Marraskuussa Välimerellä

Vähän aurinkoa ja vähän lämpöä, mutta paljon valoa. Siinä minun tilaukseni marraskuulle.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, minusta marraskuu on Suomessa masentava kuukausi. Minua eivät yhtään lohduta kynttilät, tai sohvannurkka, jossa saa maata rauhassa. Minua ärsyttää pimeys, joka saapuu jo ennen kuin lapset on haettu päiväkodin pihalta, ja poistuu vasta kauan työajan alkamisen jälkeen. Joululaulut alkavat soida kaupoissa, mutta silti missään ei ole vielä glögin ja piparin tuoksua, eikä joulukalenteriakaan saa vielä avata. Minusta marraskuuta kannattaa paeta edes hetkeksi.

Tähän asti olemme aina suunnanneet marraskuussa johonkin kauas. Olemme olleet pari kertaa Thaimaassa ja kerran Floridassa ja Karibialla. Kerran menimme jo lokakuussa Turkkiin, mutta se ei auttanut yhtään marraskuumasennukseen. Tänä vuonna ajattelimme tehdä testin, voisiko marraskuuta viettää hieman lähempänäkin, ettei tarvitsisi lentää kellon ympäri valon perässä. Suuntasimme siis Välimerelle.

Tukikohdaksemme valikoitui Barcelona muutamasta syystä: sinne saa Helsingistä helppoja ja edullisia lentoja, sieltä lähtee risteilyaluksia ja se on toiminut ihan hyvänä kohteena tammikuussa. Tiesimme, ettei siellä pelkällä t-paidalla pärjää, mutta toisaalta valoa on päivisin aivan eri tavalla kuin Suomessa. Myös räntäsateet luultavasti puuttuisivat Barcelonasta.

Barcelonan lisäksi päätimme lähteä risteilylle, joka veisi meidät muutamaan muuhunkin kohteeseen. Risteilyn osalta tein yhteistyötä Risteilykeskuksen kanssa, ja saimme heiltä hyvän tarjouksen MSC Cruisesin risteilystä läntisellä Välimerellä. Säätilastoja tarkastellessa oli helpottavaa huomata, että Roomassa marraskuun keskilämpötilä on kymmenen asteen päällä, kun taas Maltalla se on selvästi lähempänä kahtakymmentä. Matkaan mahtuisi siis myös aurinkoa ja t-paitoja.

Saapuessamme Barcelonaan ilmat suosivat meitä: aurinko paistoi niin paljon, että lierihatut ja aurinkolasit piti kaivaa esiin. Pitkähihaiset täytyi pitää päällä, mutta ulkona tarkeni istua syömässä ilman toppatakkia, vaikka paikallisilla sellaiset olikin koko ajan päällä.

Myös risteilyn alku oli aurinkoinen: vasta kolmantena päivänä Genovassa sade juoksutti meidät takaisin laivaan. Muut päivät tosin olivat taas aurinkoisia ja lämpimiä. Vasta viimeisenä päivänä, joka olikin meripäivä, satoi vettä enemmän. Onneksi laivalla oli sisäuima-allas, jossa oli lämmintä sateisellakin kelillä.

Vierailemistamme kaupungeista Maltan Valletta oli ehdottomasti lämpimin – onhan se etelämpänä kuin vaikka Tunisian pääkaupunki Tunis. Maltalla lapset alkoivatkin heti tuskailemaan kuumuutta, vaikka lämpöä oli korkeintaan 20 astetta. Saarelle voisin hyvin lähteä lomailemaan pidemmäksikin aikaa marraskuussa, kun Suomen kaamos alkaa painaa päälle.

Italian kaupungeista pohjoisen Genova oli sään puolesta hyvin lähellä Barcelonaa. Rooman sää taas oli miellyttävä kaupunkimatkaa ajatellen: edellisen vierailumme aikaan lämmintä oli yli 30 astetta, jolloin kivipatsaiden välissä käveleminen alkoi olla vähän tuskallista. Nyt pitkähihainen oli tarpeen, mutta ulkona oli miellyttävä kävellä. Sisilian Palermossa sen sijaan pärjäsi lyhythihaisellakin. Italiassa siis suuntaisin kaupunkilomalle joko Roomaan tai johonkin sen alapuolelle, ja lepolomalle Sisiliaan tai vaikka Sardiniaan, joka ei ole paljonkaan pohjoisempana.

