Suomenlinna houkuttelee lähes miljoona turistia vuosittain. Helsingin kiistaton ykkösnähtävyys kiinnostaa yleensä historian ja maisemiensa vuoksi: Unescon maailmanperintökohteen historia puolustuslinnoituksena näkyy edelleen vahvasti, ja linnoituksella voi viettää mukavan päivän tutkien tykkejä ja tunneleita.
Suomenlinnaan voi kuitenkin tehdä myös antoisan luontoretken, mikä on arvokasta etenkin näinä aikoina, kun Helsingin lähimetsät ovat tulvillaan retkeilijöitä. Luontoretkellä pääsee kävelemään lähes tyhjiä polkuja ja istahtamaan paljaalle kalliolle, jota merivesi hiljalleen huuhtoo.
Minä kävin ihan opastetulla luontoretkellä viime syyskuussa, kun pääsin kuutosluokkalaisten mukana leirikouluun Suomenlinnaan. Me vietimme yhden aamupäivän Länsi-Mustasaarella tutustuen sen kasveihin ja luontoon.
Jo heti hostellilta lähtiessä selvisi se, miksi tällaiselle retkelle kannattaa lähteä. Kun lähes kaikki lautalta saapuvat vierailijat suuntaavat kohti Ison Mustasaaren ja Susisaaren reittejä ja Kustaanmiekkaa, Länsi-Mustasaarelle sai kävellä ihan rauhassa. Pari kertaa piti väistää huoltoautoja, mutta muuten saimme olla aivan rauhassa.
Matkalta löytyy myös maailman suurin puulämmitteinen sauna. Pikku-Mustalla sijaitsevaan Merisotakoulun saunaan mahtuu kerralla jopa 200 saunojaa, ja sitä lämmitetään metrin mittaisilla haloilla, joita olikin pinoissa kunnioitettava määrä.
Kävelimme hiljalleen tien reunaa pitkin ja teimme tehtäviä. Mittasimme veden lämpötilaa ja näkyvyyttä, ja tutkimme kasveja. Eteen avautui koko ajan näkymä merelle, ja raikas syyskuinen tuuli vihmoi kasvoja.
Pienen kävelyn jälkeen saavutimme saaren lounaisen nokan, jonka rantakallioille pysähdyimme tekemään useampiakin tehtäviä. Rantaan lyövä tuuli ja ihanasti paahtava aurinko saivat meidät aikuiset vain nauttimaan ulkoilmasta oppilaiden tutkiessa lätäköiden elämää.
Kallioilla oli hyvä kävellä ja tutkia ympäristöä. Rantaan huuhtoutuneet kivet houkuttelivat kokeilemaan niiden heittämistä takaisin mereen.
Nousimme rannasta hieman ylemmäs, mistä löytyi jäänteitä Suomenlinnassa sijainneesta ilmatorjuntapatterista. Paikalle on pystytetty muistomerkki, mutta mielenkiintoisempia olivat kaksi ammusvarastoa, joihin pääsimme piipahtamaan taskulamppujen ja kännyköiden valojen avustamina. Pidempään emme Helsingin pommituksiin ja ilmatorjuntaan tutustuneet, sillä uhkaavasti lähestyvät sadepilvet saivat meidät äkkiä paluumatkalle.
Länsi-Mustasaarelta löytyi rauhaa, jota en ole ajatellut Suomenlinnassa enää olevankaan. Toki syyskuinen perjantai oli muutenkin rauhallista aikaa saarilla, mutta ne vähätkin ihmisryhmät katosivat ihan muihin osiin Suomenlinnaa.
Kaukana olivat yhtenä jonona eteenpäin vaeltavat ihmismassat ja ruuhkautuneet kulmat. Tilalla olivat vain merituuli ja paljaat rantakalliot, joilla oli tilaa hengittää.
4 Comments
Pirkko / Meriharakka
9 huhtikuun, 2020 at 10:31 amSuomenlinna on kiva kohde, jossa tulee käytyä turhan harvoin, vaikka se pääkaupunkiseutulaiselle olisi ihan melkein lähikohde.
Juuri nyt sinne ei ehkä kuitenkaan kannata lähteä – ainakin Hesarin mukaan saarta olisi syytä suojata viruksilta ja esimerkiksi lautalla voi olla vaikea pitää etäisyyttä.
Katja / Lähtöselvitetty
28 huhtikuun, 2020 at 7:36 amTämä on ihan totta. Juuri nyt ei ole oikea hetki rynnätä Suomenlinnaan, mutta tilanteen hieman rauhoituttua Länsi-Mustasaari kannattaa pitää mielessä.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
14 huhtikuun, 2020 at 2:51 amSuomenlinna on kyllä kohde, jossa pitäisi käydä. Vähän hävettävää myöntää, että emme ole siellä vierailleet, vaikka matkakaan ei kovin pitkä olisi.
Katja / Lähtöselvitetty
28 huhtikuun, 2020 at 7:38 amSuomenlinnassa tulee käytyä yllättävän harvoin, vaikka meiltäkin on sinne todella helppo matka. Minua siinä viehättää eniten juuri se, kuinka niiden perinteisten reittien takaa löytyy paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää. Suosittelen kyllä lämpimästi.