Kuinka liikkua matkalla?

Matkustaminen lasten kanssa on ihanaa. Aamuisin ei ole kiire mihinkään ja saa heräillä uuteen päivään uusissa maisemissa. Parhaimmillaan lämpötila on jotain ihan muuta kuin mihin on Suomessa tottunut koko vuoden aikana, joten lapset kirmaavat puolipukeissa ovesta ulos heti, kun ovat saaneet silmänsä auki. Iltaisin ei ole kiire nukkumaan, eikä ole tarvetta pitää kiinni normaaleista rutiineista, vaan lasten voi antaa valvoa ja vaikka katsoa elokuvaa. Palataan normaaliin arkeen sitten taas kotona.

Mutta kuinka tulisi varmistettua, että myös matkoilla lapset saisivat tarpeeksi liikuntaa? Monissa kohteissa lapset tulevat liikkuneeksi ihan luonnostaan, mutta usein myös mennään matkaohjelma edellä: lapset auton takapenkille elokuvan tai pelien kanssa, kun matka jatkuu kohteesta toiseen. Pienimpiä tulee usein työnnettyä rattaissa, että ehtisi kävellä läpi kaikki ne kohteet, jotka on suunnitellut – eivätkä suurkaupungit useinkaan ole parhaita paikkoja opetella liikennekäyttäytymistä.

Lasten liikuntaan on kiinnittänyt huomiota myös Reima, jonka tänä syksynä lanseeraama Kidventure-kampanja on kovassa vauhdissa. Tutkimusten mukaan suomalaislasten päivittäinen liikunta on laskenut paljon, ja osa lapsista ei liiku käytännössä ollenkaan. Erityisen huolestuttava tilanne on kouluikäisten parissa: kun leikki-ikäiset vielä juoksentelevat ympäriinsä ihan uteliaisuuttaan, koululaiset jäävät helposti sohvalle kirjojen tai kännyköiden kanssa.

Reiman yhdessä Visit Finlandin kanssa käynnistämän Kidventure-kampanjan ja sen keskiössä olevan #millionhoursofjoy-haasteen ideana on jakaa liikunnan iloa. Tätä varten Reima on kehittänyt oman ReimaGo-sovelluksensa ja siihen liitettävän aktiivisuussensorin. Lapsen taskuun tai ranteeseen sujautettava sensori mittaa päivittäistä liikuntaa, jota lapsi pääsee myöhemmin hyödyntämään mobiilipelissä etenemiseen.

Me olemme nyt pari kuukautta testanneet ReimaGo’ta, ja tulokset ovat olleet hämmentävät. Minä kun olin kuvitellut meidän lastemme olevan aika passiivista lajia, kun he mieluiten istuvat aloillaan näpertämässä pienillä leluilla. Todellisuudessa lasten liikuntamäärä ylitti joka päivä annetut suositukset.

Erityisesti koululainen on tahkonnut hienoja määriä. Tähän kyllä vaikuttaa se, että hänelle on tälle vuodelle hankittu liikuntaharrastus, kun samaan aikaan hänellä on enemmän koululiikuntaa kuin koskaan ennen. Kolmen viikottaisen liikuntatunnin lisäksi hän päätyi yhden tunnin valinnaiseen liikuntaan (mitä ei tosin itse valinnut, vaan kohtalo ja opettajat), minkä lisäksi tällä hetkellä lukujärjestyksessä ovat vuosittaiset uinnit. Hänellä on siis liikuntaa noin kuusi tuntia viikossa, mikä on neljäsluokkalaiselle hurja määrä. Minä en voisi olla tästä tyytyväisempi!

Koska tutkimukset myös osoittavat, että tärkeintä lasten aktiiviselle elämäntavalle ovat aktiivista esimerkkiä näyttävät vanhemmat, minä päätin vähän lainata lasten ranneketta ja testata omaa liikuntamäärääni. Minähän en ole mikään urheilija, enkä kuntoilija, vaan enemmänkin tällainen rento köpöttelijä. Omaksi vahvuudekseni tosin olen lukenut sen, että me siirrymme täällä kaupungissa paikasta toiseen aina kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä. Oma auto saa odottaa kadun varressa mökkimatkoja.

