Lyypekki – melkein jo liian lähellä

*Yhteistyössä Saksan matkailunedistämiskeskus ja Luebeck Tourismus

Lyypekki – tuo Itämeren kätketty helmi ja hansakaupan vaatimaton kuningatar. Monet suomalaiset ovat ajaneet sen läpi matkalla kauemmas Eurooppaan, mutta harvat ovat pysähtyneet sinne ja todella tutustuneet kaupunkiin. Harmi, sillä kaupungilla olisi paljon annettavaa tällaiselle tavallisellekin turistille.

Vuonna 1143 perustettu Lyypekki oli yksi Itämeren hansakaupungeista muun muassa Hampurin, Novgorodin ja Bergenin ohella. Hansakaupungit hallitsivat itämeren kauppaa ja olivat sitä kautta merkittäviä alueidensa kehittäjiä.

Hansamuseossa historia avautuu suoraan eteen

Hansamenneisyys näkyy Lyypekissä parhaiten vuonna 2015 avatussa Hansamuseossa, joka on rakennettu entisen dominikaaniluostarin paikalle. Museossa vierailija pääsee tutustumaan paitsi ajan esineistöön, myös tarkkaan tietoon hansakaupan periaatteista, sen historiasta ja merkityksestä koko Euroopalle. Museo perustuukin hyvin vahvasti tietoruutuihin, joita on jokaisessa huoneessa monia. Ennen kierrokselle lähtemistä vierailija lataa omaan pääsylippuunsa tiedon siitä, mikä häntä erityisesti kiinnostaa. Kun sitten huoneissa vilauttaa lippua lukulaitteelle, kone valitsee järjestelmästä parhaiten sopivan infopaketin.

Minä pidin Hansamuseossa eniten erillisestä luostarista, jossa oli linnan vanha kappeli ja vankila. Museoesineiden jälkeen oli virkistävää vaellella suuremmissa tiloissa, jotka henkivät sitä aikaa, jolloin linna oli vielä tiiviisti asutettu ja kauppa piti koko Lyypekkiä hengissä.

Niedereggerin kahvilasta löytyy marsipaania syötäväksi ja katseltavaksi

Minä lähdin Lyypekkiin oikeastaan kahden asian takia: Thomas Mannin ja marsipaanin. Näitä kahta asiaa yhdistää selkeimmin marsipaanin isän Niedereggerin kahvila, jossa myös Thomas Mann vietti paljon aikaansa.

J.G. Niedereggerin 1800-luvun alussa manteleista ja tomusokerista kehittämä marsipaani on herkku, joka jakaa mielipiteet. Itse kuulun niihin, jotka voivat syödä marsipaanin silloin ja toisen tällöin, mutta kotiin sitä en ryhtyisi ostamaan. Silti minua kiinnosti Niedereggerin kauppa ja kahvila, sekä erityisesti niiden yläkerrassa sijaitseva pieni museo, joka on omistettu marsipaaniveistoksille. Museosta löytyy esimerkiksi ihmisen kokoisia hahmoja, sekä kaupungin kuuluisin maamerkki eli Holstentorin portti marsipaanista tehtynä. Ja koska vierailin kaupungissa marraskuussa, oli kaupan ikkuna omistettu marsipaanista tehdylle seimiasetelmalle – kuka nyt marsipaanista valmistettua Jeesusta pystyisi vastustamaan?

Niedereggerin kahvila oli jo 1800-luvulla paikka, jossa kaupungin hieno väki kävi istuskelemassa ja nauttimassa kahvia ja marsipaanikakkua. Minäkin sain maistiaisiksi palan kakkua ja marsipaanicappuccinon, joiden jälkeen en tarvinnut sokeria koko loppupäivänä.

Buddenbrook-museossa pääsee tutustumaan Thomas Manniin ja Lyypekin kauppamenneisyyteen

Minulle itselleni mielenkiintoisin asia Lyypekissä on sen kuuluisin kirjailija Thomas Mann. Lyypekki on itse asiassa kolmen Nobel-voittajan koti, sillä myös kirjailija Gunter Grass ja poliitikko Willy Brandt ovat asuneet siellä. Thomas Mann on kuitenkin se mies, joka kirjoitti Lyypekin ja sen historian ihmisten tietoisuuteen.

