Kun maa on lähes 2000 kilometriä pitkä, on lentäminen kätevin tapa siirtyä eteläosasta pohjoisosaan. Lentäminen ei kuitenkaan köyhässä maassa ole kuin rikkaan väestön ja turistien etuoikeus, minkä vuoksi Vietnamia halkoo edelleen hyvin aktiivinen Reunification Trail. Tämä junareitti kulkee Saigonista aina Hanoihin asti lipuen pitkin rantaviivaa ja ohittaen maan hienoimpia maisemia.
Vaikka me kuulummekin siihen vauraampaan väestöön, halusimme Vietnamissa siirtyä paikasta toiseen nimenomaan junalla. Tähän päätökseen vaikuttivat tietenkin ympäristösyyt, ja etenkin viime syksynä julkistettu IPCC:n ilmastoraportti sai vakavasti miettimään omia lentopäästöjä. Toki jo lentäminen Suomesta Vietnamiin tuhoaa ilmastoa, mutta vielä enemmän tuhoaisivat sen lisäksi tehdyt maan sisäiset lennot.
Ympäristösyiden lisäksi meidän valintaamme vaikutti myös oma mukavuudenhalu: lentokentälle siirtyminen ja siellä toimiminen vie meiltä paljon aikaa ja energiaa. Lasten kanssa ei voi juosta lentokentälle viime tipassa, ja tarkastuspisteissä saa kulumaan pitkiäkin aikoja. Lisäksi tavarat pitäisi aina pakata niin, ettei käsimatkatavaroissa varmasti ole mitään kiellettyä, kun matkan aikana kaikenlaisia eväitä ja nesteitä kertyy mukaan isojakin määriä.
Maata pitkin matkustaessa taas riittää, kun saapuu juna-asemalle junan saapumiseen mennessä. Tavarat voivat olla juuri sellaisissa nyssäköissä, mihin ne on hotellihuoneessa vauhdilla tungettu, ja asemalta voi ostaa vielä kasan eväitä junamatkaa varten.
Me teimme jo kotona päätöksen siirtyä Saigonista yöjunalla Da Nangiin. Katsoin aikataulut tarkasti ja ostin liputkin valmiiksi. Muut siirtymät jätimme päätettäväksi matkan varrella. Lopulta päädyimme menemään päiväjunalla Da Nangista Hueen, Huesta taas yöjunalla alas Binh Thuaniin ja Binh Thuanista viimein päiväjunalla takaisin Saigoniin. Teimme siis yhteensä neljä junamatkaa, joista kaksi oli yöjunia ja kaksi aivan tavallisia päiväjunia. Kahta samanlaista junakokemusta ei kuitenkaan matkan varrelle osunut.
Lippujen ostaminen käy kätevimmin netistä
Vietnamissa operoi kansallinen yhtiö Vietnam Railways. Junareitti on harvinaisen yksinkertainen: etelä-pohjoinen linja Saigonista Hanoihin ja pohjoinen-etelä linja Hanoista Saigoniin. Me ehdimme muutamaan kertaan tuskailla asemilla sitä, ettei junien kyljissä ollut mitään kylttejä merkiksi siitä, mihin juna on matkalla, kunnes aivan viimeisellä etapilla huomasimme, että junien kyljissä luki valtavilla kirjaimilla joko duong sat Ha Noi tai duong sat Sai Gon eli Hanoita tai Saigonia kohti. Kylkien tekstit näyttivät meidän silmissämme junayhtiön nimiltä, joten emme osanneet tulkita niitä suuntatiedoiksi. Kaikki junat kun kulkevat joko Hanoihin tai Saigoniin.
Poikkeuksen tähän Reunification Lineen tekevät vain pari lyhyempää junareittiä: pohjoisessa Hanoista pääsee Lao Cain asemalle ja sitä kautta Sapaan, sekä Haiphongin asemalle päästäkseen Cat Ba’n saarille. Hanoista pääsee myös Halongiin, mutta vain perjantaisin.