Ihan ilman hämmennystä en selvinnyt omista testeistänikään: minäkin olen onnistunut liikkumaan päivässä suositellun verran. Mitään varsinaista liikuntaa en ole harrastanut, mutta sitäkin enemmän olen kävellyt ympäri kaupunkia saattelemassa lapsia erilaisiin harrastuksiin ja raahannut ruokaa kaupasta kotiin. Oman piikkinsä aiheutti viikonloppu, jolloin olin mökillä laittamassa paikkoja kuntoon talvea varten. Metsässä tulee käveltyä pitkät pätkät ihan huomaamatta.

ReimaGo-sensori mittaa liikuntaa tunti tunnilta, joten on mahdollista seurata, mihin aikaan tulee liikuttua ja milloin on enemmän paikoillaan. Minun käyräni näyttivät heti päivittäisen ongelman: työpäivän aikana liikun hyvin vähän. Aamu ja työmatka nostavat lukemia, mutta työpöydän ääressä vietetty aika on hyvin passiivista. Työajan loputtua käyrät lähtevät taas nousuun. Minun on hankala lisätä omaan työpäivääni enemmän liikkumista, koska työni on hyvin vahvasti tietokonetyöskentelyä pöydän ääressä. Olen kuitenkin ottanut tavakseni seistä pöydän ääressä, mikä laittaa edes jotkut lihakset töihin.

No jos nyt siis liikumme arjessa suositusten mukaisen määrän, onko matkoilla tarvettakaan liikkua? Eikö lomia voisi käyttää laiskaan oleiluun?

Toki lomalla on joskus mukava vain makailla rantatuolissa ja istuskella terassipöydän ääressä, mutta minä uskon kyllä lasten luontaiseen tarpeeseen liikkua. Jos olemme päivän aikana liikaa paikallamme, tai vaikka siirrymme autolla paikasta toiseen, rauhallisetkin lapset muuttuvat levottomiksi. Kukaan ei syö kunnolla, ja iltaisin kaikki alkavat ravata pitkin majapaikkaa. Lapsilla on paljon energiaa, joka täytyy purkaa johonkin. Tästä syystä minä yritän pitää säännöllisen liikunnan mukana matkoillakin. Onhan se aina itsellekin kivempi istahtaa ihailemaan hämärtyvää maisemaa ja toinen toistaan kauniimpia auringonlaskuja, kun taustalla lapset eivät riehu paikkoja palasiksi.

Kuinka sitä liikuntaa sitten saisi lisää matkaohjelmaan?

Ensinnäkin hyödyntämällä siirtymiä. Vuokra-auto on monessa paikassa kätevä kulkuväline, mutta päivittäiset ajomatkat kannattaa lasten kanssa pitää kohtuudessa. Vaikka kukaan ei kärsisikään matkapahoinvoinnista, vaan kaikki istuisivat kiltisti takapenkillä laitteidensa kanssa, on se erittäin passiivista aikaa lapselle. Ja ainakin pitkän ajomatkan jälkeen kannattaa varmistaa paikka, jossa lapset pääsevät purkamaan ylimääräisen energian.

Liikkuminen vieraassa paikassa saattaa olla pelottavaa, mutta silti me käytämme taksia äärimmäisen harvoin. Yritämme aina kävellä kohteissa mahdollisimman paljon, ja joskus ottaa bussin tai metron avuksi. Tällä tavoin alue tulee myös paljon paremmin tutuksi, kun oppii kääntymään oikeasta kadunkulmasta ja osaa lähteä risteyksen jälkeen oikeaan suuntaan.

