Tom yam, tom kha gai, pad thai – nimet sopivat huonosti suomalaiseen suuhun, mutta herkulliset ruoat onneksi sitäkin paremmin.
Eräs kolmen vuoden takaisen Thaimaan-reissumme parhaita puolia oli kattavampi tutustuminen maan ruokatarjontaan. Kotona meidän tarvitsee vain ylittää katu päästäksemme Helsingin parhaaseen thaimaalaiseen ravintolaan, mutta sieltä uskalsin aina tilata vain varmoja valintoja. Nyt odotinkin innolla mahdollisuutta syödä niin paljon thaimaalaista ruokaa, että uskaltaisin kokeilla muutakin kuin kanaa ja cashew-pähkinöitä.
Todellisuudessa kävi kuitenkin niin, että juuri kanaa ja cashew-pähkinöitä söin kuukauden reissun aikana eniten. Yllättäen se oli kaikista ruoista se varmasti mieto, jota uskalsi tarjota myös lapsille. Myös tuliseen ruokaan tottumattomat vanhempani tulivat kyllästetyiksi cashew-pähkinöillä koko loppuelämänsä varalle. Toinen mieto tuttavuus oli pad thai, jossa maistuvat enemmänkin lime ja maapähkinä kuin tuliset maut.
Tuliseen makuun pääsin tutustumaan toden teolla Kamala Beachillä rantalomamme loppupuolella. Sain kuuman ilman ja kylmän ilmastoinnin välissä pahan kurkkukivun, jota päätin lievittää tom yam -keitolla. Vakioravintolamme Morm Dangin keitto veikin kurkkukivun, tai ainakin siirsi sen kyyneleiksi silmiin.
Reissun aikana kävimme myös ensimmäistä kertaa kokkikurssilla. Otimme yhden lapsivapaan päivän ja ajoimme Patong Beachille Pum’s Cooking Schooliin, jota netissä kehuttiin. Mieluisa yllätys oli, että meidän lisäksemme oppilaina oli vain kaksi muuta ihmistä: suurin piirtein ikäisemme uusiseelantilainen pariskunta. Harmillista taas oli se, ettemme tajunneet jokainen valita eri ruokalajeja, jolloin olisimme päässeet kokeilemaan useampia lajeja. Nyt teimme paljon samoja annoksia, joita olisi hyvin voinut jakaa muiden kanssa. Emme myöskään tajunneet, että kaikki curryt tehdään oikeastaan samalla tavalla, joten seurueen kesken tuli toistettua curryn periaatteita aika monta kertaa.
Minä valmistin tom kha gai -keittoa, pad thaita ja jälkiruoaksi tahmeaa riisiä mangon kanssa. Tom kha gai -keitosta jäi päällimmäisenä mieleen se, kuinka yksinkertaista se oli valmistaa. Opettaja vielä kehotti tekemään pakastimeen valmiita maustepusseja, joihin laittaa juuri kerta-annoksen tarvittavia mausteita. Kuulosti nerokkaalta, mutta kuinka ollakaan, keiton tekeminen ei ole enää koskaan kurssin jälkeen onnistunut. Vaikka ainekset ovat aivan oikein, niiden suhde on niin tarkka asia, että haen vieläkin oikeaa koostumusta.
Mango ja tahmea riisi ovat yksi ehdottomia suosikkejani thaimaalaisista ruoista, mutta harmikseni koulussa ei tehty juuri sitä tärkeintä osaa eli mangon leikkaamista. Olisin mielelläni ottanut ammattilaisen taidonnäytteen siinä, missä itse aina onnistun raatelemaan hedelmän syömäkelvottoman näköiseksi. Nyt mango oli jo valmiiksi leikattu, joten se oppi jäi saamatta.
Kurssin aikana innostuin eniten kuitenkin pad thaista. Pum’s Cooking Schoolin pad thai erosikin aika lailla kaikista niistä, joita ravintoloissa söimme. Siinä nimittäin kananmunaa ei sekoitettu nuudeliin, vaan se paistettiin ja isot katkaravut kätkettiin kananmunaan. Annos näytti normaalia kauniimmalta ja ravut pysyivät todella mehukkaina. En tosin ole tätäkään onnistunut toistamaan kotona.
Kokkikurssin käyminen loman aikana oli erittäin hyvä ratkaisu. Pääsimme myös opettajan johdolla vierailulle Patong Beachin kauppahalliin, jossa hän esitteli eri lajeja ja mitä niillä voi tehdä. Pienessä ryhmässä joutui todellakin tekemään itse ja pääsi myös maistelemaan niitä ihan kunnolla.
Ainoa huono asia oli, että opit katosivat päästä heti kun opettaja vilkutti hyvästiksi. Olen yrittänyt toistaa oppimaani muutamia kertoja, mutta jostain syystä se ei koskaan onnistu. Ilmeisesti kurssille pitää palata vielä uudelleen, tai sitten täytyy vain kävellä tien yli siihen paikkaan, jossa se varmasti tehdään hyvin. Enkä muuten ole vieläkään oppinut tilaamaan muuta kuin kanaa cashew-pähkinöillä. Enää en kuitenkaan sen vuoksi, etten osaisi tilata muuta, vaan siksi, kun se on niin hyvää.
No Comments