Muistan ensimmäisen oikean ulkomaanmatkani Bulgarian aurinkorannikolle kesällä 1989. Neuvostoliitto oli vielä olemassa ja Bulgariakin vahvasti kokolattiamattojen ja tupakansavun valtaama. Vuotta myöhemmin lomailimme samassa paikassa, mutta muutoksen tuulet olivat jo vahvasti ilmassa. Turisteja oli selvästi vähemmän, mutta ennen kaikkea kauppojen hyllyt alkoivat ammottaa tyhjyyttään. Vaikka olisi ollut rahaa, ei kaupoista löytynyt juuri muuta ostettavaa kuin tiettyä sveitsiläistä suklaata.
Molemmilla matkoilla meillä oli eväänä ruisleipää ja hapankorppuja. Ravintoloista sai aivan kohtuullista ruokaa ja kioskeista pizzaa ja grillattua kanaa, mutta ruisleivässä oli jotain kotoista. Jakelimme eväitä muutaman huoneen välillä ja hapankorppuviipaleet siirtyivät parvekkeelta toiselle.
Enää maapallolta ei löydy kovin monta paikkaa, johon kannattaisi ottaa omat eväät mukaan. Yksi sellainen toki löytyy yllättävän läheltä itärajan takaa Venäjän Karjalan maaseudulta, mutta ongelmia tulee sielläkin oikeastaan vain silloin, kun monen muun suomalaisen tavoin ajelee bussilla autiota maaseutua ja tarpoo heinikossa etsimässä kivijalkoja. Silloinkin kauppoja ja ravintoloita löytyy, kun etsii lähimmän kaupungin tai kylän. Lapsiani en kuitenkaan sinne ottaisi mukaan ihan heti. Ei niinkään sen takia, etteivätkö he saisi tarpeeksi syötävää, vaan lähinnä siksi, että ajeleminen kiharoilla teillä kirvottaisi kenen tahansa matkapahoinvoinnin, eikä Venäjän Karjala ole tulvillaan kivaa katseltavaa lapsille. Kouluikäiselle se saattaisi olla hyvinkin opettavainen kokemus, mutta leikki-ikäistä olisi hyvin vaikea huvittaa raunioituneen kirkon tai metsäpolun avulla.
Lasten kanssa matkustaminen ei ole koskaan tylsää. Itse olin tottunut matkustamaan jo ennen lapsia, joten heidän ottaminen mukaan tuntui luontevalta. Meidän perheemme on itse asiassa alkanut matkustaa toden teolla vasta sen jälkeen, kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt. Kun Isä on yrittäjä ja Äiti muuten vain suorittaja, on perheen ainoa keino oikeasti rentoutua lähteä matkalle. Toisella puolella maailmaa ei voi huolehtia kotitöistä tai firman laskutuksesta, vaan siellä on pakko keskittyä perheeseen. Reissuilla perhe myös hitsautuu aivan toisella tavalla kokonaisuudeksi, kun päivät vietetään yhdessä aamusta iltaan. Jokainen oppii väistämättä tekemään kompromisseja, joita ei kotona haluaisi tehdä, sillä lasten kanssa vanhemmat eivät voi tehdä massiivisia kaupunkikävelyjä tai museokierroksia, eivätkä lapset voi leikkiä koko ajan paikallaan samalla lelulla. Jokaisen toiveet on otettava huomioon.
Meidän perheemme koostuu siis kiireisistä vanhemmista, sekä kahdesta pienestä tytöstä. Isosisko on aktiivinen kolmivuotias, joka on ehtinyt matkustella maalla, merellä ja ilmassa. Pikkusisko taas on vasta muutaman kuukauden ikäinen ja hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa koittaa lähitulevaisuudessa klassisesti risteilyllä Tukholmaan. Tavoitteena on jatkaa matkustamista – ehkä ei aivan yhtä aktiivisesti kuin tähän asti – mutta kuitenkin säännöllisesti. Tässä blogissa kertaan hieman Isosiskon kanssa tehtyjä reissuja ja sitä, mitä niistä opimme. Samalla alan tehdä suunnitelmia tulevia reissuja varten ja varmasti samalla haaveilen taas yhä uhkarohkeammista ratkaisuista. Pakko on hieman myös pohtia matkustamista ilman lapsia, sillä sitäkin on tullut tehtyä. Jotenkin vain tuntuu, että maailmasta kuitenkin löytyy kolkkia, joissa kävisi mieluummin kahden kesken kuin kahden pienen lapsen kanssa. Ainakin Venäjän Karjala on juuri tuollainen paikka.
Monta matkaa on siis takana ja monta toivottavasti edessä päinkin. Tavoitteena on kuitenkin se, ettei omia ruisleipiä tarvitsisi kantaa mukana. Tänä syksynä aiomme lähteä reissuun ilman vaippoja ja vastikkeita Pikkusiskolle, sillä luotamme löytävämme ne paikan päältä. Sitä emme Isosiskon kanssa uskaltaneet tehdä. Nyt voimme myös vihdoin matkustaa ilman kauramaitovarastoa allergiselle Isosiskolle, jolle maailmalta löytyvä soijamaito oli aina liian makeaa. Otamme siis uuden askeleen lasten kanssa matkustamisessa ja jätämme vihdoin kaikki eväät kotiin. Katsotaan, miten käy!
No Comments