Maailman parhaat leikkipuistot

Meidän matkustamisessamme on aina oleellista budjetin tarkkailu. Olemme ehkä maailman huonoimpia pitämään kirjaa menoista, mutta silti rahojen riittäminen koputtaa aina takaraivossa. Jokaista valintaa täytyy punnita pitäen silmällä sitä, riittävätkö luottokorttien joustovarat tähän sijoitukseen.

Lasten kanssa maailmalla saa kulumaan rahaa juuri niin paljon kuin on sitä valmis käyttämään. Lapset olisivat aina mielellään syömässä herkkuja, ostamassa eksoottisia tuliaisia ja huvittelemassa kaikenlaisissa härveleissä. Heille raha on täysin yhdentekevä asia matkalla, kunhan sitä löytyy aina tarpeen tullen.

Ja jos johonkin saa kulumaan loputtomasti rahaa, ovat erilaiset huvikeskukset. Esimerkiksi Legolandin sisäänpääsy on sekä aikuisilta että lapsilta yli 50 euroa, Disney Worldin kaltaisissa jättiläisissä vielä paljon enemmän. Edes Linnanmäellä ei meidän perheemme vietä huvittelupäivää alle 200:n euron, vaikka asumme kilometrin päässä huvipuistosta.

Matkoilla meidän tärkeimmäksi henkireiäksemme ovatkin muodostuneet leikkipuistot, jotka ovat lähes kaikkialla ilmaisia. Vaikka lapset haluaisivat aina mennä hienoihin huvipuistoihin, ovat he yleensä myös vilpittömän onnellisia leikkipuistoissa, joissa saa mennä vapaasti. Jos puistossa vielä on yksikin vempele, jollaista ei omassa lähipuistossa ole, on riemu rajaton.

Ajattelinkin nyt kirjata ylös niitä paikkoja, joiden leikkipuistot ovat meidän perheemme testeissä osoittautuneet ylivoimaisiksi. Tämä lista ei tietenkään ole kattava eikä objektiivinen, vaan perustuu täysin meidän kokemuksiimme. Ympäri maailmaa löytyy varmasti vielä paljon hienompia paikkoja, jotka vain eivät ole vielä osuneet meidän reitillemme.

1. Berliini

Meidän näkökulmastamme Berliini on maailman paras leikkipuistokaupunki. Koko kaupunki on nimittäin täynnä leikkipuistoja, jotka ovat kaikki erilaisia. Kun esimerkiksi Helsingissä leikkipuistot näyttävät kaikki aika samalta ja ovat varusteltuja samoilla Lappsetin välineillä, ovat Berliinin leikkipuistot täysin uniikkeja. Leikkipuistoja myös löytyy lähes joka kulmalta, minkä vuoksi lasten kanssa eteneminen mihinkään on lähes mahdotonta.

Berliinin leikkipuistoissa on yleensä joku teema: yksi puisto on merirosvoaiheinen, toinen taas pieni avaruus. Rakennelmat saattavat olla tehty puusta tai mistä tahansa materiaalista, eivätkä missään nimessä täyttäisi suomalaisia turvallisuusmääräyksiä. Se onkin yksi parhaista asioista Berliinin leikkipuistoissa: niissä on todellakin haastetta lapsille. Paikalliset lapset myös menevät leikkipuistoissa rohkeasti: heitä ei koko ajan kielletä tai komenneta, vaan he saavat kokeilla rajojaan. En siis kuitenkaan suosittele Berliinin leikkipuistoja vanhemmille, jotka eivät kestä katsoa, kun heidän lapsensa kiipeävät korkealle tai kipuavat liukumäkeä alhaalta ylöspäin.

Aikuisen matkailijan näkökulmasta Berliinin leikkipuistoissa on myös yksi suuri etu: niissä on otettu myös vanhemmat huomioon. Monen leikkipuiston yhteydessä on kahvila tai biergarten, jossa vanhempien myös on sallittua istua ilman, että kukaan kohottelee kulmiaan. Tai vähintään leikkipuiston välittömässä läheisyydessä on ruokakioskeja ja kuppiloita, joista voi hakea eväitä ilman, että lasten täytyy missään vaiheessa poistua puistosta.

Lisää Berliinin leikkipuistoista voit lukea täältä, missä on myös lueteltuna meidän suosikkipuistojamme.

