Vaikka olen hyvin laiska lähtemään mihinkään kesken parhaan mökkeilykauden, on meillä yksi kotimaan kohde, jossa käymme useimpina kesinä: Taipalsaari. Mieheni lapsuuden kesämökki sijaitsee siellä pienessä Saimaan saaressa, johon kuljetaan perämoottoriveneellä. Maisemat ovat upeat, vaikka juuri siinä kohdassa Saimaa muistuttaakin monia muita suomalaisia järviä.
Vähän kauempana meidän mökkisaarestamme Saimaa näyttäytyy täysin toisenlaisena: suurena ja avarana. Tätä Saimaata kävimme katsomassa tämänkertaisella retkellämme Taipalsaarelle. Veimme lapset kesän kunniaksi ratsastamaan paikalliselle tilalle ja ajelimme saman tien mutkaista tietä pidemmälle kohti Suur-Saimaata.
Suur-Saimaa on perinteisesti ollut Taipalsaaren lomakeskittymä: siellä ovat sijainneet niin Virkamiesliiton lomakylä, Suur-Saimaan lomakeskus, sekä Lomakeskus Saimaanranta. Nyt nämä kaikki kolme kohdetta ovat tyhjillään ja kertovat paljon Suomen matkailun nykytilasta: Venäjän matkailun hiivuttua Kaakkois-Suomi on täynnä tyhjiä mökkikyliä ja lomakeskuksia, jotka rapistuvat käytön puutteessa.
Ajoimme ensin Lomakeskus Saimaanrannan pihaan. Lappu ovessa ilmoitti, ettei asiakkaita tällä hetkellä pystytä valitettavasti majoittamaan. Hotellirakennuksen vierestä lähtee pitkä rivi aivan käyttökelpoisia hirsimökkejä, joissa ovat vielä huonekalut ja televisiotkin jäljellä. Vain mökkien ympäristön metsittynyt tila paljastaa, ettei niissä ole näkynyt lomailijoita varmaan vähään aikaan. Rannasta löysimme grillipaikan ja kesäterassin, jossa olivat vielä muovituolitkin pinossa. Baaritiskin takaa löytyi alueen lehti kahden vuoden takaa eli ei paikka ihan älyttömän kauan ole ollut tyhjillään. Venelaiturin takana avautui se suuri Saimaa: vettä silmänkantamattomiin ja saaria loppumattomana jonona.
Samanlainen maisema otti meidät vastaan myös entisen Suur-Saimaan lomakeskuksen pihalla. Siinä, missä Lomakeskus Saimaanrannan omistaja on selvästi pitänyt kiinni haaveesta saada paikka vielä jonain päivänä auki, Suur-Saimaan tapauksessa mahdollisuudesta on jo luovuttu. Paikka nousikin otsikoihin noin vuosi sitten, kun Puolustusvoimien kerrottiin ostaneen alueen 3,4 miljoonalla eurolla. Kauppoja edelsi kohu, kun kaksi venäläistä liikemiestä olisi halunnut ostaa alueen ja rakentaa sinne mittavaa loma-asutusta. Puolustusvoimat eivät voineet hyväksyä tätä, vaan uhkasivat alueen pakkolunastuksella.
Alueen siirtyminen Puolustusvoimille ei sinänsä muuttanut maisemaa muuten, kuin että entisen lomakylän on annettu rapistua rauhassa. Vaikka vuosi sitten uutisoitiin lomakylän purkamisesta, ei sille ole vielä tehty mitään. Jäljellä ovat siis pienet lautamökit ja rannan metallinen liukumäki, samoin kuin rapistunut ravintola ja vastaanoton rakennus. Näihin kaikkiin on kuitenkin murtauduttu jo kauan sitten: kaikki ylimääräinen on revitty irti ja lähestulkoon kaikki ikkunat rikottu. Entisestä lomakylästä tulevatkin mieleen kuvat, joita olen nähnyt Tshernobylin ydinvoimalan vieressä olevasta Pripjatin kaupungista, jonka ihmiset ovat hylänneet.