Etelässä taas Saigonista pääsee pari kertaa päivässä Phan Thietiin ja sitä kautta Mui Né’n rantakohteeseen. Me tosin hyppäsimme Mui Né’stä lähtiessämme Binh Thuanin asemalta taas Reunification Linen kyytiin ja köröttelimme sillä Saigoniin asti. Matka-ajoissa tai hinnoissa ei juuri ole eroa, joten junat kannattaa katsoa omien aikataulujen mukaan.
Reitti maan päästä päähän kestää noin kaksi päivää: jos lähdet Saigonista tänään illalla, olet perillä Hanoissa ylihuomenna joskus iltapäivällä. Matkaan saa siis varata aikaa, mutta toisaalta toista yhtä tunnelmallista matkaa on vaikea kuvitella.
Lippuja juniin saa asemilta, mutta etenkin yöjuniin ne kannattaa hankkia etukäteen. Ainakin meidän molemmilla yömatkoillamme hytit vaikuttivat olevan aivan täynnä, vaikka olimme liikkeellä keskellä viikkoa.
Lippuja saa ostettua ennakkoon asemilta tai netistä. Vietnamin rautateillä on oma verkkokauppa, mutta siellä ei voi maksaa kansainvälisillä luottokorteilla. Lisäksi ainakin minä päädyin heti vietnaminkielisille sivuille, vaikka kielivalintana oli englanti, ja aloitussivu oli nätisti englanniksi. Viralliset sivut eivät siis ole kätevin vaihtoehto lippujen ostamiseen.
Junia katsellessa kannattaa huomioida, että Vietnamin rautateiden virallinen nettiosoite on www.vr.com.vn. Itse ainakin päädyin ensin googlen kautta www.vietnam-railway.com-sivustolle, joka ei ole valtion virallinen sivusto, vaan matkatoimisto, joka myy lippuja hyvällä provisiolla. Näitä matkatoimistoja löytyy monia vaihtoehtoja, mutta niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Esimerkiksi edellä mainitsemani myi lippuja vain tiettyihin juniin, minkä vuoksi hämäännyin aikatauluista ja kulkevista junista moneen kertaan.
Minä käytin lippujen hankintaan 12go.asia-sivustoa, jota olen aiemmin käyttänyt junalippujen hankintaan myös Thaimaassa. Vietnamissa sivusto toimi erinomaisesti: liput sai parissa päivässä suoraan sähköpostiin, eikä niitä tarvinnut edes printata junaa varten. Sivusto on mielestäni myös erittäin selkeä ja antaa tarpeeksi tietoa matkan suunnittelua varten.
Toki lipun hinta välittäjän kautta ostettuna tulee hieman kalliimmaksi kuin suoraan asemalta ostettuna, mutta ainakin meille erotus oli sen verran pieni, että maksoimme sen mielellämme, kun vastineeksi saimme haluamamme paikat reilusti etukäteen varmistettuna. Vietnamissa englantia ei puhuta kovin hyvin, joten juna-asemiltakaan ei voi odottaa saavansa kovin sujuvaa englanninkielistä palvelua. Meille oli vielä tarkkaa se, että saimme tietynlaiset hyttipaikat, jotta saimme varmistettua perheelle oman makuuhytin.
Vaunutyyppi kannattaa tarkistaa huolella
Hanoin ja Saigonin väliä kulkee monenlaisia junia: junatyypit on numeroitu kakkosesta kymmeneen. Netistä löytyneen tiedon mukaan junat 3-4 on uusittu joitakin vuosia sitten, mutta isommat numerot ovat vähän vanhempaa mallia. Mitään tarkkoja kuvia tai kuvailuja en junista löytänyt, joten me valitsimme junat aikataulun perusteella junatyypin sijaan.
Pääperiaate kuitenkin on, että vaunutyyppejä on neljä: 1. luokan istumapaikat ovat vähän Suomen intercityjä muistuttavia pehmustetuilla penkeillä varustettuja ilmastoituja vaunuja; 2. luokan istumapaikat ovat kovilla puupenkeillä varustettuja vaunuja, joissa ilmastoinnin virkaa hoitavat avoimet ikkunat; 2. luokan makuuvaunut ovat kuuden hengen hyttejä, joiden sängyissä patjat ovat ohuet; kun taas 1. luokan makuuvaunut ovat neljän hengen hyttejä, joiden patjat ovat hieman paksummat ja pehmeämmät. Muuten hyttiluokkien välillä on hyvin vähän eroja: mitään erityisiä palveluja ei kuulu parempiinkaan hyttiluokkiin.
