In English Retkellä Suomi

Suomi-kohde numero 44: Kesäyö teltassa

Heti alkuun täytyy tehdä tunnustus: minun edellisestä kerrastani on jo luvattoman monta vuotta. Niin monta vuotta, etten edes jaksa laskea.

Silloin meillä oli vasta yksi lapsi, joka oli tuolloin alle kaksivuotias. Olimme ystävien hääjuhlassa Porvoon saaristossa ja pääsimme virittämään telttamme ihanalle paikalle lähelle merenrantaa. Teltan viereen pystytimme toisen teltan, johon säilöimme varusteemme, joita mukana oli naurettavan paljon.

Teltassa oli aika epämukavaa, eikä lapsi nukkunut kovinkaan hyvin. Tai hän nukkui ihan hyvin illalla, jolloin me vielä juhlimme rakkautta ja kahden ihmisen onnea. Nukkuminen kuitenkin loppui samaan aikaan auringon kanssa: nousimme koko perhe jo aamuyöstä istuskelemaan laiturille ja kaivelemaan rantahiekkaa, vaikka aamiaista sai vasta tuntien päästä.

Tervajärvi

Vaikka olosuhteet eivät olleet mitenkään puolellamme, muistan vielä hyvin sen aamun. Aurinko nousi aika vauhdilla, ja yöpymisvarusteet alkoivat nopeasti olla liikaa. Pitkät kalsarit sai vaihtaa shortseihin, ja lapsi otti sukat pois päästäkseen kastamaan varpaita rantavedessä. Odottelimme muiden heräämistä, aurinko lämmitti, ja meri kimalteli kutsuvana.

Tervajärvi

Tuon heinäkuisen aamun jälkeen olen joka vuosi vannonut, että tänä kesänä kyllä nukutaan teltassa – vaikka sitten vain oman mökin pihalla. Mökiltä löytyvät täsmälleen samat varusteet kuin tuolloin monia vuosia sittenkin. Joskus kauan ennen lapsia me vanhemmat ostimme kohtalaiset retkeilyvarusteet, kun kuvittelimme ryhtyvämme retkeilemään enemmänkin. Sitten kuitenkin tulivat lapset ja suunnitelmat muuttuivat.

Tervajärvi

Viime kesänä olin jo erittäin lähellä onnistumista. Lapset alkoivat toden teolla kinuta telttaan yöksi. Minä tutkailin varusteita, katselin sääennusteita ja pohdin yön sujumista, jos nuorin kuitenkin jäisi sisälle mökkiin nukkumaan. Isommat lapset kyllästyivät odottamaan minua ja menivät keskenään telttaan. Nukkuivat siellä kuulemma oikein hyvin. Minä taas en, kun kuuntelin koko ajan, että milloin joku tulee sisälle minun kainalooni. Kukaan ei kuitenkaan tullut.

Tervajärvi

Lapset ovat sen jälkeenkin yöpyneet mökin pihalla teltassa moneen kertaan. Joinain öinä joku on tullut sisälle, kun on tullut kylmä, tai sade on alkanut kiusata, mutta monina öinä he ovat heränneet sieltä ihan tyytyväisinä. Olen kuitenkin huomannut, että edelleen telttaöinä he ovat aina hereillä paljon ennen muita.

Tervajärvi

Telttaöissä ei siis olekaan kyse pelkästään niistä öistä, jolloin tuhistaan tyytyväisinä makuupusseissa, vaan yhtä lailla niissä on kyse aamuista. Kesäaurinko herättää teltassa nukkuvan jo aikaisin ja kutsuu mukaansa uuteen päivään. Teltasta kurkkimalla pääsee seuraamaan, kuinka luonto herää.

https://www.flickr.com/photos/140320964@N06/29554783278/in/dateposted/

Kyllä minäkin sen vielä teen – ennemmin tai myöhemmin. Uskon, että käperryn ihan tyytyväisenä omaan makuupussiini ja tuhisen siellä sinne aamuun asti. Vielä enemmän kuitenkin odotan sitä aamua, kun aurinko alkaa nousta ja kajastaa telttakankaan läpi. Odotan, että voin avata teltan oven ja katsella maisemaa, joka eteen avautuu. Olkoon se vaikka kuinka ankea maisema, on se kuitenkin teltan perspektiivistä katsottuna erilainen.

Ja te muut: älkää odottako yhtä kauan kuin minä, vaan viettäkää kesäyö teltassa. Ja muistakaa sitten kertoa minulle, kuinka minunkin vihdoin pitäisi.

Tervajärvi


 

I have to make a confession: it’s been too many years since my last time. So many years I can’t even count.

Back then we only had one child, and she was not even two years old yet. We were at our friends’ wedding party at an island close to Porvoo. We got to put up our tent on a gorgeous spot right by the sea. We also had another tent, where we packed all our belongings.

It was rather uncomfortable to sleep in the tent and the child especially didn’t sleep very well. Or she did sleep, but that was during the evening, when we were still celebrating the love between two people. She stopped sleeping at the same time with the sun, which meant that all three of us had to get up at dawn, with hours until breakfast was served.

Even though the circumstances were not exactly on our side, I can still remember that morning. The sun was rising very quickly and our overnight gear started to be too much. We changed our longjohns to shortshorts, and the child took off her socks to be able to tip her toes into the sea. The sun was warm and the sea was glittery as we waited for everyone else to wake up.

After that July morning I’ve sworn every year, that this is going to be the year when we sleep in a tent again. Even if we do it right next to our summer place, where we still have the same gear we used years ago. Back then we thought we were going to be real outdoor people, who need good gear. But then along came the children and our plans changed.

Last summer I was very close to succeed. The kids started to push real hard as they wanted to sleep in a tent. I checked out the gear and I checked the weather report and I pictured in my mind how it would go if I left the youngest one to sleep inside the cabin. Finally the bigger kids got tired of waiting for me, and they stayed the night in a tent by themselves. Apparently they slept very well. I didn’t, because I kept listening to the door for someone to come in and sleep next to me. None of them came.

After that the kids have slept in the tent next to our cabin several times. Some nights they’ve come inside if they’ve got cold or the rain’s started to bother them, but most of the times they’ve waken up just happy in the tent. I have noticed that on those mornings they’ve always got up a lot before me.

So the nights that are spent in a tent are not just about the nights, when you sleep happy in your sleeping bag, but it’s just as much about the mornings. Summer sun wakes you up a lot earlier and invites you to a new day. When you look out of the tent you see how nature wakes up.

I will do it too – eventually. I believe I’ll sleep just fine in my good sleeping bag. But even more I’m looking forward to the morning when I see the sun rising outside the tent. I’m looking forward to the sight that waits for me outside the tent. I don’t care if it’s not the world’s prettiest view, but I know it’ll look different when I look at it from that perspective.

And the rest of you: don’t wait as long as I have, but go spend a summer night in a tent. And then remember to tell me how great it was, so that I’d do it too.

You Might Also Like...

No Comments

    Leave a Reply