Suomi-kohde numero 47: Kotkaniemi

Oliko Svinhufvud Suomen ensimmäinen presidentti? Ajatukset siirtyvät takaisin kouluaikaan ja luokkahuoneen seinälle: siellä se oli, samoin kuin Kallio, ja Ryti – ja tietysti Kekkonen. Ja Tarja Halonen.

Itsenäisen Suomen ensimmäiset presidentit menevät ainakin minulta helposti sekaisin. Relander, Svinhufvud, Ståhlberg – kuka oli kuka? Tästä syystä minun olikin pakko ensimmäisenä googlettaa P.E. Svinhufvud ja hänen järjestysnumeronsa tuossa 12 presidentin listassa, kun astuimme hänen kotimuseoonsa Kotkaniemeen Luumäellä.

Svinhufvudia on vaikea muistaa myös sen vuoksi, että hän ei tehnyt mitään valtavan suurta presidenttikaudellaan: hän ei ollut syytettynä sotaoikeudessa, eikä hän toiminut presidenttinä kolmeakymmentä vuotta käyden vuoronperään Neuvostoliitossa ja kalassa. Svinhufvud oli enemmänkin peruspresidentti, joka kuitenkin oli mukana maan politiikassa jo siinä vaiheessa, kun maa vasta itsenäistyi.

Luumäellä Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen ympärillä on käyty paljon keskustelua. Museon omistanut Kansallismuseo päätti muutama vuosi sitten sulkea muutaman museonsa, ja Kotkaniemi oli yksi niistä. Rakennus komeine pihoineen jäi seisomaan autiona.

Muutaman vuoden kiinni olemisen jälkeen paikka päätettiin avata uudelleen, ja pitkän remontin jälkeen se avasi ovensa keväällä 2018. Tällä hetkellä sen toimintaa pyörittää Kotkaniemi-säätiö, joka on sitoutunut esittelemään paikkaa suurelle yleisölle.

Suomen mittakaavassa Kotkaniemeä ei voi verrata vaikka Tuusulan Ainolaan tai Kirkkonummen Hvitträskiin, mutta Kaakkois-Suomessa Kotkaniemi on tärkeä paikka. Se on paikka, jossa Suomen itsenäisyyden alkuajan presidentti asui, ja mihin hän aina palasi Helsingistä. En yhtään ihmettele sitä, kun katson pihalta avautuvaa maisemaa Kivijärvelle: miten kukaan haluaisi tehdä suuria päätöksiä missään muualla kuin siinä maisemassa?

Kotkaniemi on samalla myös presidentin vaimon Ellen Svinhufvudin taidonnäyte: koko talo on täynnä Ellenin käsitöitä ja myös hänen kuvansa hallitsevat taloa yhdessä presidentin kuvien kanssa. Minä olen aiemmin yhdistänyt Ellen Svinhufvudin vain hänen kakkuunsa, mutta talosta näkee, että sen ylläpito on ollut emännälle tärkeä asia.

On myös hauska nähdä, kuinka Kotkaniemessä näkyy sen isännän ammatti: talosta löytyy paljon yksityiskohtia, jotka on saatu erilaisina lahjoina muiden maiden delegaatioilta. Esimerkiksi Siperiassa kaadetun karhun talja keskellä salin lattiaa osoittaa heti sen, etteivät talossa asu ketkä tahansa ihmiset.

Ennen kaikkea Kotkaniemi toimii kuitenkin historian näyttämönä. Svinhufvudin uralla presidenttivuodet olivat vain pieni pyrähdys, kun taas hänen muu poliittinen toimintansa oli paljon suuremmassa roolissa. Kotkaniemessä kerrotaan taitavasti juuri näistä vaiheista: Svinhufvudin ajasta vielä Venäjän vallan alla olevan Suomen eduskunnan puhemiehenä, lyhyestä ajasta Suomen ensimmäisenä valtionhoitajana, sekä hänen karkotuksestaan Siperiaan. Esillä on jopa talvitakki, jota hän käytti Siperiassa. Svinhufvud on myös mies, joka oli antamassa Suomen itsenäisyysjulistusta vuonna 1917.

P.E. Svinhufvud ei siis ole ollut niin merkityksetön osa Suomen historiaa kuin presidenttien kuvarivistöstä voisi päätellä. Vaikka hän siellä on vain yksi kuva muiden joukossa – vähän kuin lämmittelijä ennen suurta tähteä eli Kekkosta – on hänellä ollut merkittävä rooli maamme ensimmäisten vuosien tapahtumissa. Ja vaikkei poliittinen historia kiinnostaisikaan, kannattaa Kotkaniemessä käydä katsomassa edes se maisema. Koska se on hieno.

Niin ja Svinhufvud oli tosiaan Suomen kolmas presidentti.

---

It’s not easy to name Finland’s presidents, even as a Finn. I start to think back at my school years and the pictures of the presidents hanging on the classroom wall. There was that really old man, and the one who looks very strict, and then there’s the one with the really big moustache – and of course Kekkonen and Tarja Halonen.

I get easily confused about the first presidents of our nation, and I’m sure I’m not the only one. Relander, Svinhufvud and Ståhlberg have a lot in common, which is why I had to google P.E. Svinhufvud as I was going to enter his home museum Kotkaniemi in Luumäki.

It’s also hard to remember Svinhufvud, because he didn’t do anything massive during his period: he wasn’t accused at military court, and he didn’t stay president for thirty years visiting alternately Soviet Union and the best fishing spots. Svinhufvud was more of a basic president, who took Finland through its first years of independence.

There has been a lot of depate over the Kotkaniemi museum. The National Museum, who used to own the place, shut down some its museums a few years ago. Kotkaniemi was one of them, and the beautiful building with its lush gardens stayed empty without care.

After being closed for a few years the place was re-opened in spring 2018 by Kotkaniemi Foundation, who is committed to showing the place to the public.

It’s not possible to compare Kotkaniemi to Sibelius’ home Ainola or the famous architects’ house Hvitträsk, but in southeastern Finland Kotkaniemi is an important sight. It’s a place where the president of our country’s early days lived, and where he always returned from the capital. And I’m not surprised at all as I look at the view over lake Kivijärvi: why would anyone want to make great decisions anywhere else?

Kotkaniemi is also a museum for the president’s wife Ellen Svinhufvud: the whole house is full of her crafts, and her pictures control the house alongside the president’s pictures. Before this summer all I knew were the cakes named after Ellen Svinhufvud, but you can see it from the house, that it was her important duty to look after it.

It’s also nice to see how the occupation of the man of the house appears in everything: there are a lot of details, like gifts he has received from different countries. A bearskin from Siberia shows that the people living there was not your average family.

But above all Kotkaniemi is the stage for Finland’s history. Even though Svinhufvud was president only for a short time, his other political career is in a big role also in Kotkaniemi. When Finland was still under Russia’s rule, Svinhufvud was the President of Parliament. When Finland became independent, he was the first regent, and he is also the man who was there to give Finland’s declaration of independence in 1917. He was also deported to Siberia at one time, and his winter coat from that time can be seen in Kotkaniemi.

P.E. Svinhufvud was not as insignificant part of Finland’s history as you could deduce from the long line of presidents. Even though he’s just a picture in the row – like a warm-up before the great Kekkonen – he has had a very significant role in Finland’s history. And even if you weren’t interested in Finland’s political history, you should visit Kotkaniemi even just for the view. Because it’s gorgeous.

And for the record: Svinhufvud was Finland’s third president.