Kohta ollaan (kai) valmiita lähtöön

Tässä sitä taas ollaan! Huomenna pitäisi olla matkalla maailmalle, mutta koko perhe on kuin olisi juuri kuullut sen ensimmäistä kertaa. Lennot sentään ostimme jo kesällä, kun Ranskan mestaruus jalkapallon MM-kisoissa varmistui. Ensimmäiset hotellit saimme varattua viime viikolla, vaikka periaattessa tiesimme, mihin olimme menossa. Hieman tästä epäkohdasta alkoi tulla palautetta lapsilta, kun toistelimme kerta toisensa jälkeen, että “mitään ei olla vielä varattu”. Muistan vielä kaihoisasti ajat, kun lennot ja majoitukset oli varattu ja maksettukin jo lähes vuosi ennen matkaa.

Vaikka ehdimmekin vuoden aikana matkustaa aika paljon, ei tästä matkalle lähtemisestä tunnu koskaan tulevan rutiinia. Aina ihmetellään ihan yhtä paljon sitä, mitä tässä pitäisi tehdä. Ajattelinkin nyt Instagram Travel Thursdayn hengessä kaivaa instastani muutaman kuvan niistä matkailuun liittyvistä yksittäisistä hetkistä, joista osa saa vieläkin hymyn huulille, kun taas osa – no suoraan sanottuna: ahdistaa. Lisää IGTT:stä voit lukea jutun lopusta.

Vaikka matkan ajankohdan ja kohteen päättäminen ja matkavarausten tekeminen olisikin jo hoidettu vankalla kokemuksella, on pakkaaminen aina samanlainen koettelemus. Laukut ovat aina liian pieniä, ja lapset yrittävät ottaa mukaansa kaikkea sellaista, mitä eivät varmasti tarvitse. Tarpeelliset tavarat joko jäävät kotiin tai katoavat jo menomatkalla. Pakkaamisen ihanuudesta ja kauheudesta olen aiemmin kirjoittanut kokonaisen tekstin:

Lapsiperhe pakkaa

Ja kuten saatatte arvata: näin edellisenä iltana ei ole vielä pakattuna mitään.

Hellehatut voimme sentään tällä kertaa jättää kotiin, ja niiden sijaan pakata mukaan pipoja ja pitkähihaisia. Kohteen lämpötilasta ei vielä tässä vaiheessa ole kuin vahvoja veikkauksia. Muutama vuosi sitten tarvitsimme siellä juurikin syyslomalla hattuja ja takkeja, kun taas viime vuonna samaan aikaan oli kuuleman mukaan ollut vielä shortsikelit.

Tälläkin kertaa matkamme alkaa Helsinki-Vantaan lentokentältä. Vaikka juuri alkuviikosta uusi ilmastoraportti vyöryi verkkokalvoille jokaisesta välineestä, on ostetut lentoliput pakko käyttää. Ja totuuden nimissä täytyy sanoa, ettemme me kokonaan voi matkustamista lopettaa tulevaisuudessakaan. Toki omaa matkailukäyttäytymistä voi miettiä, mutta se taitaa olla ihan toisen jutun aihe.

Lentokentällä yleensä matkajännitys alkaa kadota. Kun kerran on sinne tavaroineen päässyt, alkaa olla jo voiton puolella. Minä haluan aina olla lentokentällä hyvissä ajoin, sillä en kestä sitä jännitystä, jos täytyy koko ajan vilkuilla kelloa, että ehtiikö varmasti, ja miettiä, kuinka kovaa pitää taas kerran juosta. Minä mieluummin vaikka odottelen pidempään lähtöportilla kuin juoksen sinne hiki päässä viimeisten joukossa.

Lentokentällä myös lapset alkavat yleensä päästä matkatunnelmaan. Arkiset asiat jäävät taakse, ja uudet seikkailut odottavat. Yleensä myös eväät ehditään syödä jo ennen koneeseen nousemista, koska eväät nyt vain ovat se oleellisin osa matkantekoa.

