Suomi-kohde numero 74: Iisalmen Golden Dome

Kaikki hyvät tarinat alkavat siitä, kun muistellaan 1990-lukua – niin tämäkin. Olin nimittäin tuolloin isäni ja isoäitini kanssa sukukokouksessa Savossa. Suku kokoontui Runnin kylpylässä ja majapaikkamme sijaitsi Iisalmessa. Vielä tuolloin isotätini paiski töitä Iisalmen torilla ja kauppahallissa myyden perunoita ja muita maatilan tuotteita. Hänet huomasi jo kaukaa, kun asiakkaat tungeksivat ostamaan perunoita pieneltä mutta hymyilevältä mummolta, joka jaksoi jutella asiakkaiden kanssa leveällä savon murteella. Kyllä minäkin sitä jotenkin ymmärsin.

Päivällä meillä oli aikaa kierrellä Iisalmessa. Kävimme rannassa katsomassa maailman pienintä baaria ja vaeltelimme vanhaan ortodoksikirkkoon perustettuun Evakkokeskukseen. Muistan keskuksesta vanhat Karjalasta tuodut esineet, sekä vahvan ortodoksisen tunnelman. Kiiltävä kulta oli paikan vallitseva väri. Evakkokeskus oli meille luonteva vierailukohde, sillä perhe oli tänne Iisalmen seudulle saapunut juuri rajan takaa Karjalasta. Savon murteen alta kuului aina myös häive karjalan murteesta, ja tarinat kertoivat useammin Karjalasta kuin Savosta. Karjalaisuus on ollut perheessämme läsnä aina.

Palasin Iisalmeen kesällä 2021 matkalla Sallaan. Olimme varanneet yhden yön pysähdyksen Iisalmen Golden Dome -hotellissa, joka on noussut tietoisuuteen sosiaalisessa mediassa, vaikkei Iisalmi muuten mikään Suomen ykköskohde olekaan. Oli houkutteleva ajatus viettää yö mielenkiintoisessa hotellissa kaupungissa, josta ei ensimmäisenä tule mieleen sana mielenkiintoinen.

Saapuessamme Iisalmeen aloin muistella ääneen vierailujani 1990-luvulla ja pohdin mahdollisuutta piipahtaa Evakkokeskuksessa. Yllätys olikin suuri, kun parkkeerasin auton hotellin eteen, ja hotelli-sanan sijaan sisäänkäynnissä ilmoitettiin paikan olevan Evakkokeskus. Golden Dome on siis perustettu tuohon kyseiseen Evakkokeskukseen.

Hotellin sisäänkirjautuminen tapahtuu sisäänkäynnin vieressä, mutta heti sen kyljessä ovat ravintolasalit, jotka muistuttavat paikan menneisyydestä. Varsinainen sali on maalattu täyteen ortodoksisen perinteen mukaisia maalauksia ja kuvia Karjalasta. Eniten huvitusta meissä herätti Jeesus, jonka kädet osoittivat aamiaisella ruokapöytiä kohti. Niistä puuttuivat vain kylmiin ja lämpimiin vaihtoehtoihin viittaavat kyltit.

Viereisen valkoisen salin koristuksena taas ovat Evakkokeskuksen entiset esineet lasivitriineissä, sekä ikkunoiden lasimaalaukset evakkoajoista. En tiedä, avautuvatko evakkoaiheet muille vierailijoille, mutta minä kyllä luen niistä sujuvasti oman historiani.

Saavuimme hotelliin aika myöhään illalla, mutta saimme silti vielä tilata ravintolasta ruokaa. Periaatteessa keittiö oli jo menossa kiinni, mutta heillä riitti töitä täyden ravintolasalin vuoksi, niin mekin ehdimme vielä saada annokset. Ja onneksi saimme, sillä ruoka oli erittäin hyvää ja korkealaatuista. Minun edellinen ruokakokemukseni Iisalmesta oli pääkadun varren pizzeria, eikä minua houkutellut yhtään lähteä sinne ilta-aterian perässä. Golden Domen ravintolassa kannattaa piipahtaa syömässä, vaikkei hotellissa majoittuisi.

