Maailman helpoin ilmastolupaus – ja muutama hankalampi lisäksi

Maailma ei ole enää entisellään. Syksyllä julkaistu IPCC:n ilmastoraportti kertoi karua tarinaa: jos me ihmiset emme pian muuta tapojamme toimia, maapallo ei selviä tästä. Jos ihmiset eivät ala miettimään päästöjään, maapallo tuhoutuu nopeammin kuin olemme koskaan arvanneetkaan.

Varsinkin meille paljon matkustaville uutinen oli julma: matkailu, ja erityisesti lentäminen, tuottavat valtavan määrän päästöjä. Onhan tämä tietysti tiedettykin, mutta asiasta muistuttaminen herätti taas uusia kuulijoita. Toki osa on edelleen sitä mieltä, ettei itse pysty tekemään asialle mitään, mutta suurin osa ihmisistä on kuitenkin havahtunut omiin valintoihinsa.

Minä olen tuntenut piston sydämessäni jo pitkään. Toki olen yrittänyt tehdä niin arjessa kuin matkailussa kestäviä valintoja, mutta aina voi tehdä enemmän. Tässä tilanteessa ei auta vertailla sitä, mitä kukin on jo tähän mennessä tehnyt, vaan aivan varmasti jokainen voi jollain elämänalueella tehdä vielä yhden siirron parempaan suuntaan. Siirron ei tarvitse olla suuri, mutta jos me kaikki sen teemme, tulevaisuus näyttää ihan erilaiselta.

Jos katsotaan kaikkia tilastoja, minä olen ilmastorikollinen pahimmasta päästä. Minulla on kolme lasta, auto ja kesämökki, ja olen lentänyt tänä vuonna kuusi edestakaista lentoa, joista kaksi on ollut vieläpä välilaskullisia. Ja näistä matkoista suurin osa on tehty perheen kanssa, jolloin meidän päästömme voi heti kertoa viidellä.

Minä kuitenkin yritän tehdä parempia ratkaisuja. Matkailua en aio kokonaan lopettaa, sillä uskon siitä olevan myös hyötyä ainakin minulle. Mikään asia elämässäni ei ole tuonut niin paljon ymmärrystä ja tietämystä kuin matkustaminen, ja haluan jakaa sen myös lasteni kanssa.

Matkailuun liittyen on kuitenkin asioita, joita voin tehdä paremmin. Jos teen edes ne, olen jo askeleen lähempänä omaa tavoitettani.

1. En lennä Euroopan lentoja välilaskulla

Tämä on itse asiassa erittäin helppo lupaus, koska en ole sitä juuri harrastanut muutenkaan. Sain tästä opetuksen jo vuonna 2004, kun lähdimme Lontooseen välilaskulla Kööpenhaminassa. Kuinka ollakaan ensimmäinen lento oli myöhässä, joten päädyimme viettämään koko ensimmäisen päivämme Kööpenhaminan lentokentällä. Voin sanoa, että lennon hinnassa säästetty raha kului reippaasti lentokentällä odotellessa.

Toinen opetus tuli marraskuussa, kun lensin Hampuriin Frankfurtin kautta. Tällä kertaa en varannut lentoja itse, sillä olin matkassa Saksan matkailunedistämiskeskuksen lähettämänä, ja he hoitivat lentojärjestelyt. Kuitenkin kun tajusin matkustaneeni lähes kuusi tuntia, kun suora lento olisi ollut perillä kahdessa tunnissa, muistin taas välilaskujen mielekkyyden.

Lentomatkailussa suurin osa päästöistä syntyy nousussa ja laskussa. Tästä syystä esimerkiksi lento Hampurista Frankfurtiin on täysin järjetön: tunnin lennon aikana ei ole juuri muuta kuin nousu ja lasku. Henkilökunta jakoi äkkiä yhdet nopeat juomat, jotka piti juoda koneen jo laskeutuessa.

Minä lupaankin, että lennän aina Euroopan sisäiset lennot suorina lentoina. Jos joku muu varaa lennot puolestani, teen kaikkeni vaikuttaakseni siihen, että lennot ovat suorat. Pyrin muutenkin välttämään välilaskullisia lentoja, myös kaukokohteisiin.

Ensimmäinen lupaus oli helppo tehdä, sillä välilaskulliset lennot ovat rasittavia muutenkin kuin pelkästään ilmaston kannalta. Muut tekemäni lupaukset ovat sellaisia, jotka tuottavat minulle jo vähän tuskaa, mutta niinhän niiden pitääkin.