2. New York

Olen kuullut sanottavan, että New York on mukava kaupunki lasten kanssa, vaikkei sieltä leikkipuistoja löydykään. Minä olen kuitenkin täysin eri mieltä, sillä me löysimme erittäin mukavia puistoja jopa ihan Manhattanilta.

Washington Square Park on keskikokoinen puisto New Yorkin trendikkäällä alueella. Leikkipuisto ei sinällään ole suuri ja ihmeellinen, mutta siitä tekee hauskan sen vieressä oleva vehreä puisto, jossa ihmiset viettävät rennosti aikaansa. Me olimme leikkipuistossa jopa perjantai-iltana ilman, että missään vaiheessa olisimme häiriintyneet juhlivista opiskelijoista tai muista kulkijoista.

Union Squaren leikkipuisto oli meidän lähipuistomme, kun asuimme neljä viikkoa kadulla numero 11. Puisto oli jaettu kahteen osaan vaikeustason mukaan ja molemmissa riitti tutkittavaa. Tässä puistossa parasta oli ehkä sen sijainti keskellä Union Squaren sykettä: siitä oli helppo livahtaa kauppaan tai kahvilaan tai vaikka kirjakauppaan, jossa oli todella hieno lastenosasto. Tuollaisesta osastosta ei vuonna 2010 voinut Helsingissä vielä edes haaveilla.

110th Street on kuuluisa laulusta, jossa ylitetään tuo katu ja saavutaan Harlemiin. Aivan Central Parkin pohjoislaidalla tuon kadun varrella oli mukava leikkipuisto, jossa ainakin sunnuntaipäivänä oli paljon paikallisia perheitä viettämässä aikaa. Puistosta oli myös näkymä vihreään Central Parkiin.

New Yorkin leikkipuistoissa oli parasta se, että niissä tosiaan kävivät paikalliset perheet, jotka myös useimmiten ottivat kontaktia. Lasten puuhien kommentoiminen on hyvä tapa jutustella ja vaihtaa kuulumisia. Meidän ainoa ongelmamme oli se, että mustiin trikoisiin ja huppariin pukeutunutta tytärtämme luultiin aina pojaksi, enkä jaksanut aina ryhtyä korjaamaan harhaluuloa. Olikin hirveän vaikea muistaa käyttää hänestä pronominia he, kun oli kerran sille tielle lähtenyt. Paikalliset tytöt nimittäin tunnisti rimpsuhameesta – vaikka sitten farkkujen päällä.

3. Las Palmas

Tämä Kanariansaarten pääsaaren Gran Canarian kaupunkikohde yllätti meidät positiivisesti kaupunkimaisuudellaan. Sieltä loistivat poissaolollaan turisteja varten rakennetut kulissit ja sen sijaan nähtävillä oli koko ajan todellista elämää.

Meidän paras kosketuksemme paikalliseen elämään oli lähipuisto, joka sijaitsi aivan Las Canterasin rantakadun tuntumassa. Aamuisin puiston kupeessa oli joogaa ja lounasaikaan viereisen koulun oppilaat kävivät ulkoilemassa puistossa. Myös samoihin koiranulkoiluttajiin törmäsimme lähes päivittäin.

Puiston laitteet olivat hyvin perustasoa, samanlaisia on Suomessakin. Meidän kannaltamme puisto oli kuitenkin ylivoimainen sen vuoksi, että sen yhteydessä oli pieni kioski, josta sai tapaksia ja juotavaa. Me vanhemmat saimme istua mukavasti pöydän ääressä kovan penkin sijaan. Kioskin tapaksia oli helppo tilata vaikka annos kerrallaan, jolloin lapset saattoi huutaa syömään aina siinä vaiheessa, kun lautanen saapui pöytään. Jos kyseinen annos ei ollut lasten mieleen, saattoi saman tien suunnata takaisin tiskille tilaamaan seuraavan kokeiltavaksi. Annosten hinnat kun pyörivät yhden ja kahden euron tietämillä, niin rahallinen panostus ei ollut suuri.

