Suomi

Kesän paras matkakohde

#kesanparasmatkakohde

Minä en ole lomaillut Kreikassa, en ole käynyt Kroatian saarilla enkä Italian Toscanassa tai Amalfin rannikolla. Hyvin monet Etelä-Euroopan lämpimät lomakohteet ovat jääneet minulta täysin kokematta.

Syy siihen on, että ne ovat selkeimmin kesäkohteita ja minä taas en osaa lähteä pois Suomesta kesällä. Suomessa on nimittäin matkakohde, joka minun kirjoissani päihittää kaikki muut matkakohteet mennen tullen, ja jonne minä palaan joka kesä: minun oma mökkini.

Meidän mökkimme sijaitsee Luumäen kunnassa melkein itärajalla. Se on 1,5 hehtaarin tontti järven rannalla ja on ollut meidän omistuksessamme kohta 6 vuotta. Me siis emme ole tehneet sitä valintaa, että jättäisimme kesämökin hankkimatta, jotta voisimme matkustella. Me nimenomaan ostimme itsellemme kesämökin, vaikka haluamme edelleen myös matkustaa. Ei mikään halpa elämänvalinta, voin vakuuttaa.

Meidän mökissämme parasta on sen kehitys. Kun ostimme paikan, tiheän metsän keskellä oli 12:n neliön pikkumökki, eikä mitään muuta. Hiljalleen olemme rakentaneet sinne vessan, saunan, leikkimökin ja muutamankin terassin. Mökin varustelutaso on kohonnut vuosi vuodelta, vaikka edelleen asumme kaikki tuossa pikkumökissä.

Tänä juhannuksena kuitenkin tapahtuu jotain uskomatonta: me muutamme jääkaapin ja nukkumapaikat pikkumökistä uuteen saunamökkiin, jonka rakensimme viime kesänä. Tai no, kävihän siellä ammattilaisia auttamassa, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että me rakensimme sen. Nyt meillä on 30 neliötä tilaa: tupa, alkovi, pieni sauna, sekä ihan oikea nukkumaparvi.

Kevään tärkeimmät työt on nyt tehty: huussi on tyhjennetty ja uuden saunamökin lattia lakattu. Nyt vain odottelemme lakkauksen kuivumista. Nyt onkin hyvää aikaa viimeistellä kouluvuosi ja rynnätä heti sen jälkeen pienelle matkalle eli sinne Turun seudulle.

https://www.instagram.com/p/BEjgKzOm8W-/?taken-by=katjajankeri

Kesäkuun alku heti koulujen loputtua on meidän kesässämme ainoa aika, jolloin maltamme matkustaa ylipäätään minnekään. Se on yleensä se aika, jolloin odottelemme hirsikuormia tai lakan kuivumista – tai sitten vain sateen ja kylmän loppumista. Tällöin tietysti voisimme lähteä vaikka sinne Kreikkaan, mutta tähän asti olemme päätyneet kiertämään lähiseutuja. Pari vuotta sitten olimme Kolarissa ja Lofooteilla, viime vuonna Vuokatissa. Tänä vuonna lähdemme Turun saaristoon. Jotenkin nekin paikat ansaitsevat tulla käydyksi siinä missä eksoottiset Välimeren saaretkin.

https://www.instagram.com/p/BFwwczUm8T3/?taken-by=katjajankeri

Tuon kesälomamatkan jälkeen nimittäin koittaa aina se aika, kun me laskeudumme mökkiseudulle. Lapsena minä ihastelin elokuvien Suomisen perhettä, joka laittoi lakanat huonekalujen suojaksi ja pakkasi tavarat viherkasveista lähtien lava-auton kyytiin lähteäkseen kesäasunnolleen. Nyt minä teen täsmälleen samalla tavalla: pakkaan kyytiin vaatteet ja lasten polkupyörät – ja jopa ne parvekekukat, joita kukaan ei ole koko kesässä katselemassa – ja ajan maalle.

Siellä me sitten vietämme kaksi kuukautta – aina siihen asti, kun koulut taas alkavat elokuussa ja täytyy palata takaisin kaupunkiin. Syyskuussa ja lokakuussa sitten olisi mahdollista vaikka matkustaa johonkin, mutta usein ei malta, sillä silloin on mökin syystöiden aika: viime syksynä tontilta kaatui reilut 20 suurta puuta.

Kun alkusyksyn on hikoillut puunrunkojen ja karsittavien oksien kanssa, koittaa vihdoin marraskuu: meidän matkakuukautemme. Silloin lähdemme johonkin lämpöön, josta ainakin parina edellisenä kesänä on Suomessa vain saanut haaveilla. Vihdoin voi liottaa pois käsien ja jalkojen kovettumat ja tuijottaa kauas horisonttiin, kun kesän on katsonut hyvin lähellä olevaa vastarantaa. Marraskuun yleensä myös jaksamme huokailla kaikkea sitä, mitä saimme edellisenä kesänä aikaan, kun taas heti joulukuussa katseet jo suuntaavat tulevaan, ja viimeistään joulupöydässä jo pohditaan seuraavan kesän suunnitelmia.