Lasten kanssa Suomi

Lasten ehdoilla loppuun asti

Kesän lomareissu on nyt heitetty. Auto kesti kahdeksan tunnin ajomatkan Vuokattiin ja vielä takaisinkin. Noihin tunteihin kyllä sisältyy myös pari tuntia taukoa, jota lasten kanssa on pakko pitää — varsinkin kun totesimme, ettei viime kesänä kalliilla remontoitu ilmastointi oikeastaan toimi vieläkään. Tämä oli erityisen mukava huomata päivänä, jota säätiedotuksissa povattiin kesän lämpimimmäksi päiväksi. Toivottavasti ei sentään.

Katinkullan kylpylä Vuokatissa osoittautui lomapaikaksi, jollaista emme olleet osanneet edes kuvitella. Koko alue muistutti amerikkalaista lähiötä, jossa samanlaiset talonpätkät seisovat vieri vieressä, ja ihmiset pyöräilevät täsmälleen samanlaisilla punaisilla polkupyörillä paikasta toiseen. Harmonian rikkovat vain muutamat juomavöin varustautuneet kilpapyöräilijät sekä jono rullahiihtäjiä, vai miksi niitä kutsutaankaan. Kun vielä meidän asuntomme sijaitsi noin kilometrin päässä päärakennuksesta suuren S-marketin takapihalla, olo oli kuin sukulaisvierailulla Sysmässä. Toki ikkunasta avautuvaan rivitalomaisemaan tottui nopeasti, mutta silti meitä nauratti ajatus siitä, että olimme tehneet tuon pitkän ajomatkan vain päästäksemme katselemaan samoja Terijoen salavia kuin kotiseuduillakin.

Vuokatilla on maine urheilupaikkana ja urheilijoita kyllä riittikin. Kun kävelytietä pitkin työnteli lastenvaunuja, ohi suhahteli koko ajan ihmisiä huippuvarusteissa, kuka milläkin kulkuneuvolla. Me ajattelimme trikooseen verhotun urheilun sijaan patikoida luonnossa, mikä ei sitten ollutkaan niin helppoa. Koko viikon asiaa pähkäiltyämme ja seutua tarkkailtuamme saimme toiseksi viimeisenä iltana kylpylän saunan lauteilla kuulla patikkareittien oikean lähtöpaikan. Löysimmekin paikan, josta poluille oli mahdollista päästä, mutta polut vain olivat taas vähän erilaisia kuin olimme odottaneet. Olimme innostaneet lapset retkelle lupaamalla metsäpolkuja ja makkaranpaistoa laavulla, mutta todellisuudessa löysimme auton levyisiä väyliä, jotka oli päällystetty hakkeella. Laavun sentään löysimme kovan etsimisen jälkeen, mutta senkin erämaatunnelmaa himmensivät hieman vieressä sijaitseva seurakunnan leirikeskus, laavulle pörähtänyt citymaasturi sekä etenkin K-supermarketin valtava mainostorni, joka kohosi puitten yläpuolella. Missään vaiheessa emme onnistuneet pääsemään pois toisten takapihoilta, mutta makkara maistui silti.

Vaikka Vuokatti jäi meille mieleen hieman absurdina lomakeskuksena, jossa kaikki on rakennettu tietynlaisen välineurheilun ympärille, löytyi sieltä silti se meille kaikkein tärkein eli lasten riemu. Kun me huokailimme ikkunasta näkyvää rivitalopihaa, lapset innostuivat vilpittömästi kaksikerroksisesta asunnosta ja valtavan pitkistä verhoista. Kun me tunsimme itsemme hassuiksi tallustellessamme kävelytiellä toisten ajellessa ohi golfkärryillä, lapset jaksoivat pyydellä oman saunan lämmittämistä vielä kerran, vaikka oltiinkin juuri kylpylästä tulossa. Ja se kylpylä — jo pelkästään siellä viiden päivän aikana vietetyt tunnit korvasivat meille sen yhteensä 16 tunnin ajomatkan, joka sillä hetkellä tuntui tuskalliselta. Onneksi kuitenkin tiedän, että kaiken tämän voi löytää myös hieman lähempää, ja sitä aiommekin kokeilla seuraavaksi.

You Might Also Like...

No Comments

    Leave a Reply