Mannin Buddenbrookit kertoo lyypekkiläisestä kauppiasperheestä, jonka lapset eivät enää kykene jatkamaan perheen elinkeinoa. Buddenbrookien perhettä on kautta aikojen verrattu Mannin omaan perheeseen, jossa oli täysin vastaava tilanne: perheen molemmat pojat Thomas ja Heinrich halusivat ryhtyä taiteilijoiksi, jolloin perheen perinteinen elinkeino oli kuolemassa. Tätä kipupistettä Mann käsittelee myös kirjassaan.

Lyypekissä vaeltaessani tulinkin siihen lopputulokseen, että Buddenbrookit kertoo itse asiassa koko Lyypekistä, joka on elänyt täysin kaupasta. Jos perheiden jälkikasvut eivät jatka vanhempien tekemää kauppaa, kauppa kuolee ja sitä kautta koko Lyypekki. Mitä kaupungista jää jäljelle, jos se ei ole enää kauppakaupunki?

Lyypekki on myös moderni kaupunki

Hansamenneisyyden ja kulttuuriperinnön lisäksi Lyypekki on myös moderni kaupunki. Ehdin vaellella sen sivukujilla, mistä paljastui Berliiniä muistuttavia keitaita ravintoloineen ja kahviloineen. Marraskuussa terassit eivät olleet auki, mutta esimerkiksi Neue Rösterei –ravintolassa istuessani olisin voinut aivan hyvin olla Berliinissä.

Lyypekki on kuuluisa sisäpihoistaan, joista monet ovat auki myös yleisölle. Itse piipahdin yhdessä sisäpihassa, joka oli ihanan vihreä ja houkutteleva, mutta silti ajatus asukkaiden pihalla olemisesta häiritsi minua jonkin verran. Itse toivon, että Helsingissäkin sisäpihat muutettaisiin samanlaisiksi keitaiksi parkkipaikkojen ja suurten roskakatosten sijaan.

Lyypekki on lähellä – mutta hankalan matkan päässä

Lyypekki on ihana kaupunki ja sopisi erittäin hyvin viikonloppukohteeksi. Meille suomalaisille se vain sijaitsee harmittavan hankalan matkan päässä. Hampuriin toki pääsee lentämällä Helsingistä, mutta puolet halvemmalla pääsee aina Berliiniin. Hampurista myös on vielä yli tunnin junamatka Lyypekkiin, jolloin matka-aika alkaa olla aika pitkä nopealle vierailulle.

Kätevimmin Lyypekkiin pääsisi laivalla, sillä Finnlinesin alukset menevät Helsingin ja Lyypekin rantakohteen Travemünden väliä joka päivä. Travemünde olisi muutenkin mielenkiintoinen kohde, sillä se on pohjoissaksalaisten lomanviettopaikka, ja etenkin kesällä pitkä hiekkaranta on täynnä rantaelämää. Suuret hotellit kohoavat heti rannan vieressä ja kävelykatua reunustaa kalaravintola toisensa jälkeen.

Mutta matkustaminen laivalla Travemündeen se vasta kallista onkin: viimeksi hintoja kysellessäni meidän perheemme menomatka olisi maksanut 350-450 euroa, eikä siihen vielä edes kuulunut ruokia. Myöskään matka-ajat eivät ole kovin kätevät, sillä laiva saapuu Travemündeen illalla noin klo 23, ja lähtee takaisin Helsinkiin aamuyöllä kolmen maissa.

Lyypekkiin siis pätee vanha sanonta siitä, että se on niin lähellä, mutta niin kaukana. Etäisyys Helsingistä on saman verran kuin Ivaloon, mutta kaupungin saavutettavuus ei ole kovin kätevä. Harmillista, sillä kaupungilla olisi niin paljon annettavaa meille suomalaisillekin. Nyt viikonlopun aikana törmäsin kaupungilla yhteen suomalaisperheeseen.

Silti Lyypekki kannattaa pitää mielessä erityisesti silloin, kun lomamatka suuntautuu Keski-Euroopan puolelle. Lyypekki on saavutettavissa niin laivalla kuin junallakin, ja sille kannattaa ehdottomasti omistaa päivä tai kaksi.

Minä olin Lyypekissä Saksan matkailunedistämiskeskuksen ja Luebeck Tourismuksen lähettämänä, ja tein matkalta videon, jonka pääset katsomaan täältä: