Tiedän, että minun pitäisi kirjoittaa täällä matkailusta ja ihanista matkasuunnitelmista, mutta pakko minun on vielä hetkeksi palata paikkaan, jossa olen tänä kesänä kokenut enemmän uusia elämyksiä kuin alkuvuoden matkakohteissa yhteensä. Se ei ole ollut minulle uusi ja eksoottinen kohde, vaan enemmänkin vanha tuttu suosikki, joka on kuitenkin onnistunut näyttämään myös hieman erilaiset kasvot, joihin on voinut ihastua ihan ensimmäistä kertaa.
Kesämökillä oli nimittäin tänä kesänä todella kivaa. Majailimme siellä suurimman osan koulun loma-ajasta ja vietettyjä öitä kertyi varmasti enemmän kuin edellisinä kesinä yhteensä.
Tämä oli meidän seitsemäs kesämme mökinomistajina, mutta vasta nyt meillä oli käytössämme ihan kunnon mökki. Vuosi sitten rakensimme tontille pienen saunamökin, kun siihen asti ainoa nukkumiskelpoinen rakennus oli vanha 12:n neliön hirsirakennus. Edellinen kesä menikin hyvin pitkälti työn merkeissä, kun viimeistelimme mökin sisätöitä myöten.
Onneksi jaksoimme tehdä silloin töitä, sillä tänä kesänä – oikeasti ensimmäistä kertaa – ehdimme myös rentoutua ja nauttia mökkeilyn ihanuudesta. Minä ainakin istuskelin uudella terassilla päiväkahvilla ja kaivoin kuoppia hiekkalaatikon hiekkaan, sekä makailin leikkimökin säkkituolissa, kun lapset tarjoilivat ”teetä” posliinikupeista. Ensimmäistä kertaa me myös kaivoimme esiin tikkataulun ja sulkapallomailat, ja teimme eväsretken rantaterassille, kun lapset olivat uimassa. Tunnelma oli parhaimmillaan kuin lomamatkalla: aurinko paistoi järven pintaan, eikä kellään ollut kiire mihinkään.
Aivan loppukesästä myös pääsimme vihdoin kokemaan sen idyllisen hetken, jota olimme odottaneet varmasti siitä hetkestä, kun paalutimme uuden mökin paikan vastaraivattuun tontinnurkkaan: sytytimme tulen uuteen takkaan ja tuijotimme sitä niin kauan, että alkukesän palelu lämmönlähteettömässä mökissä unohtui lopullisesti. Yhtään ei haitannut se, että saman tien lämmitimme mökin noin 26-asteiseksi, ja kylmästä sadekelistä huolimatta oli pakko avata yläkerran ikkuna, että sai nukuttua.
Emmehän me tietenkään koko kesää vain rentoutuneet ja odottaneet takan valmistumista. Tontille kohosi esimerkiksi kaksi puuliiteriä. Näihin kahteen liiteriin varastoitiin tulevien kesien sauna- ja takkapuita, jotka kaikki on tehty jo useampi kesä sitten, kun suurella innolla kaadoimme puita tulevien rakennusten tieltä. Siitä lähtien olemmekin luovuttaneet kaadetut puut heti pois, sillä saunan kiukaassa ja yhdessä takassa kuluu yllättävän vähän puuta.
Kevään aloitimme tietenkin korjaustöillä: tänä vuonna vuorossa oli ensimmäisenä vessan korjaus. Hienon puuceemme säiliö oli alkanut antaa periksi, eikä takaluukku pysynyt enää kiinni. Nyt kiristimme säiliön takaisin muotoonsa – tietenkin vasta sen jälkeen, kun säiliö oli ensin tyhjennetty jokaisesta pienestäkin jätteen murusesta. Arvatkaa muuten, kenen työtä se meidän mökillä on?
Monta hikistä hetkeä käytimme tänä kesänä myös varastoa siirtäessä. Vuokrasopimuksemme naapurin varastosta päättyi ja siirsimme tavarat vanhaan mökkiin, joka nyt vapautui majoituskäytöstä varastoksi ja vierasmajaksi. Projektissa oli yhtä aikaa parasta ja pahinta huomata, mitä kaikkea varastoon oli kuuden vuoden aikana ehtinyt kertyä: omistamme esimerkiksi laajan valikoiman erilaisia Makitan työkoneita, yhden valtavan lääkintäteltan sekä kaksi isoa muovilaatikollista sekalaisia ruuveja.
Tämän viikon olen nyt haikeudella laittanut mökkiä talvikuntoon. Vielä pari viikkoa sitten kiinnitimme tuvan seinälle keittiönkaappeja, jotka kävimme purkamassa ystäväni talosta, mutta nyt tärkeämpää on ollut saada vesiastiat tyhjennettyä, maalit ja koneet siirrettyä talvivarastoon sekä kaikenlaisten ruuanmurusten siivoaminen pois mökistä. Hiiri kun on löytänyt itselleen kulkureitin jo nyt: tähän mennessä hän on iskenyt hampaansa onneksi vasta muoviseen tussinkorkkiin, joka ei enää pidä tussia toimintakykyisenä mitenkään.
Olemme myös polttaneet valtavat määrät havuja, joita taas jäi tontille, kun ystävälliset sukulaiset kävivät kaatamassa puita pihapiiristä ja veivät puut mennessään – mehän emme puuta tarvitse enempää vielä moneen vuoteen. Polttoprojekti on viimeistään osoittanut sen epäkohdan, että vanha eränuotiomme on nyt aivan etupihalla ja savustaa uuden mökkimme jokaista nurkkaa myöten (paitsi tietenkään sitä nurkkaa, johon hiiri on mennyt piiloon vain hiipiäkseen kohta viattoman tussin kimppuun). Ensi kevään luultavasti aloitammekin sitten nuotiopaikan siirtämisellä.
Tämän syyslomaviikon lopulla minun täytyy jättää muutaman kuukauden mittaiset jäähyväiset kesän ehdottomasti parhaalle matkakohteelle. Siellä me olemme palelleet kuin eteläeurooppalaisessa kivitalossa ja hikoilleet kuin thaimaalaisella torilla. Olemme uineet, nauttineet auringosta ja juosseet karkuun sadekuuroja. Olemme syöneet ulkona katsellen taivaanrantaan laskevaa aurinkoa ja kilistelleet mukavalle päivälle. Olemme todenneet, että mukaan on pakattu aivan vääränlaisia vaatteita ja juomavesikin alkaa olla lopussa. Johonkin on lähdettävä, vaikkei haluaisi poistua ihmisten ilmoille, vaan haluaisi vain nauttia omasta paratiisistaan. Kuulostaa siis aivan lomamatkalta!
No Comments