Arjen stressin saa pois etätöillä hyvässä seurassa

*Kaupallinen yhteistyö Polku Nuuksio

Maaliskuussa kevät alkoi jo painaa päälle. Seesteinen joulun aika oli enää pelkkä muisto, mutta toisaalta kesäloma oli vielä kaukana. Maaliskuussa tahti on usein kovimmillaan niin töissä kuin vapaa-ajan riennoissakin.

Viime vuoden maaliskuussa kokeilimme ystävien kanssa uudenlaista konseptia ja lähdimme porukalla etätöihin Anttolaan. Teimme perjantain etätöitä, minkä jälkeen syöksyimme viikonlopuksi ulkoilun ja retkeilyn maailmaan. Patikoimme, kokkasimme ulkona ja saunoimme päivän päätteeksi pitkän kaavan mukaan.

Tänä vuonna viikonloput olivat täysi mahdottomuus. Kalenterit ovat olleet täynnä menoja, eikä sopivaa aikaa yhteiselle viikonlopulle ole löytynyt kovista yrityksistä huolimatta. Päätimmekin Outin ja Hannelin kanssa kokeilla tänä vuonna erilaista lähestymistapaa ja lähdimme etätöihin ihan keskellä viikkoa.

Kohteeksi valikoitui Nuuksio, mistä Hannelin oli helppo suhata ympäri Uuttamaata asiakastapaamisten perässä. Hannelin etätyöt ovat vähän erilainen käsite kuin minun ja Outin, jotka parkkeerasimme takapuolemme tiukasti tietokoneiden eteen, vaikka ulkona paistoi kaunis aurinko.

Polku Nuuksio tarjosi meille puitteet etätöihin. Suhteellisen tuore yritys tarjoaa majoitusta entisessä koulutus- ja kokouskeskus Elohovissa, jonka monet muistavat. Minun yhdestä palaveristani meni iso osa, kun muut osallistujat pohtivat firman koulutuksia pari vuosikymmentä sitten. Muutamasta avainsanasta pystyin päättelemään, että kyse oli juurikin samasta paikasta.

Polku Nuuksio on remontoitu tyylikkääksi hotelliksi. Me majoituimme junior sviitissä, jossa oli kahden makuuhuoneen ja kylpyhuoneen lisäksi iso oleskelutila. Tila oli jopa niin iso, että pieni sohva ja ruokailuryhmä tuntuivat hukkuvan isoon tilaan. Huoneen olisi voinut täyttää rohkeamminkin.

Junior sviitissä on keittiö, mutta monien muiden huoneistohotellien tapaan siellä ei kannata suunnitella kokkaavansa turhan monimutkaisia aterioita. Meillä oli käytössä hellalevyt, muttei uunia, ja toisaalta ruoanlaittoon tarkoitetut yksi kattila ja yksi paistinpannu olivat niin pienet, että niillä juuri ja juuri sai aikaan aterian kolmelle hengelle. Edes vähän isompi kattila mahdollistaisi vaikka pastan tai keiton tekemisen.

Polku Nuuksiosta voisi myös ostaa itselleen osakkeen, jos ajatus säännöllisestä majoittumisesta siellä houkuttelee. Noin puolet huoneistoista on jonkun omistuksessa, ja niitä vuokrataan eteenpäin niiden ollessa tyhjiä.

Parasta Polku Nuuksiossa oli sen rentouttava ilmapiiri. Jo tuulikaapissa odottavat värikkäät huopatossut saivat stressitason laskemaan ja kirosanojen määrän vähenemään merkittävästi. Tossuilla oli niin ihana tepastella ympäri rakennusta, että sellaiset menivät ehdottomasti ostoslistalle mökkikesää varten.

Rentouttavasta tunnelmasta ovat pitkälti vastuussa paikan majoitus- ja ravintolatoimintaa pyörittävät Saija ja Petteri, jotka ovat aloittaneet yrittäjinä viime joulukuussa. Molempien rauhallinen olemus karisti pois myös omat hötkyilyt. Osallistuimme toisena iltana Saijan vetämään joogaan, johon syöksyin suoraan palaverista koneen äärestä. Jo alkuhengitysten aikaan tunsin kiireen katoavan istuinluiden kautta jonnekin lattian rakoihin.

Toinen merkittävä lääke stressin poistoon oli Polku Nuuksion rantasauna, josta voi varata vuoron. Me nautimme saunasta molempina iltoina, ja suuret lauteet mahdollistivat rennon makailun lauteilla hyvän keskustelun siivittämänä. Saunalla on vielä ihanaa 1980-luvun kokoushotellin tunnelmaa takkoineen ja Aalto-tuoleineen. Tuli olo kuin olisi pitänyt juoda olutta kolmanneslitran ruskeista pulloista.

