Kesä alkaa olla tällaisen koululaisten äidin silmin jo auttamatta ohi. Koulut alkoivat tällä viikolla, ja kalenteri täyttyy kesäisten menojen sijaan armottomalla harrastusrumballa. Kerrankin viileät ilmat ovat olleet syksyn saapumisesta samaa mieltä, vaikka toki kaikki voi taas muuttua ennen sitä oikeaa syksyä.
Tämä syksy tuo meille tullessaan kaikenlaista mielenkiintoista. Matkoja ei ole montaa suunniteltuna, sillä olen ihan tarkoituksella yrittänyt pitää kalenterin aika tyhjänä. Syynä tähän on ennen kaikkea vauhdikas arki, mutta myös se, että vakaana tavoitteenani on ollut vähentää viimevuotista lentomäärääni reippaasti. Toistaiseksi näyttää hyvältä: viime vuoden kuuden lennon sijaan tälle vuodelle on lennot varattu kolmelle reissulle. Näistä ensimmäinen tehtiin jo alkuvuodesta, kun vietimme kolme viikkoa Vietnamissa.
Seuraavan kerran astumme lentokoneeseen jo viikon kuluttua, kun pyörähdämme viikonlopuksi Billundiin. Tämä on jo minun kolmas kertani Legolandissa, mutta tämän matkan tarkoituksena onkin vähän paremmin tutustua Billundin muuhun tarjontaan ja ympäröiviin seutuihin. Matka toteutetaan yhteistyössä Legolandin kanssa.
Vuoden viimeisen lentomatkan pitäisi koittaa sitten marraskuun alussa, ja tätä lentomatkaa odotankin valtavalla innolla. Suuntaan nimittäin Bangkokin kautta Phnom Penhiin Kambodzaan. Kambodza on ollut toivelistallani jo aika pitkään, ja viime talvena harkitsimme sitä vakavasti talvimatkan kohteeksi, mutta liikkuminen maan sisällä vaikutti vielä vähän turhan hankalalta herkästi pahoinvoivien lasten kanssa.
Syksyn matkani on erityinen monesta syystä, eikä vähiten siksi, että lähden matkaan ilman perhettä. Viime syksynä vietin yksin viikonlopun Lyypekissä, mutta nyt olen oikeasti pois perheen luota lähes kaksi viikkoa. Tämä on ehdottomasti ennätys.
En kuitenkaan lähde matkaan yksin, vaan samalle matkalle kanssani lähtee minulle ennestään tuntematon joukko suomalaisia. En vielä yhtään tiedä, ketä he ovat tai mistä he tulevat, mutta tiedän meille kaikille yhteisen tekijän: World Visionin. Me kaikki olemme kambodzalaisen lapsen kummeja World Visionin kautta.
Matkaan lähtee muutama järjestön työntekijä, mutta me loput olemme aivan tavallisia kummeja. Matkan tavoitteena on paitsi käydä tapaamassa kummilapsia, myös samalla tutustua maahan, jossa he asuvat. Kambodza on tällä hetkellä yksi maailman köyhimmistä maista, mutta se sijaitsee kahden suuren matkailumaan välissä. Kun Thaimaa ja Vietnam ovat alkaneet käydä matkailijoille jo vähän tylsiksi, virrat ovat alkaneet valua myös Kambodzaan. Turistien lisääntyminen tuo tietysti rahaa maahan, mutta samalla se lisää ei-toivottuja ilmiöitä, kuten turisteja varten perustettuja orpokoteja. Minä haluan nähdä, millaisessa maassa kummilapseni asuu, ja millainen maa Kambodza oikeasti on.
Minun matkani tärkein tavoite on kuitenkin yhden pienen tytön tapaaminen. Sreimom saapui perheemme elämään pari vuotta sitten, kun jouduimme luopumaan srilankalaisesta Nadushasta, jota kävimme tapaamassa. Yhteydenpito Sreimomiin on ollut vielä aika vähäistä, koska niinhän siinä aina käy, että elämä on tulvillaan muistettavia asioita. Kummiudessa ei onneksi kuitenkaan mitata kirjeiden määrää, vaan tärkeintä on se tuki, jonka kuukausittain lähetämme. Minä myös haluan sanoa Sreimomille sen, että vaikka kirjeitä ei Kambodzaan virtaa tasaiseen tahtiin, me täällä Suomessa kuitenkin muistamme häntä koko ajan.
Matkassa tietysti harmittaa se, etten nyt voi ottaa lapsia mukaani. Heille pienen perheenjäsenen tapaaminen olisi ollut hieno hetki, koska sitä oli ehdottomasti myös Nadushan tapaaminen. Tällä kertaa kuitenkin minä lähden matkaan yksin, ja ehkä palaamme pian uudelleen koko perheen voimin.
Tänä syksynä odotan siis erityisen paljon marraskuuta. Olkoon se nyt vaikka kuinka pimeä ja märkä, sillä minä pakenen sitä Kambodzaan. En myöskään halua täyttää syksyä sen enempää matkoilla tai muilla suunnitelmilla, sillä haluan kasvattaa kunnolla matkakuumetta. Haluan kerrankin valmistautua kunnolla: tutkia etukäteen, mihin olen lähdössä; pakata huolella ja hankkia jopa vähän pätevämpiä matkavarusteita; ja ennen kaikkea kirjoittaa viestin kohteeseen: täältä tullaan!
Kambodzan matka päätyy blogiin tänä syksynä varmasti useaan kertaan. Se toteutetaan kaupallisessa yhteistyössä World Visionin kanssa: minä maksan oman matkani ja omat kuluni, mutta saan järjestöltä korvauksen matkalta tuottamastani materiaalista.
4 Comments
Suunnaton
15 elokuun, 2019 at 10:15 amMiksi tuosta Kambodzan reissusta ei ole ollut puhetta??! Kuulostaa mahtavalta! On varmasti upea kokemus päästä näkemään maata World Visionin seurassa tavanomaista turistimatkaa syvemmältä.
Katja / Lähtöselvitetty
20 elokuun, 2019 at 10:13 pmEhkä meillä on ollut niin paljon muuta puhuttavaa – tai laulettavaa 🙂 Ei vain ole tullut puheeksi. Olen kyllä tosi innoissani lähdöstä, koska ohjelmaan tutustuminen Sri Lankassa määritteli koko loppumatkan tunnelmaa. Samaa toivon Kambodzaltakin: että matka näyttäisi maasta sellaisia puolia, joita ei ihan heti muuten löytäisi. Ensimmäistä kertaa myös lähden pidemmälle ilman perhettä – jännittävää sekin 🙂
Outi / Maa Quzuu
17 elokuun, 2019 at 2:32 pmSamaa mietin Pilvin kanssa! Ja mietin myös sitä, etteipä tullut juteltua paljoa mistään muistakaan matkasuunniltemista kenenkään kanssa. Mutta kuulostaa mahtavalta reissulta!!
Katja / Lähtöselvitetty
20 elokuun, 2019 at 10:14 pmAika yllätyksenä se aina tulee, mihin tutut on lähdössä. Taidetaan aina puhua enemmän menneistä matkoista kuin tulevista 🙂