Laukku täynnä tuliaisia

Muistatteko 1980-luvun tuliaiset? Tuhkakuppeja, flamencomekkoisia nukkeja ja viirejä, joskus ehkä kahvimukikin. Simpukoista askarreltuja koruja ja eläimiä. Minun isäni toi aina Neuvostoliitosta valtavan kokoisia pahoja karkkeja, ja nukkeja, jotka seisoivat kirjahyllyssä.

Olen kyllä itsekin kantanut kotiin oman osani tavaraa, jota saa matkakohteen jokaisesta myymälästä: ruusuvesipulloja Bulgariasta, t-paitoja Yhdysvalloista sekä teetä Lontoosta. Yhä useammin olen kuitenkin päätynyt tuliaisostoksille ihan muihin kauppoihin kuin niihin, jotka on merkitty sanalla souvenir. Jostain syystä kirjahyllyyn ei mahdu enää yhtään koristelautasta tai korttipakkaa.

Useimmiten ostokset ovat hoituneet helpoiten paikallisessa ruokakaupassa: Espanjasta makkaraa ja oliiveja, Turkista omenateetä ja mausteita. Ehkä hienoimpia ruokakauppalöytöjä on ollut Berliinistä löytynyt Nukkumatti-hammasharja vaihtoharjalla. Hinta 1,49 euroa.

Sitten on olemassa se omituisten tuliaisten osasto, joka on karttunut kotiin ihan yrittämättä. Tällainen on esimerkiksi tämä lääkevarasto: siitä löytyy ibuprofeiinia Pärnusta; lapsen kuumelääkettä, hyttysmyrkkyä, nesteytyslääkettä ja sidetarpeita Thaimaasta, nestemäistä särkylääkettä Madeiralta sekä matkapahoinvointitabletteja Floridasta. Löytyipä kaapin perukoilta vielä pullollinen nestemäistä matkapahoinvointilääkettä, jonka kävimme ostamassa apteekista Porto Santon retkellämme, josta voit lukea lisää täältä.

Vielä hieman hassumpi on kokoelma pieniä nenäliinapaketteja: tässä niitä on rivissä Thaimaasta, Virosta, Ruotsin Pajalasta sekä Turkista. Vielä vähän aikaa sitten niistin nenäni Roomasta neljä vuotta sitten tuomiini nenäliinoihin, mutta nyt ne olivat jo loppuneet. Samasta kätköstä nenäliinapakettien kanssa löytyi ainakin kuuden eri lentoyhtiön kosteuspyyhkeitä. Takarivissä taas on vihreää teetä Madeiralta, mustapippuria niin Madeiralta kuin Las Palmasistakin, chiliä jostain päin Espanjaa, sekä pari pulloa oliiviöljyä ja balsamicoa Turkin Datcasta. Ja niitä kaikkia on vielä jäljellä.

Matkoillahan tulee usein käytyä vaateostoksilla. No, kaikki minut tuntevat tietävät, että minä vihaan vaatteiden ostamista yli kaiken ja välttelen sitä viimeiseen asti. Usein matkalla tulee kuitenkin tilanne, että mukaan pakatut vaatteet eivät yksinkertaisesti sovellu sinne tai niitä ei ole tarpeeksi. On siis pakko lähteä ostoksille johonkin mahdollisimman helppoon paikkaan, kuten henkkamaukalle tai kiinakauppaan. Usein matkoilta ostetut vaatteet voi kuitenkin pakata mukaan myös seuraavalle matkalle, jolloin ei ainakaan tarvitse ostaa uusia.

Tässä ovat minun vakiokumppanini matkoilla: mekot Teneriffalta, Las Palmasista ja Phuketista; housut Las Palmasista ja Chiang Maista; hiushuivi Las Palmasista; sandaalit, paita ja laukku Phuketista, sekä uskollinen hamppukassi Jamaikalta. Takarivistä löytyvät kumisaappaat, jotka minun oli pakko ostaa Astor Placen K-martista, kun lumimyräkkä iski New Yorkiin vuonna 2010. Tämä tekokuituinen kasa on palvellut minua jo monilla matkoilla, vaikkeivät ne laadukkaita tai edes kovin tyylikkäitä olekaan.

Näistä kuvista puuttuvat täysin ne tyylikkäimmät tuliaiset: kaikki ne kesämekot ja munkkihousut, joita tytöille on pitänyt hankkia; Floridan reissulla kultaakin kalliimpi vessanrengas, joka pääsi kuvaan jo pakkaamisesta puhuttaessa; sekä iso kasa kyniä, kumeja ja viivoittimia, joilla on pitänyt täydentää koululaisen matkapenaalia. Näitä yhdistää se, että ne on kaikki ostettu tarpeeseen, eikä vain kotiin kannettavaksi.

Yksi tuliaiskasa on minulle kuitenkin ylitse muiden: tämä pitkä riviä shampoota, hoitoainetta, saippuaa ja suihkuhattuja, jotka esikoinen keräsi yhden viikon aikana Ko Samuin Baan Chaweng Beach Resort and Spasta. Joka päivä hän jemmasi tuodut toilettitarvikkeet kaappiin, ja joka päivä siivooja täydensi tilalle uudet. Nyt meillä on suihkuhattuja koko loppuelämäksi.

Samainen lapsi halusi syksyisellä Pariisin matkallamme tuoda luokkatovereilleen tuliaiseksi Eiffel-tornin muotoiset avaimenperät. Ei mitään karkkia, vaan jokaiselle oma avaimenperä. Me sitten ostimme lähikioskista 25 kappaletta Eiffel-torneja ja kuljetimme ne taas Suomeen. Onnellisin hän oli siitä, että opettaja laittoi omansa roikkumaan kaulanauhaansa.

Jotenkin siitä tornikasasta tulivat minulle mieleen juuri ne 1980-luvun tuliaiset, joita löytyy vieläkin vanhempieni kirjahyllyistä. Sieltä katselevat ne kansallispukuihin puetut nuket, joilla sain silloin tällöin leikkiä, samoin kuin neljäntuulen hattu Lapista. Samalla tavoin meiltä löytyvät nyt Eiffel-torni ja pieni Vapaudenpatsas, samoin kuin thaimaalainen kultainen leijona, joka neljä vuotta sitten oli kaikista tuliaisista arvokkain.