Me teimme molemmat yöjunamatkat ensimmäisen luokan makuuvaunussa, koska saimme viiden hengen perheenä valloitettua yhden neljän hengen hytin. Alle 6-vuotias lapsi ei tarvitse omaa lippua, eikä hänellä sen vuoksi ole omaa paikkaakaan. Tämä ei meitä hirveästi haitannut, sillä saimme kyllä yhden yön nukuttua samassa sängyssäkin, ja istumapaikoilla kolme mahtui kahden paikalle ihan hyvin.
Päivämatkat taas teimme ensimmäisen luokan istumavaunuissa, jotka olivat ihan mukavia. Penkit olivat pehmeitä ja tilaa oli ihan mukavasti, vaikka maan tapana onkin laittaa selkänojat heti lähes makuuasentoon. Me järjestimme itsemme niin, että kaksi henkeä asettui niille paikoille, joiden selkänojat olivat suoraan sylissä, kun taas kolme asettui oma porukan taakse, jolloin pystyimme pitämään selkänojat pystyssä. Paitsi toisella matkalla tämä ei aivan onnistunut, sillä meidän etummaisista penkeistämme toinen oli rikki, eikä selkänojaa saanut nostettua pystyyn ollenkaan. Hyvin se neljä tuntia meni niinkin.
Pitkään matkaan kannattaa varautua myös omilla eväillä
Meidän ensimmäinen matkamme Da Nangiin kesti noin 18 tuntia: lähdimme matkaan iltapäivästä, ja olimme perillä aamukymmenen jälkeen. Tämä oli erittäin hyvä aikataulu, sillä iltapäivän tunnit menivät nopeasti omaan hyttiin asettuessa ja maisemia ihastellessa. Aamulla taas saavuimme heti aamukahvin jälkeen Da Nangiin, missä aloitimme päivän aamiaisella.
Toinen siirtymämme yöjunassa Huesta Binh Thuaniin kesti lähestulkoon samat 18 tuntia. Silloin vain lähdimme matkaan iltakahdeksalta ja saavuimme perille puolen päivän jälkeen. Myös tämä aikataulu oli ihan sopiva, kun oli varautunut syömään aamiaisen hytissä. Meillä oli eväänä kuppinuudeleita, sämpylöitä ja hedelmiä, ja niillä pärjäsimme hyvin.
Varsinkin pitkää matkaa tehdessä kannattaa varautua hyvillä eväillä. Juna pysähtyy asemilla niin lyhyen aikaa, että suurimpia asemia lukuun ottamatta kioskeille ei ehdi juoksemaan. Joillakin asemilla myyjät tulevat hyttiosastoihin myymään tuotteitaan, mutta ainakin meille nämä osuivat aina aikaan, jolloin emme tarvinneet mitään.
Myös junan henkilökunta myi ruokaa ja erilaista naposteltavaa. Ruokakärryjen liikkuminen ei kuitenkaan ollut mitenkään säännöllistä eikä loogista, joten ostokset kannatti tehdä silloin, kun kärry ohi meni.
Ensimmäisellä yöjunamatkallamme tarjolla oli ruoka-annoksia, jotka koostuivat riisistä, porsaan kyljyksistä ja kaalista – muita kärryjä ei liikkeellä ollut. Toisella matkalla iltaruoaksi oli tarjolla kanakeittoa, joka käytännössä oli riisivelliä, jossa kellui kanaa. Maku toi mieleen kouluaikojen kanaviillokin, kun taas rakenne muistutti enemmän löysää riisipuuroa. Täytyy sanoa, ettei kuulunut matkan parhaisiin ruokakokemuksiin, vaikkei se pahaakaan ollut.
Seuraavana aamuna sen sijaan ruokavaihtoehtoja oli monia: lounasaikaan mennessä ruokakärryt olivat kulkeneet hyttiosaston läpi moneen kertaan, ja myynnissä oli niin kanankoipia, makkaroita kuin jotain palleroitakin – kaikki oikein maukkaita. Tästä päättelinkin, että Vietnamin junissakin lounasaika on huomattavasti päivällistä tärkeämpi tapahtuma: lounasaikaan tarjonta oli erittäin runsasta, kun taas päivällisaikaan tarjolla oli yleensä vain yhtä (ja vielä aika ankeaa) vaihtoehtoa.
Junista löytyy myös ravintolavaunu, josta voi käydä ostamassa mieleistään syötävää. Me emme ravintolavaunussa asioineet, koska se oli meidän hyttiosastoomme nähden aivan junan toisessa päässä, ja käytännössä pieni puupenkkinen vaunu, jonka pöydän ääressä isännät istuivat tupakoimassa. Vaikka ruoka olisi epäilemättä ollut ihan kohtuullista, ei vaunu itsessään houkutellut pidempään pysähdykseen. Lisäksi me pärjäsimme hyvin omilla eväillä ja ruokakärryjen tarjonnalla.
Helpoin vaihtoehto ruoaksi pitkillä junamatkoilla ovatkin kuppinuudelit, joita on myynnissä joka paikassa. Esimerkiksi asemien kaupoissa ja kioskeissa oli runsaasti valinnan varaa, ja jonkinlainen kioski oli pienimmilläkin asemilla. Vaunuista löytyi kuumaa vettä, joten aterian sai juuri silloin kun halusi.
Suurta luksusta Vietnamin junilta ei kannata odottaa: junat ovat hitaita ja kovaan ääneen kolisevia, ja paikat ovat vähän niin ja näin. Makuuvaunut olivat sävyltään tummanruskeita ja ensimmäisen makuuhyttimme yläsängyt olivat niin lähellä kattoa, ettei niissä päässyt siirtymään kuin mahallaan. Kun vihdoin sai itsensä sänkyyn selälleen, oli kuin olisi maannut ruumisarkussa.
Myös ilmastoinnit toimivat vähän miten sattui: ensimmäisellä yömatkallamme ilmastointi oli koko yön niin kylmällä, että yläsänky nukkui toppatakit päällä; toisella yömatkalla taas ilmastointi lopetti illalla toimimasta kokonaan. Onneksi se kuitenkin naksahti takaisin päälle jossain vaiheessa iltaa, kun hytin lämpötila alkoi jo lähennellä hikistä.
Tärkein kuitenkin toimi eli junan vessa: vessoja oli jokaisessa vaunussa, ne olivat suhteellisen siistejä ja niissä oli jopa paperia – ainakin alkumatkasta. Toki aina kannatti laittaa vessaan lähtiessään kengät jalkaan ja napata oma paperirulla kainaloon.
Luksusta kaipaavien kannattaa katsastaa Livitransin, Violetten ja Golden Trainsin tarjonta: Livitrans ja Violette tarjoavat yksityisiä vaunuja välillä Hanoi – Da Nang, ja Livitrans ja Golden Trains välillä Saigon – Nha Trang. Vietnam Railwaysin juniin kiinnitettävät yksityiset vaunut on suunnattu nimenomaan turisteille, ja ovat maan oman yhtiön vaunuja huomattavasti laadukkaampia.
Näennäisestä alkeellisuudestaan huolimatta matkat junilla olivat kuitenkin koko matkan tunnelmallisimpia hetkiä: täyteen ahdettu junanvaunu, jossa perheet ovat levittäytyneet eväineen pitkin penkkirivejä; ja aamu hyttikäytävällä, jossa muut matkustajat kömpivät unisina hyteistään ihailemaan toisella puolella junaa avautuvia maisemia. Ohi kiitävät riisipellot ja etelään päin mentäessä maiseman valloittavat punaiset hiekkaharjut. Kallioon hakatut tunnelit ja alhaalla avautuvat rantamaisemat. Tätä ei lentokoneen ikkunasta näkisi.
Jos junamatkailu Vietnamissa – tai oikeastaan missä tahansa maailmassa – kiinnostaa, kannattaa käydä tutustumassa www.seat61.com-sivustoon, jossa mies paikalla 61 antaa parhaat tiedot ja vinkit junamatkailuun. Minä olen käyttänyt tätä sivustoa monen maan kohdalla, ja aina olen saanut hyvää ja ajantasaista tietoa.
14 Comments
Jenni / Unelmatrippi
11 huhtikuun, 2019 at 7:42 pmMahtavaa lukea kokemuksia tällaisesta matkasta! Tulee myös mieleen tosi paljon omia muistoja. Me menimme viitisen vuotta sitten Hoi Anista Ho Chi Minhiin yöjunalla. Matka kesti noin 17 tuntia. Se juna oli myöskin ihan ok, mutta kyllä selvästi suoraan noin 60-luvulta ja vessat aikamoisen saastaiset. Väritys oli vaaleanvihreää ja tummanpunaista. Vaikka juna ei ollut mikään luksusversio, se ei haitannut (en muutenkaan ole luksuksen perään vaan elämysten). Se oli oikein hieno ja mieleenpainuva kokemus. Voisin mennä uudelleenkin! Tuo Seat61-sivusto on muuten tosissaan hyvä, minäkin olen käyttänyt sitä lukemattomia kertoja.
Katja / Lähtöselvitetty
13 huhtikuun, 2019 at 8:46 amKyllä junissa on paljon sitä 1960-luvun stailia: tummanruskeita pintoja ja kolisevia metalliosia. Yläsänkyihinkään ei ollut mitään tikkaita, vaan pienet astinlaudat kahta puolen ovea, joiden avulla piti itsensä hypäyttää sänkyyn. Mutta kelpasi myös meille oikein hyvin, kun ei olla luksuksen perään. Ainoa pelko noissa on, että jos ilmastointi ei tosiaan toimi, koska umpinaisessa hytissä lämpötila nousi jo nopeasti liian korkeaksi. Eikä tietysti liian kylmäkään ole hyvä, mutta se on kuitenkin helpompi kestää. Vessat olivat tuolla yllättävän siistejä – tosin kerran menin vessaan junaisännän jälkeen, ja lattia lainehti vettä. Kengät ja omat vessapaperit oli kuitenkin hyvä olla mukana, koska siisteys- ja varustelutaso selvästi laskivat matkan edetessä.
Suosittelen kyllä junamatkustamista Vietnamissa lämmöllä! Erittäin tunnelmallinen tapa körötellä eteenpäin, ja myös saada vähän kontaktia paikallisiin ihmisiin.
Suunnaton
15 huhtikuun, 2019 at 5:41 pmOlipa laaja ja hyödyllinen postaus! Tämä täytyy ehdottomasti etsiä uudestaan käsiin, kun ja jos Vietnamiin joskus tulee lähdettyä.
Hyvä osata nyt etukäteen varautua tuohon penkkien kallistamistapaan. Minua se ärsyttää ihan liian paljon, etenkin kun koto-Suomessa junareissuilla yrittää tehdä läppärillä töitä. Oliko penkeillä muuten hyvin tilaa, vai oliko edellisen penkin selkänoja melkein sylissä?
Katja / Lähtöselvitetty
16 huhtikuun, 2019 at 11:07 amVietnamilaiset ovat taitavia nukkumaan joka paikassa, mistä syystä selkänojat räväytetään heti kärkeen aivan alas. Takana oli kyllä yllättävän hyvin tilaa – meillä vain haasteita toi juuri se, kun yhdellä lapsista ei ollut omaa paikkaa. Hän ei siis enää mahtunut siihen alhaalla olevan selkänojan taakse. Ei siinä ehkä läppärillä enää töitä tekisi – paitsi läppäri sylissä.
Katja/jumalainenseikkailu
16 huhtikuun, 2019 at 1:14 pmSamoista syistä itsekin hyppään mieluummin junaan. Jo lentokentälle meno on alkanut ärsyttää, vaikka en siellä nyt niin usein vierailekaan. Tässä oli paljon tietoa Vietnamiin junareissuun lähtijöille! Minä tiirailin noita ruoka-annoksia uteliaana, ei herättänyt intohimoja 😀
Katja / Lähtöselvitetty
23 huhtikuun, 2019 at 5:36 pmTäytyy myöntää, että olin itsekin onnellinen lapsille mukaan otetuista kuppinuudeleista. Vaikkei ruoka pahaa ollut junassakaan, niin kyllä ne upeiden ruokien Vietnamissa olivat sieltä aivan pelkistetyimmästä päästä. Mutta tulipahan koettua sekin.