Näiden parin etätyövuorokauden aikana tuli tehtyä töitä ihan urakalla. Minulla oli kokouksia myös iltaisin, mutta pääsin aina ajoissa nauttimaan vapaa-ajasta. Otimme myös keskiviikkoiltapäivästä muutaman tunnin lumikenkäretkeä varten. Kävimme kiertämässä noin neljän kilometrin mittaisen Klassarinkierroksen, joka lähtee suoraan Polku Nuuksion parkkipaikan vierestä. Lumikengät olivat hyvä valinta, sillä polku oli ajoittain niin jäinen, että patikointi olisi ilman nastoja ollut liukas kokemus.

Minä en ole aikaisemmin mennyt noin pitkää lenkkiä lumikengillä. Kengät olivat mukava väline ja kaaduin niillä vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla keskityin johonkin muuhun ja toisen kengän kärki tökkäsi hankeen. Polvillaanhan siinä sitten oltiin. Sen verran rankkaa lumikenkäily kuitenkin oli, että molemmat polveni rasittuivat ihan huolella. Pari päivää portaiden alaspäin meneminen ja tuolille istuutuminen olivatkin aika tuskaa, kunnes polvet toipuivat rankasta patikoinnista.

Keskiviikkoiltana kävimme vielä saunan jälkeen valloittamassa Polku Nuuksion grillikodan. Hanneli kokkasi 100 retkireseptin hengessä nachovuokaa, jonka seurana söimme mangosalaattia, joka oli loihdittu minun palaverini aikana. Olipa taas ihanaa olla kokkailemassa ulkona ja tepastella majapaikkaan savuntuoksuisena. Minulla on tänä talvena jäänyt retkeily hyvin vähälle, niin tämä oli taas hyvä maistiainen siitä ihanuudesta.

Polku Nuuksion majoituksen hintaan kuuluu aamiainen, joka oli ehdottomasti odotettua laadukkaampi. Pöytään tarjoiltu aamiainen oli alusta loppuun itse tehty ja koostui puurosta, smoothiesta ja erilaisista leivistä. Kahvi tuli pöytään pressopannussa ja jogurtin päällä oli hunajan lisäksi talon omaa granolaa. Aivan huikean hyvä aamiainen.

Tiistaina ajellessamme kohti Nuuksiota mietimme vielä hetken, että oliko tässä mitään järkeä. Kukaan meistä kolmesta ei ollut ehtinyt miettiä vierailua tai ruokia, eikä kenenkään kalenterissa tuntunut olevan tilaa rentoutumiselle.

Jo kuitenkin siitä hetkestä, kun astuimme Polku Nuuksion pihaan, totesimme ajatuksen olleen erittäin hyvä. Stressitasot alkoivat laskea välittömästi, emmekä ottaneet paineita päivien ohjelmasta tai ruokalistasta, vaan menimme rennolla fiiliksellä eteenpäin.

Merkittävä tekijä tässä stressin poistumisessa oli ihanalla metsäympäristöllä ja auringonpaisteella, joka kurkisteli sisään etätyöpisteen ikkunoista. Aamulla saimme erinomaista aamiaista ja illan päätimme elävän tulen ääressä kokkaillen. Saunan lauteille jäivät viimeisetkin paineet.

Merkittävin tekijä kuitenkin oli taas kerran seura. Yksin en tällaisesta etätyöpaosta nauttisi ollenkaan niin paljon, mutta hyvien ystävien seurassa se tuntui melkein lomalta. Työt hoituivat lähes omalla painollaan, kun sai aina välissä seurustella ystävien kanssa ja suunnitella iltapäivän ulkoilua. Metsässä ja saunan lauteilla ei ehtinyt miettiä töitä, kun keskustelun valtasivat paljon tärkeämmät asiat, kuten tulevat matkat.

Keskiviikkona osallistuin tilaisuuteen, jossa oli paikalla lähes 50 uraorientoitunutta äitiä. Tämän tilaisuuden projektiryhmälle suosittelinkin lämpimästi meidän konseptia: mikään ei vie pois ruuhkavuosista paremmin kuin parin yön piipahdus keskelle metsää hyvien ystävien seurassa. Tämän voi toteuttaa viikonloppuretriittinä, mutta ihan yhtä hyvin se toimii myös arkena etätöissä. Rentoutuminen ei vaadi sataprosenttista töistä irtautumista, vaan siihen voi riittää se, että töiden välissä ja jälkeen saa syöksyä arkikiireiden sijaan hyvään yhdessäoloon ystävien kanssa.

Eikä välttämättä tarvitse lähteä metsään, vaan voihan tällaisen irtioton toteuttaa myös kaupunkiloman muodossa. Miten ihanaa olisikaan lähteä yhdessä johonkin vieraampaan kaupunkiin, jonka antiin voisi sukeltaa heti työpäivän jälkeen.

Tärkeintä on se, että irrottautuu arjen rutiineista.