Viikon risteilyn jälkeen palasimme Barcelonaan, jossa säätila oli muuttunut aika lailla. Toki aurinkokin näyttäytyi vielä silloin tällöin, mutta myös sateet olivat saapuneet. Tämä tuntui erityisesti Tibidabolla, jonne suuntasimme viettämään lauantaipäivää. Sade karkotti sisätiloihin useampaankin kertaan ja aamua lukuun ottamatta näkymät kaupunkiin olivat paksun pilviverhon peitossa. Silti huvipuisto ja sen vieressä oleva kirkko olivat hienoja paikkoja, eikä niiden näkymien jälkeen enää ollut tarvetta kiivetä Sagrada Familian torniin katsomaan maisemia.

Barcelonassa viileys tuntui eniten sisätiloissa. Eteläeurooppalaiseen tapaan taloissa ei ole keskuslämmitystä ja villasukat olisivatkin olleet tarpeen. Meillä myös laivan ilmastoinnista alkanut sairastelu jatkui asunnossa, joka sähkölämmittimistä huolimatta tuntui kostealta ja viileältä. Huomasin myös hyvin sen, kuinka ikää ja mukavuudenhalua on tullut kymmenessä vuodessa paljon lisää: kun kymmenen vuotta aiemmin majailimme samanlaisessa asunnossa tammikuussa ihan tyytyväisinä – ja vielä muutaman päivän ilman lämmintä vettä – nyt aloin kaipaamaan suomalaista lämmitystä. Varsinkin yöksi lämmitin makuuhuoneemme vähän liiankin lämpimäksi, kun tuntui, että se oli ainoa keino lopettaa lasten köhiminen ja niiskuttaminen.

Marraskuisen tutkimusmatkani löytö oli se, että Välimerellekin voi lähteä pimeyttä pakoon. Tietenkään siellä ei voi viettää rantaelämää samalla tavalla kuin vaikka Thaimaassa, mutta tekemistä on paljon. Erityisesti Barcelona on kaupunki, jossa voisin viettää aivan loputtomasti aikaa. Risteilymme kohdekaupungeista en voikaan sanoa muuta kuin ensivaikutelman, sillä yhden päivän pysähdys kaupungissa ei anna siitä minkäänlaista oikeaa kuvaa. Sen voin kuitenkin sanoa, että valon ja lämmön perässä suuntaisin Rooman leveysastetta etelämmäksi – uimakelien perässä menisin oikein mielelläni Maltalle.

Kun laskeuduimme Helsinki-Vantaan lentokentälle marraskuun toiseksi viimeisenä päivänä, näkyi lentokoneen ikkunasta ohuen lumen peittämää metsää sekä aivan taivaanrannassa pilkottava aurinko. Kello oli kolme iltapäivällä. Siihen mennessä, kun saimme matkatavarat ja ajoimme Helsingin puolelle, oli jo pimeää.

Onneksi ruokakaupassa tulivat ensimmäisenä vastaan joulusuklaat ja kinkkualtaat. Hakaniemen torille oli pystytetty joulukuusi ja naapurikin oli laittanut jouluvalot parvekkeelleen. Minä tyydyn ihailemaan niitä, koska minun jouluvaloprojektini on tuomittu tuhoon jo kauan sitten. Kun vielä loppuviikosta lapset pääsivät avaamaan joulukalentereita ja vierailimme päiväkodin puurojuhlassa, alkoi tuntua juuri oikealta hetkeltä palata kotiin. Vaikkei valoa ja lämpöä vielä hetkeen olekaan luvassa, on ainakin joulunodotusta ja iloisia ihmisiä. Eikä enää tarvitse odottaa montaa viikkoa talvipäivänseisaukseen, jolloin päivät alkavat taas pidentyä.