2. Vältän suuria buffet-pöytiä

Buffet-ruokailut ovat matkailun suuri trendi: varsinkin lapsiperheille markkinoidaan ahkerasti näitä vaihtoehtoja, joissa kaikki saavat valita lautaselleen mitä haluavat. Erityisesti all inclusive -kohteet ovat seisovien pöytien juhlaa, ja niissä jonotellaan samojen pöytien ääreen päivästä toiseen.

Suuret seisovat pöydät ovat haasteellisia paitsi hygienian, myös ruokahävikin vuoksi. Kun ruokia valmistetaan valtavat määrät, joutuu niitä myös jätteeseen valtavat määrät. Buffet-pöydissä ihmisillä on myös taipumuksena lastata lautasilleen enemmän kuin todellisuudessa jaksavat syödä. Ainahan sitä voi hakea lisää.

Jos kuitenkin eksyn buffet-pöytään, lupaan olla lastaamatta lasten lautasille kaikenlaista varmuuden vuoksi. Jos tiedän, etteivät he takuuvarmasti syö muuta kuin ranskalaisia, lastaan siihen vain ranskalaisia. Tai sitten sujautan mukaan omia lemppareitani, jotka sitten voin syödä heidän lautasiltaan, kun he niistä kieltäytyvät. Mahdollisuus annetaan, mutta ruokaa ei mene hukkaan.

Koska buffet-aamiaiset kuitenkin monesti ovat käteviä lasten kanssa, lupaan ainakin etsiä pieniä hotelleja, joiden ruokahävikki on väistämättä pienempi. Parhaassa tapauksessa ruokaa tuodaan tarjolle sitä mukaan, kun sitä menee, ja yli jäävät ruoat voi joko säästää seuraavalle päivälle tai hyödyntää muuten. Yritän myös suosia hotelleja, joiden aamupalalla esimerkiksi hillot otetaan isoista purkeista, eikä pienistä yksittäisistä muovipaketeista. Samoin voi tehdä voin ja maidon kanssa.

3. Selviän ilman lämmitettyjä uima-altaita ja muita ylellisyyksiä

Rentouttavaan lomaan kuuluu usein lämpöä ja paljon uimista – varsinkin lasten kanssa. Aina lämpöä ei kuitenkaan ole niin valtavasti, mutta uimaan tekisi silti mieli. Esimerkiksi alkukesät ja syksyt ovat Euroopassa usein mukavan lämpimiä ulkoiluun, mutta uimaan ei ole asiaa ilman, että uima-altaasta löytyy lämmitetty vesi.

Lämmitetyt uima-altaat ovat mukava lisä, mutta niiden lämmittäminen vie paljon energiaa. Lämmintä vettä myös täytyy puhdistaa ihan eri tavalla kuin kylmää, jolloin uimaveteen usein sujautetaan jonkinlaista kemikaalia. Minä yritänkin tästä eteenpäin elää ilman niitä. Yritämme tehdä mahdollisimman erilaisia matkoja, jolloin lapsille ei tulisi sellaista kuvaa, että automaattisesti matkailuun kuuluu esimerkiksi uiminen. Ei se kuulu useimpien ihmisten päivittäiseen arkeenkaan.

Myöskään ilmastointi ei ole aina välttämätön. Minä vannoin jossain vaiheessa vakaasti ilmastoinnin nimeen, mutta sittemmin olen huomannut, että ainakin aika ajoin pärjään ihan hyvin ilman sitäkin. Tai jos ilmastointi onkin olemassa, käytän sitä viisaasti ja säästeliäästi, enkä jätä pauhaamaan yksinään tyhjään huoneeseen.

4. Matkailen mahdollisimman kevyesti

Halpalennot ovat tuoneet tullessaan tilanteen, jossa ihmiset yrittävät mahduttaa mahdollisimman paljon tavaraa pieneen lentolaukkuun, ettei vain tarvitsisi maksaa ylimääräistä ruumaan menevästä matkatavarasta. Minä myönnän tekeväni samoin, mutta myös siitä syystä, että pienempi määrä tavaraa ylipäätään painaa lentokoneessa vähemmän, ja sitä kautta rasittaa ympäristöä vähemmän.

Vaikka pelkillä käsimatkatavaroilla matkustaminen on tuonut mukanaan myös rasittavia ilmiöitä, minä olen kokonaisuudessaan tyytyväinen uuteen tilanteeseen. Kun mukaan ei lähde suurta matkalaukkua, jätän ylimääräiset varavaatteet kotiin, ja pakkaan mukaan vain sen, mitä oikeasti tarvitsen. En raahaa tavaraa ympäri maailmaa vain varmuuden vuoksi.

