. Matkasuunnitelma alkoi paisua niin massiivisiin mittasuhteisiin, että myös se sai jäädä hautumaan.
- Vaellus Macchu Picchulle. Tuossa kauan kadoksissa olleessa kaupungissa ja koko maassa on jotain vetovoimaista, mikä kutsuu tutustumaan. Kummilapsi Perussa sekä järjestön kummimatka jo melkein toteuttivat haaveen, mutta ajankohta oli sillä kertaa väärä. Tämän haaveen toteutan viimeistään, kun täytän seuraavan kerran pyöreitä vuosia.
- Autolla Yhdysvaltain halki. Elokuvista tutut maisemat ja ”open highway”, pysähtyminen pienissä motelleissa ja dinereissa, New Yorkista Los Angelesiin. Kuinka siitä voisi olla haaveilematta? Tässä matkassa houkuttelee myös se, kuinka voisi edetä oman aikataulun mukaan. Voisi pysähtyä niissä kaupungeissa, jotka näyttävät mukavilta, ja poiketa reitiltä, kun siltä tuntuu.
Jonkin aikaa haaveilin myös laivamatkasta Atlantin yli, kunnes kokeilin merijalkojani Jäämerellä ja päätin, että lentäminen on aivan hyvä ratkaisu.
Mikään näistä edellä mainitsemistani haaveistani ei houkuttele lapsiperhettä. Montaa matkaa olen suunnitellut aivan tosissani, kunnes olen todennut, että olisi epäreilua raahata pieniä lapsia noin rankoille reissuille vain omien haaveideni vuoksi. Olenkin ryhtynyt kehittämään hieman lapsiystävällisempiä haaveita, joiden toteuttamiseksi ei tarvitse odottaa kenenkään ylioppilasjuhlia.
- Junamatkailu Espanjassa. Tai missä vain Euroopassa. Lasten kanssa interrailatessa vain suunnittelisin reitin hieman tarkemmin ja varailisin majoituksia etukäteen. Junareitit ainakin Espanjassa ovat kuitenkin niin käteviä ja nopeita, että yhdellä matkalla voisi tutustua useampaan kaupunkiin.
- Kuukausi Thaimaassa. Kaikkihan Thaimaassa ovat käyneet. Paitsi minä. Vaikka yritänkin välttää matkakohteita, joissa pärjää suomen kielellä ja ruokalistalla on lähinnä lihapullia, on Thaimaalla tarinoiden mukaan paljon muutakin tarjottavaa. Lentäminen pienten lasten kanssa on kuitenkin sen verran rasittavaa, että haluaisin olla perillä ainakin kuukauden. Voisihan sitä liikkua maan sisällä eri majoituksissa.
- Asuntoautolla Lofooteille. Hurtigruten pysähtyi Lofooteilla myöhään vesisateisena perjantai-iltana, joten saaret jäivät täysin kokematta. Olisi mukava ajella käsivarren kautta pieni pätkä Norjan rannikkoa omat eväät takakontissa, ja viettää muutama päivä Lofooteilla. Ensin vain pitäisi opetella ajamaan asuntoautoa.
Noh, tällä hetkellä tyydyn hieman vaatimattomampiin matkoihin, kuten pariin viikkoon Berliinissä. Se on täynnä leikkipuistoja ja tuttuja tuotemerkkejä lapsille. Sinne ei myöskään tarvitse lentää paria tuntia kauempaa, joten äiti ja isäkin ehtivät toipua hyvin ennen paluulentoa. Voimmehan nyt laajentaa horisonttia vaikkapa Pergamon-museossa tai päiväretkellä Potsdamiin.
Haaveet kuitenkin pysyvät mielessä ja silloin tällöin voin tutkailla vaikkapa Uuden Seelannin lentojen hintoja. On myös mukava seurata uutisia sillä silmällä, että mihin aikaan vuodesta esimerkiksi Australiassa tuntuu olevan kuivinta tai milloin hurrikaanit iskevät Yhdysvaltojen rannikolle. Voi tehdä jo etukäteen päätöksiä siitä, mihin aikaan vuodesta mihinkin maailman nurkkaan kannattaisi lähteä. Suunnitelmat kannattaa olla valmiina, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin unelmiaan pääsee toteuttamaan.
No Comments