Heti Suur-Saimaan lomakylän jälkeen aukeaa kuitenkin mahtava maisema: vuokrattavien venepaikkojen vieressä on pieni harju, jonka päältä näkee järven molemmissa suunnissa. Toisella puolella harjua on vieläpä aukea ranta, joka on aivan täynnä pieniä veden hiomia kiviä. Sieltä, jos mistä, aukeaa Suur-Saimaa, jonka kokoa ei järven pienemmissä osissa tajua. Suomen mittakaavassa se on ainoa laatuaan.
Saimaa on yksi kauneimmista maisemista, joita Suomesta löytyy (saatan tietysti olla vähän puolueellinen). Sen rannoilla lomia ja viikonloppuja viettää valtava määrä ihmisiä. Sieltä löytyy kuitenkin myös paikkoja, joihin mahtuisi lisääkin kävijöitä. Esimerkiksi Lomakeskus Saimaanranta on uskomattoman komean alue, joka nyt rämettyy kaikessa rauhassa.
Vierailu näissä hylätyissä lomakohteissa saa tajuamaan, että maailman politiikka vaikuttaa näinkin yksinkertaiselta tuntuviin asioihin. Kun turistivirrat ehtyvät, jää jäljelle vain keskittymä tyhjiä mökkejä, joista pikku hiljaa häviää kaikki käyttökelpoinen aines. Puutarhatuoli toisensa lähtee autojen takakonteissa kohti uutta käyttökohdetta.
Ainoa, mitä jää jäljelle, on se maisema.
2 Comments
Anne
1 heinäkuun, 2016 at 6:51 pmHaluaisin oikaista pari asiaa liittyen postaukseesi. Totta tosiaan on se, että ikävää on, että näin hienot paikat ovat autioina, mutta asiaan ovat johtaneet muutkin syyt kuin matkailuvirtojen kaikkoamiset. Ensin mainittu Saimaanrannan lomakylä oli ihan elinvoimainen lomakylä siihen asti, kunnes omistus joutui venäläisomistukseen. Hienot oli suunnitelmat paikan kehittämisestä, mutta jostain syystä jäivät toteutumatta. Hieman hiipuen muutama vuosi mentiin, kunnes näköjään nyt on laitettu lappu luukulle. Harmi, hieno paikka.
Jälkimmäinen Suur-Saimaan lomakylä siirtyi Virkamiesliitolta yksityisomistukseen ja alue oli tarkoitus valjastaa loma-asuntomessujen alueeksi. Byrokratia iski tässä kampoihin ja hanke ei toteutunut kaatuen valituksiin. Venäläiset olisivat olleet kiinnostuneet ostamaan alueen, mutta Puolustusvoimat ehti väliin. Hyvä kai niin, kansallismaisemaa kaikki tyynni 🙂
lahtoselvitetty
4 heinäkuun, 2016 at 8:57 pmKiitos kommentista!
Saimaanranta tosiaan on upea paikka – harmi, että hyvät hirsimökit seisovat siellä nyt tyhjinä. Itselleni on vuosien mittaan tullut sellainen vaikutelma, että lomakeskuksia ja leirintäalueita ryhdytään kehittämään suurella innolla, mutta syystä tai toisesta homma jää kesken. Autioita majoituskeskuksia tuntuu löytyvän vaikka kuinka paljon. Tähän varmasti on suurena syynä se, että alueen matkailu on suurimmalta osin suunnattu idän suuntaan, vaikka takeita sen volyymistä ja jatkuvuudesta ei ole. Monesti petytään asiakasmääriin tai sitten muuten vain into loppuu kesken.
Suur-Saimaan lomakylän kohtalon kai sinetöi juuri tuo venäläisten halu ostaa alue kehitettäväksi lomakeskukseksi (taas yhdeksi sellaiseksi). Puolustusvoimat eivät innostuneet ajatuksesta ja lunastivat alueen itselleen. Alue on täynnä Puolustusvoimien kylttejä, joiden mukaan alueella ei saisi oleskella, muttei sille kai sen suurempia suunnitelmia ole. Alueen läpi kuitenkin kulkee tie venesatamaan. Suur-Saimaan lomakeskuksessa pelottavinta on juuri se, kuinka se on jätetty lahoamaan paikoilleen. Sille ei ole tehty mitään sen jälkeen, kun lomakeskustoiminta on loppunut, vaan rakennukset saavat romahtaa yksi kerrallaan.