Suomi-kohde numero 71: Karhunpesäkivi

Noin puolen metrin korkuisen aukon vieressä seisoo kyltti ”sisään”. Maassa on lunta ja sohjoa, vähän mutaakin. Silti ei auta kuin laskeutua polvilleen ja ryömiä tuosta aukosta.

Onneksi ryömittävää ei ole paljon. Heti aukon jälkeen avautuu luola, jossa mahtuu seisomaan. Valtavasti siellä ei tilaa ole, mutta ainakaan ei tarvitse enää ryömiä.

Inarin ja Ivalon välisen tien varrella sijaitseva Karhunpesäkivi on paikka, josta en olisi tiennyt mitään ilman sosiaalista mediaa. Vähän ennen viime keväistä matkaa pohjoiseen törmäsin jossain julkaisuun Karhunpesäkivestä. Siinä vielä nimenomaan korostettiin, että sisälle kannattaa ryömiä. Muuten olisin luultavasti jättänyt väliin.

Enkä vähiten sen vuoksi, että kivelle johtavana porttina toimii tienvarsiravintola, jonka katoksen alta täytyy mennä. Viime keväänä tämä katos oli täynnä täytettyjä karhuja ja erilaisia karhupatsaita, jotka toivat mieleen huonon vahakabinetin. Ilmeisesti nämä olennot ovat joskus olleet paikan vetonaula, mutta nyt ne oli nostettu katoksen alle epämääräiseen muodostelmaan.

Keväällä ravintolassa oli muutenkin käynnissä ahkera remontointi, sillä lautatavaraa lensi ihan vierestä ikkunasta suoraan roskalavalle. Jonkun julkaisun mukaan ravintola olisikin avannut ovensa kesällä, joten vierailuun Karhunpesäkivellä voi yhdistää myös ruokatauon.

Karhunpesäkivi ei ole mikä tahansa siirtolohkare, vaan se on Suomen suurin tafoni. Se on syntynyt pitkän ajan kuluessa veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta, ja sen seiniin on muodostunut kraattereita heikomman kiviaineksen hiljalleen rapautuessa pois vahvemman ympäriltä. Nämä kraatterit ovat lumoavia ja niiden sileää pintaa tekisi mieli silittää.

Kivelle päästäkseen täytyy kiivetä muutamia portaita, sillä kivi sijaitsee ylhäällä rinteessä. Kiipeilymatka ei ole pitkä ja sen aikana voi nauttia metsän tunnelmasta. Ainakin meille se oli hyvä jaloittelu keskellä ajomatkaa.

Portaita kannattaa jatkaa myös Karhunpesäkiveltä ylöspäin, sillä ne vievät mäen laelle näköalapaikalle. Paikalta näkyy alas joelle, ja kaukana siintää Inarijärvi.

Karhunpesäkivellä pysähtyessä rohkeus siis kannattaa. Kannattaa mennä rohkeasti katoksen alta karhurivistön läpi, jotta pääsee portaita pitkin suoraan Karhunpesäkivelle ja aina näköalapaikalle asti. Ja kannattaa rohkeasti ryömiä pienestä aukosta sisälle, sillä siellä odottaa jotain sellaista, jota ei ulkopuolelle näe millään. Tämän nähtävyyden edessä jokainen joutuu laskeutumaan polvilleen ja ryömimään, sillä muuta keinoa ei ole. Ihanan tasa-arvoista.

---

There is a sign on the ground “enter”. There’s snow and sleet on the ground, but the only choice is to get down on your knees and crawl.

At least it’s not a long way to crawl. Right after the entrance comes a cave, where you can actually stand. It’s not very spacious, but at least you don’t have to crawl anymore.

Karhunpesäkivi (bear’s nest rock) is located right next to the road between Inari and Ivalo. I wouldn’t have known anything about it if there wasn’t for social media. Just a moment before our trip to Lapland last spring I ran into a picture of this place. It was said there, that you should definitely crawl into the cave – without this encouragement I probably woudn’t have done it.

I probably wouldn’t have climbed to the rock at all, because the gateway there is a restaurant guarded by a group of stuffed bears and different kinds of bear statues. They reminded me of a very bad wax museum. Apparently these figures have been the great attraction there once, but now they were just lifted under a shelter into a strange formation.

Last spring the restaurant was under renovation and there was material flying out of the windows while we were there. Later I saw that the restaurant would now be open, so now there is a chance to combine a food break to the visit to Karhunpesäkivi.

Karhunpesäkivi is not just any rock, but it’s the biggest tafone in Finland. It was formed over time as water and temperature changes have carved the inside of the rock. Its inside walls are now covered with small craters that are so fascinating that you would just want to stroke them.

In order to get to the rock you have to climb some stairs, because it’s located up in the hill. It’s not a long climbing and while doing it you can enjoy the atmosphere in the woods. At least for us it was a good exercise in the middle of a longer drive.

Once you’ve reach the rock you should still continue upwars, because the stairs take you all the way to the top of the hill. There is a viewpoint where you can see down to the river and all the way up to Inarijärvi.

When stopping at Karhunpesäkivi it is definitely worth to be brave. You should gather your courage to go past the stuffed bears in order to make it to the Karhunpesäkivi and all the way to the viewpoint. You should be brave enough to crawl from the low entrance to the cave, because there you see something you wouldn’t expect looking from the outside. In order to see this sight we all have to get down on our knees and crawl, because it’s the only way. I love the equality there.