Myös olutlasillinen sai eurolla ja niitä myös paikalliset vanhemmat kävivät kumoamassa lasten leikkiessä. Ainoa huono puoli tässä puistossa oli se, että olimme ajatelleet viettävämme lähtöpäivän puistossa ja syövämme runsaan lounaan siinä, mutta eihän siihen ollut sunnuntaipäivänä mitään mahdollisuutta mahtua. Vaikka olimme paikalla jo ennen kuin kioski avautui, olivat kaikki pöydät täynnä – ja perheet istuivat siellä tuntikausia. Meidän oli siis pakko suunnata lounaalle muualle.

Las Canterasin varrelta löytyi myös leikkipaikka, jossa pääsi lähemmäs turistielämää. Suomalaisten suosiman Ankkuri-baarin edustalla rantahiekalla nimittäin oli leikkipaikka, jossa meidän lapsemme viihtyivät erinomaisesti. Vaikka tuolla leikkipaikalla oli enemmän turistiperheitä, oli sijainti siinä mielessä hyvä, että Ankkuri-baarissa oli kätevä käydä vessassa. Muuten haimme eväitä läheisestä kioskista, josta kinkkusämpylän sai noin eurolla.

Tuo leikkipaikka on oivallinen myös vanhemmille, jotka haluavat makailla rantatuoleilla: niitä nimittäin sai vuokrata aivan leikkipaikan kyljestä. Me kokeilimme sitä yhtenä päivänä, mutta se riitti meille rantakokemukseksi helmikuisessa Las Palmasissa.

Näiden kolmen matkakohteen lisäksi olemme kolunneet ison kasan leikkipuistoja esimerkiksi Turkin Datcassa ja Bodrumissa, Madeiralla ja Pariisissa. Näistä ovat parhaiten jääneet mieleen aivan Eiffel-tornin vieressä sijaitseva leikkipuisto, sekä Luxemburgin puiston leikkipaikka, joka on tähän mennessä ainoa vierailemamme maksullinen leikkipuisto. Maksu oli kuitenkin parin euron luokkaa ja ehdottomasti hintansa arvoinen, kun aikaa leikkimiseen oli runsaasti.

Kaikkein onnellisin olen leikkipuistosta varmaan ollut viime syksynä Bangkokissa. Edellisellä vierailullamme kaupunkiin olimme löytäneet kaupungin keuhkoista Lumphinin puistosta vain yhden ränsistyneen leikkipaikan, jolla samaan aikaan pyöri lähes metrin pituinen varaani. Toisella vierailullamme kaupunkiin päätimme kuitenkin lähteä uudelleen puistoon, vaikka kaupungin helteessä edes vihreä puisto ei tuonut suurta helpotusta. Nyt kuitenkin löysimme uutuuttaan hohtavan leikkipaikan, jonka vieressä vielä oli penkkejä varjossa – aivan uskomaton elämys Bangkokissa. Kun vielä vieressä kuvattiin jotain mainosta, oli myös vanhemmilla katseltavaa lasten leikkiessä.

Ainoa miinus (älyttömän kuumuuden lisäksi) oli se, ettei leikkipaikan lähettyvillä ollut minkäänlaista ravintolaa tai kioskia. Kaupungissa, jossa kioskeja ja myyntikojuja on metrin välein, Lumphinin puistossa eväät olisi pitänyt tajuta ostaa saapuessaan portilla. Eikä siis missään vaiheessa ollut myöskään mahdollisuutta pitää taukoa hikisestä leikkimisestä ilmastoidussa tai edes tuuletetussa tilassa.

Reilun kuukauden päästä suuntaamme lomalle Välimerelle. Ennen ja jälkeen kauan odotetun risteilymme vietämme muutaman päivän Barcelonassa, jossa olemme edellisen kerran käyneet kymmenen vuotta sitten ilman yhtään lasta. Tuolloin emme kiinnittäneet pienintäkään huomiota kaupungin leikkipuistoihin, joten tämä matka on kuin ensimmäinen vierailu kaupunkiin. Se siis on varmaa, että Sagrada Familian ja Ramblan kävelykadun lisäksi matkaohjelmassa on Barcelonan parhaiden leikkipuistojen etsiminen. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

 

Edit: Käykääpä muutkin tutustumassa Jonnan linkkiin, joka löytyy kommenteista. Sieltä näkyy kuvina kaikki se, mitä kirjoitin Berliinin leikkipuistoista. Lapsilta ei puutu haastetta!