Martta / Martan matkassa
16 huhtikuun, 2019 at 9:30 pmJunamatkailu Vietnamissa on varmasti kokemus, jonka lapset muistavat pitkään! Miten mahtavaa budjettimatkailua viettää hotellin sijaan yö junassa, me like 😉 Kiitos vinkistä tuon seat61 sivuston suhteen, viime vuosina minua on alkanut kiinnostamaan “reilaus”, jos vaikka näin myöhemmällä iällä sen toteuttaisi. Keski-Euroopassa olisi mukava kokeilla
Merja / Merjan matkassa
19 huhtikuun, 2019 at 3:22 pmJunailu on kyllä mukavaa. Ulkomailla junassa matkustamisesta ei niin paljon kokemusta, lähinnä vain Intiasta, joka olikin kokemus sinänsä 🙂 Kiitti tuosta seat61 sivuston vinkistä. Täytyypä tutustua, jos innostuu hyppäämään jossain kohteessa raiteille.
Katja / Lähtöselvitetty
24 huhtikuun, 2019 at 7:50 amSeat61 toimii hyvin myös Euroopan sisällä – mies on matkustanut junalla melkein kaikkialla. Intiassa minä en ole käynyt, mutta junamatkailu siellä olisi jo aika extremeä meidän porukalle. Sri Lankassakin jätimme sen väliin, kun homma olisi mennyt liian hankalaksi. Ehkä meillä on jossain vaiheessa rohkeutta lähteä Intiaankin junailemaan 🙂
Katja / Lähtöselvitetty
23 huhtikuun, 2019 at 5:42 pmSeat61 on aivan mahtava sivusto! Minä olen käyttänyt sitä jo vuosia, ja erityisen kiitollinen olen aina varaussivustojen suosituksista. Monissa maissa kun on kaikenlaisia palveluntarjoajia, niin on kiva saada jonkinlainen näkemys siitä, mitkä niistä ovat toimivia ja luotettavia. Lapset matkustavat mielellään kyllä junalla – se on niin rentoa köröttelyä ilman turvatarkastuksia ja muita ylimääräisiä ohjelmanumeroita.
Emilia/Matkan varrella
20 huhtikuun, 2019 at 9:05 pmOli hauska lukea kokemuksia, muistan kun puhuttiin tästä tulevasta junaseikkailusta kun olitte vasta buukanneet sen. Olis mahtavaa kun voisi vaan aina taittaa kaikki matkat junalla!
Katja / Lähtöselvitetty
24 huhtikuun, 2019 at 7:54 amSeuraavalla kerralla kannattaa ehdottomasti ottaa juna alle Vietnamissa! Maaseudun läpi körötellessä näkee niin erilaisia maisemia, vaikkei me edes menty keskiosaa pohjoisemmaksi. Juna-asemat olivat myös hyviä paikkoja hengata paikallisten kanssa – aina jollain mummolla oli asiaa, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan.
Virpi/Hätälasku matkablogi
21 huhtikuun, 2019 at 9:22 amMielenkiintoista luettavaa ja kyllähän tuossa nyt on seikkailuhenkeä ja kokemusta paljon enemmän kuin jos olisi valinnut lentämisen. Tuo kanakeitto oli kyllä aika “eksoottisen” kuuloinen ja näköinen. 😀 Mutta siis ruokahuoltokin junassa toimii joten tosi hyvä vaihtoehto juna on, vaikka matka pitkä onkin.
Katja / Lähtöselvitetty
24 huhtikuun, 2019 at 7:55 amRuokaa junassa kyllä sai, vaikkei se ihan Vietnamin muiden ruokakokemusten tasolle yltänytkään 🙂 Onneksi mukana oli myös kuppinuudeleita, joilla pystyi taltuttamaan loput nälästä. Vaikka junalla kuluu aikaa lentämistä enemmän, on se myös leppoisaa matkantekoa. Etenkin omassa hytissä voi olla juuri niin kuin haluaa, ja minä ehdin kerrankin lukea jopa kirjaa.