Aterian jälkeen kävimme vielä kävelyllä Iisalmen keskustassa. Kuljimme joen rantaa pääkadulle, jonka keskellä kulkevan bulevardin olivat täyttäneet Koivukujabiennaalin teokset. Katselimme Tokmannin taakse laskevaa aurinkoa, jonka äärelle ei parkkipaikkojen läpi päässyt mitenkään. Bulevardilla mainostettiin seuraavana päivänä alkavia ysärifestareita: paikalle olivat tulossa Pandora, Basic Element ja Waldo’s People. Olimme siis kaupungissa päivää liian aikaisin.

Jos tarinani Iisalmesta siis alkoi 90-luvulta, sinne se myös päättyy. Me poistuimme kaupungista seuraavana päivänä auringonpaisteisen aamupäivän ja panimomuseovierailun jälkeen, mutta meidän tilallemme tulivat ne 90-luvun tähdet, joiden musiikki kuului radiosta silloin, kun edellisen kerran kaupungissa kävin. Vaikka Evakkokeskuksesta onkin tullut hieno hotelli, mikään ei lopulta kuitenkaan muutu.

Käy lukemassa lisää mielenkiintoisista Suomi-kohteista täältä.

---

All good stories begin with remembering the 1990’s – and so does this one. Back then I was in a family reunion with my father and my grandmother. Our family gathered at the Runni spa and we were staying overnight in Iisalmi. My grandmother’s sister was still working hard at the Iisalmi market selling potatoes and other farm products. She was a well known character at the market, because she was a tiny grandma with a wide smile and even wider accent.

During the day we had time to stroll around Iisalmi. We went to see the smallest bar in the world and headed to the evakko center that was built to an old orthodox church. Evakko is a person who had to leave his home in Karjala after talvisota and jatkosota and moved to the mainland Finland. This center was formed to protect that legacy.

I remember the products brought from Karjala and the strong orthodox spirit. Shiny gold was the main colour there. Evakko center was a natural place for us to visit, because the family had come to Iisalmi region from Karjala. Under the Savo accent you can here the Karjala accent, and the stories are more about Karjala than Savo. Being from Karjala has always been the essential base for our culture.

I went back to Iisalmi in summer 2021 on my way to Salla. We had booked one night in the Golden Dome hotel in Iisalmi. It’s become known in social media, and it was an interesting idea to spend a night in an interesting hotel in a city that is otherwise not the most interesting.

As we started to approach Iisalmi I started remembering my visits in the 90’s and I was thinking about the possibility to visit the Evakko center. It was a big surprise as I parked the car in front of the hotel, when the entrance said clearly “Evakkokeskus” (=evakko center). Golden Dome was actually built into that Evakko center.

The reception of the hotel is right next to the entrance, but right next to it are the restaurant halls that remind us of the past. The main dining hall was full of paintings from the orthodox tradition and pictures from Karjala. We were very amused with the Jesus pointing his hands to the breakfast buffet. The only thing missing were the signs ”hot” and ”cold” hanging from his hands.

The white hall has some Evakko center objects in a glass cabinet and the windows are covered with paintings from the old times. I don’t know how other visitors read the paintings, but I immediately saw there the story of my culture leaving their homes.

We arrived in the hotel fairly late in the evening, but we were still able to order food from the restaurant. The kitchen was basically closed already, but they were still serving the other customers, so we got to order dinner also. And I’m glad we did, because the food was very good and of high quality. The last time I ate in Iisalmi was a pizzeria by the main street, and I really didn’t feel like heading to the same pizza place anymore. So it’s definitely worth to stop by just to eat at the hotel restaurant, even if you weren’t staying at the hotel.

After dinner we went for a short walk in the center of Iisalmi. We strolled along the river to the main street, that has a boulevard that was filled with art of Birch Street Biennale, and admired the sun going down behind Tokmanni. There was advertisements of a 90’s festival arriving to the city the next day.

If my story started from the 90’s, that’s where it also ends. We left the city the next day after a morning filled with sunshine and a visit to the brewery museum, but we were replaced by the exact same 90’s artists, who were playing on the radio the last time I was there. Even though Evakko center had become a fancy hotel, some things never change.