Kun sitten saavumme uuteen kohteeseen, on ensikosketus aina yhtä mieleenpainuva. Miltä paikassa tuoksuu, tuleeko lämpö vastaan jo lentokoneen ovella, mitä osuu silmiin ensimmäisenä? Siinä vaiheessa matkaa kaikki on vielä mahdollista, ja edessä odottaa tuntematon.

Hieman samanlainen tunne on vastassa myös silloin, kun palaa kotiin. Mitä pidemmän ajan on matkalla viettänyt, sitä ihmeellisemmältä oma kotikaupunki tuntuu. Tällaistako täällä olikin?

Matkustamisessa on aina parasta seura. On toki hetkiä, jolloin oma seura on se paras seura, mutta useimmiten nautin näiden kolmen kanssa matkustamisesta ihan älyttömästi. Heidän kanssaan matkustamisesta häviää se kaikki jäykkyys, joka saa tekemään asiat samalla tavalla kerta toisensa jälkeen. Heidän kanssaan on vain hyväksyttävä, ettei tilanteita voi ennakoida, ja päivän aikana voi sattua ihan mitä tahansa. Tarkkoja suunnitelmia on turha tehdä – tai sitten kannattaa ainakin varautua muuttamaan niitä lennosta.

Matkalla asiat eivät mene koskaan täsmälleen, kuten on suunniteltu. Aamulla joutuu lähtemään liikkeelle liian aikaisin, kahvia on tarjolla vasta liian myöhään. Joku saa flunssan, vatsataudin tai vesirokon. Ensimmäiset tavarat katoavat jo ennen kohteeseen pääsemistä.

Tälläkin kerralla mahdollisuuksia on moneen: suurin osa perheestä tuhisee flunssan kourissa jo valmiiksi, vuokra-auto on jäänyt etsimättä. Majoituksia on varattu vasta pari, vaikka isojen perhehuoneiden löytäminen Ranskan maaseudulta on lähes mahdotonta. Toivottavasti sentään luottokortit riittävät tällä kertaa vuokravakuuksiin.

Iloista matkajännitystä on kuitenkin kaikesta valmistautumattomuudesta huolimatta ilmassa. Lapset suunnittelevat jo listaa nähtävyyksistä, joilla täytyy ehdottomasti Pariisissa vierailla. Jotenkin epäilen, että käymme aika lailla samat kohteet kuin esikoisen kanssa kaksi vuotta sitten: hän kun haluaa esitellä näkemänsä paikat myös siskoilleen.

Kaksi vuotta sitten vietimme syysloman lopun Pariisissa kahdestaan esikoisen kanssa. Maleksimme pitkin katuja ja söimme nutella-lettuja katukioskeista. Kävimme ostamassa Champs-Élyseen Disney-kaupasta valtavat tuliaiset siskoille.

Vain kaksi viikkoa meidän vierailumme jälkeen terroristit iskivät pariisilaiseen konserttisaliin ja kylvivät ympärilleen paitsi kaaosta, myös suurta pelkoa ja epätoivoa. Me olimme silloin jo Thaimaassa, mihin eivät Euroopan pahat uutiset kantautuneet. Ihan en osannut asiaa selittää myöskään kolmasluokkalaiselle.

Minä odotan kuitenkin innolla tätä tulevaa matkaa. On ihanaa palata taas Pariisiin, josta viimeksi ehdimme nähdä vain murto-osan. Takuuvarmasti emme saa kaupunkia tyhjennettyä vieläkään, mutta ehkä kuitenkin näemme jotain uusiakin kulmia. Ainakin majoituksemme on nyt eri osassa kaupunkia kuin viimeksi. Tällä kerralla olemme vuokra-asunnossa, joten hotelliaamiaisten sijaan pääsemme taas vierailemaan ruokakaupoissa, sekä leipomoissa, joita ranskalaiset arvostavat suuresti.

Minä myös odotan innolla tutustumista muuhun Ranskaan. Ehdimme tosin tehdä vain pienen kierroksen Champagnen alueella, mutta silti se on paljon enemmän kuin Pariisi.

*Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover.

Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Lue tempauksesta lisää täältä.

Minut löydät Instagramista nimellä @lahtoselvitetty.