Myös rattaat ja kantovälineet ovat pienten lasten kanssa matkustettaessa käteviä matkakumppaneita, mutta niidenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Jos lapsen istuttaa päiväksi rattaisiin katselemaan nähtävyyksiä, on hän taas illalla liikuntaa vailla. Rattaissa istuminen saattaa myös olla pienelle uudessa paikassa pelottava kokemus: kokeilehan itse katsella ihmisvilinää polvesi korkeudelta.

Yksi tärkeimpiä liikunnan muotoja meille ovat leikkipuistot. Niissä lapset viihtyvät hyvin, ja niissä tulee liikuttua ihan huomaamattakin. Maailman parhaista leikkipuistoista olen kirjoittanut aiemminkin. Leikkipuistojen ainoa huono puoli on se, että niissä aikuisten on helppo jäädä vain istumaan penkille.

Vaikka matkoilla tätä arkiliikuntaa tuleekin harrastettua, mahtuisi meidän matkaohjelmaamme myös enemmän suunniteltua liikuntaa – etenkin nyt, kun esikoinen alkaa lähestyä vaarallisia ruutuunjumittumisvuosia. Nyt vielä saisin hänet houkuteltua tenniskentälle tai snorklaamaan, myöhemmin on varmasti vaikeampaa.

Kirjoitin jo aiemmin Reiman Kidventure-kampanjan lanseeraamisesta, ja silloin lupasin meidän ottavan matkaohjelmaamme aina jonkin uuden lajin. Lupausta ei tullut heti lunastettua, kun viikonloppumatkamme Tanskaan jäi ilman oikeaa urheilulajia. Annoin sen kuitenkin meille anteeksi, sillä vietimme koko sunnuntaipäivän kävellen Legolandia ristiin rastiin. Niiden liian lyhyiden tuntien aikana olisi askelmittari käynyt kuumana, joten julistankin Tanskan matkan lajiksi Legoland-kävelyn. Lapset myös kunnostautuivat viimeisen majapaikkamme Legoland Holiday Villagen pomppualustoilla vielä myöhään illalla, kun olisi jo pitänyt olla valmistautumassa seuraavan aamun kotimatkaan.

Haastankin nyt teidät kaikki mukaan osallistumaan #millionhoursofjoy-haasteeseen! Miettikää omalta osaltanne, voisiko teidän matkojanne muuttaa urheilullisemmiksi: voisitteko joskus kävellä kulkuvälineiden sijaan, mahtuisiko matkaan enemmän liikuntaa? Ja mitkä olisivat juuri teille sopivat lajit?

Erityisesti haastan mukaan matkabloggaajakollegani Lähinnä kauempana -Katin, jonka leikki-ikäiset ikiliikkujat varmasti pitävät vauhdista huolen; Elämää ja matkoja -Mian, jonka lapset ovat jo kouluiässä ja vaativat erilaista liikuntaa; sekä Täynnä tie on tarinoita -Virpin, joka on omat tyttärensä saanut jo järjelliseen ikään. Kaikkiin näihin ikäkausiin liittyy omat haasteensa, ja olisi kiva kuulla, kuinka kaikki te olette saaneet lapsenne liikkeelle myös matkoilla.

Haasteeseen voit osallistua kirjaamalla perheen päivittäiset liikuntatunnit #millionhoursofjoy-kampanjasivulle tai jakamalla liikuntahetkiä Instagramissa tai Reiman Facebook-sivulla hashtagilla #millionhoursofjoy. ReimaGo:n käyttäjät voivat myös automaattisesti lahjoittaa liikutut tunnit haasteeseen.

Kaikkien haasteeseen osallistuneiden kesken Reima arpoo tuotepalkintoja, minkä lisäksi jokaisesta kampanjan osallistujamaasta arvotaan yksi perhe osallistumaan elämysmatkalle Rukalla järjestettävään Reima Kidventure -tapahtumaan maaliskuussa 2018.

Liikunnan iloa kaikille!