Me olemme harjoitelleet tätä jo aika monta kertaa, ja olen jo onnistunut sullomaan minun ja yhden lapsen tavarat kahden viikon matkaa varten reppuuni. Olen oppinut priorisoimaan, ja olen myös hiljalleen saanut vaihdettua esimerkiksi kosmetiikkapakkaukset pieniin täytettäviin. Ennen raahasin mukana isoa shampoopulloa vain, koska sitä ei tarvinnut kotiinkaan jättää.

5. Jätän jälkeeni mahdollisimman vähän

Jos yritän aina ottaa mukaani mahdollisimman vähän tavaraa, yritän tuoda ne kaikki tullessani myös takaisin. Varsinkin, mitä köyhemmässä maassa matkailemme, sitä tarkemmin tuon omat tavarani takaisin Suomeen. En jätä kohteeseen risoja vaatteitani enkä tyhjiä shampoopulloja.

Lupaan myös entistä tarkemmin kiinnittää huomiota tuottamani roskan määrään. Yritän jättää juomista pillit pois, ja välttelen esimerkiksi kertakäyttöastioita. Hankalinta minulle tulee olemaan noutoruoan vältteleminen: lasten kanssa noutoruoka on yleensä matkan pelastus, mutta lähes poikkeuksetta ne pakataan astioihin, jotka päätyvät heti roskikseen. Kaikenlaisista kertakäyttöisistä astioista kertyy valtavat määrät jätettä, joka jää aina kohdemaan jätehuollon huoleksi.

Ja tietenkään en osta niitä pieniä muovisia vesipulloja, vaan yritän keksiä koko ajan kestävämpiä ratkaisuja vedensaantiin. Tähän asti olemme kantaneet mukana omia pulloja, mutta olemme täyttäneet niitä isoista vesitonkista, joita on kannettu kaupasta. Olen myös ollut vähän turhankin huolellinen sen kanssa, minkä maiden vesijohtovettä olen juonut – esimerkiksi Euroopassa lähestulkoon jokaisessa maassa voi juoda vesijohtovettä huoletta. Ranskassa lapset valittivat veden makua, mutta ei kukaan ole luvannut hyvänmakuista vesijohtovettä meille suomalaisillekaan tulevaisuudessa.

Ja vielä se kaikkein tärkein lupaus: harkitsen tulevaisuudessa jokaista matkaa entistä tarkemmin

Matkaileminen on ihanaa, muttei sitä ainakaan minun tarvitse tehdä niin usein. Tänäkin vuonna olen lentänyt pelkästään Euroopassa viisi edestakaista lentoa, ja näistä kolme on ollut vain pitkiä viikonloppuja. Voisin keskittyä tarkemmin niihin matkoihin, jotka oikeasti haluan tehdä. Toki maailma – ja Eurooppakin – on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia kohteita, muttei niissä kaikissa tarvitse käydä – ainakaan juuri nyt heti.

Lupaan myös etsiä vaihtoehtoisia tapoja matkustaa. Vaikka Suomesta ei kovin helpolla pääse maailmalle esimerkiksi junalla, yritän silti miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tänä halpalentojen aikana matkaa ryhtyy aina suunnittelemaan niiden lentojen kautta: entä jos välillä lähtisikin ihan maata pitkin?

Matkojen karsiminen koskee myös näitä ihania piipahduksia Tallinnassa ja Tukholmassa. Vaikka taskussa kuinka polttelisi alennuskuponki, risteilymatkustaminen on oikeastaan yhtä saastuttavaa kuin lentäminenkin. Toki Viroa ja Ruotsia kannattaa suosia lähikohteina, muttei niihinkään tarvitse lähteä päiväpiipahdukselle, vaan maassa voi viettää samalla vähän pidemmän ajan.

Nämä ovat minun matkailua koskevat ilmastolupaukseni. Minä uskon, ettei minun tarvitse lopettaa matkailua kokonaan, jos vain muutan matkailuani koko ajan kestävämpään suuntaan. Meidän kaikkien matkailutavoissa on varmasti jotain kehitettävää.

Toki myös arjessa tehtävät valinnat ovat tärkeitä, ja aion tehdä niitäkin. Ne ovat kuitenkin täysin toisen pohdinnan aihe. Ennen kuin pääsen sen pohdinnan pariin, voit käydä lukemassa Live now dream later -blogista Saanan lupaukset ilmaston suojelemiseksi.

Ja vielä loppuun: ei, lentokoneet eivät lähtisi liikkeelle, vaikken minä niiden kyydissä olisikaan. Tai teknisesti kyllä lähtisivät ilman minua, mutta jos miljoona ihmistä ajattelee samalla tavalla, tilanne on aivan toinen. Tässä ei kuitenkaan ole kyse minusta, vaan maapallosta.