In English Suomi

Suomi-kohde numero 20: Hossan kansallispuisto

Viikko ennen juhannusta oli Kainuussa juhlan aika, sillä Hossasta tuli Suomen uusin kansallispuisto. Hossa voitti tiukassa äänestyksessä Porkkalanniemen. Ennen juhannusta Suomen 40. kansallispuisto avattiin virallisesti yleisölle.

Minulle Hossa on ollut rakas paikka jo pitkään. Muistan käsitteen jo kaukaa lapsuudestani, kun isäni lähti joka syksy työkavereidensa kanssa ”Hossaan kalaan”. En silloin tiennyt, mitä tuo tarkoitti, mutta sen jälkeen syötiin aina ämpärikaupalla lohta.

Vuosikymmen myöhemmin matkojen luonne muuttui: miesten kalareissut jäivät, ja Hossaan lähdettiin sukulaisten kanssa. Monta autolastillista sukua kohtasi aina aikaisin lauantaiaamuna Valkealan huoltoaseman edessä, mistä matka jatkui yhdessä aina Suomussalmelle asti.

Hossa

Hossassa tärkeintä oli kalastaminen. Vielä 1990-luvullakin Hossaa mainostettiin määritelmällä ”kalamiehen paratiisi”. Minä en kalastamisesta välittänyt, mutta mielelläni kävelin polkuja ja bongailin poroja. Jonain vuonna oli vielä sopivasti puolukka-aika, ja osa porukasta keräsi talven puolukat yhden viikon aikana.

Minä olen käynyt Hossassa yhteensä viisi kertaa. Olen aina yöpynyt Metsähallituksen vuokramökeissä ja kävellyt samoja reittejä Kokalmuksen laavulle, Kirkasetisen rannalle sekä pitkin Pitkä-Hoiluan itärantaa kohti nuotiopaikkaa. Olen yöpynyt Kokalmuksen, Lihapyörteen ja Kukkurin laavuilla, ja lähtenyt kanootilla Laukkujärven autiotuvalta.

Hossa

Noiden viiden kerran aikana Hossa ei juuri ehtinyt muuttua. Polut, nuotiopaikat ja laavut pysyivät paikoillaan, ja Opastuskeskuksessa oli näytillä sama ikivanha puunrunko. Kaupassa käytiin joko Ämmänsaaressa tai Hossan leirintäalueen pikkuisessa kaupassa, ja lähin bensa-asema löytyi Juntusrannasta.

Nyt alue tuskin enää näyttää samalta. Kansallispuiston polkuja on siivottu, opasteita uusittu ja majoituskapasiteettia lisätty reilusti. Ehkä Hossaan pääsee kohta kätevästi myös julkisilla.

Hossa

Vaikka Hossa liittyy niin vahvasti minun lapsuuteeni, haluan ehdottomasti käydä myös katsomassa, miltä siellä näyttää tänä päivänä. Vaikka epäilemättä kasvava kävijämäärä rasittaa luontoa täysin eri tavalla kuin tähän asti, minä olen tyytyväinen, jos muutkin löytävät noille poluille. Niin mielelläni kuin pitäisinkin kaikki kauniit luontokohteet vain omanani, olen iloinen, jos kaikki suomalaiset tuntevat Hossan nimenä. Vielä pari vuosikymmentä sitten kun aina joutui näyttämään kartasta, mihin oikein oli menossa.

Onnea Suomen uudelle kansallispuistolle! Toivottavasti tapaamme pian!

Hossa

—————————————————————————————————-

There was a big celebration in the wilderness of Kainuu just a week before Midsummer: Hossa became the 40th national park in Finland, and was finally opened to public.

Hossa has been a dear place to me for a long time. I remember my dad going to ”Hossa to go fishing” every fall in the 1980s. Back then I didn’t know what it meant, but I knew we’d be eating a lot of salmon after that.

A decade later the men’s fishing trips were over, but the trips to Hossa weren’t. Many carloads of relatives would meet early on a Saturday morning at a gas station to start their trip to the fisherman’s paradise.

The most important thing in Hossa was fishing, and the conditions were perfect for that. I never cared for fishing, but I liked wandering through the paths and spotting reindeer. One year we got loads of cowberries to take home.

I’ve been to Hossa five times in total. Every time I’ve stayed at a cabin that was rented from the state-owned Metsähallitus. I’ve walked through the same paths and stopped at the same places to make fire. I’ve stayed the night at Kokalmus, Lihapyörre and Kukkuri, and I’ve taken a canoe from the Laukkujärvi wilderness hut.

Hossa didn’t change much during those five times. The paths, the cabins and the huts stayed the same, and the large log at the Visitor center was always there for us to admire. We always did our grocery shopping at a place called Ämmänsaari and the closest gas station was at Juntusranta.

It’s hard for me to believe that it would look the same anymore. The paths have been cleaned, the signposts have been renewed, and there are many more places to spend the night at the new national park. Maybe it’ll be easy to reach the park by public transportation soon too.

Even though Hossa is very strongly linked to my childhood, I definitely want to go there and see what it looks like today. The amount of hikers is growing inevitably, and the nature will be under a lot more strain, but I’m glad more people are about to get to know Hossa. Back in the days I always had to show from a map where I was going. Pretty soon everyone will know Hossa.

So congratulations to the new national park! I hope to see you soon!

You Might Also Like...

No Comments

Leave a Reply