Elämäni ensimmäinen oikea safari. Auringonnousu Maasai Marassa jäi sydämeen ikuisesti.

Norsu, leijona, leopardi, puhveli ja sarvikuono. Tämä Maasai Maran kansallisen suojelualueen ”big five” eli suuri viisikko houkuttelee valtavia määriä vierailijoita suojelualueelle vuosittain. Monet käyvät alueella kerta toisensa jälkeen päästäkseen näkemään nämä majesteetilliset eläimet.

Minun helmikuisen Kenian matkani turistillinen osuus oli kolmen päivän safari Maasai Maran kansallisella suojelualueella. Olen käynyt safarilla kerran aiemmin Sri Lankassa, mutta siellä teimme vain yhden muutaman tunnin ajelun Udawalawen kansallispuistossa, missä näimme lähinnä elefantteja ja krokotiileja. Majoituimme puiston ulkopuolella, eikä kyseessä siis ollut ihan samanlainen safarikokemus kuin tästä Maasai Maran vierailusta muodostui.

Ajoimme Maasai Maraan luoteis-Kenian Eldoretista. Kymmenen tunnin ajomatkan aikana ehdimme katsella vaihtuvia maisemia ja ihastelimmekin sitä, kuinka pohjoisen vehreät Leijonakuningas-maisemat muuttuivat hiljalleen etelän kuivemmaksi savanniksi. Näimme myös valtavat kasvihuoneet, mistä tuodaan kenialaisia ruusuja Suomeenkin.

Vierailu Maasai-perheen luona päätti pitkän päivän

Saavuimme illalla Drunken Elephant -nimiseen resorttiin, joka sijaitsee lähellä suojelualueen porttia, mutta vielä sen ulkopuolella. Resortin vieressä oli myös Maasai Mara -perheen koti, johon pääsimme tutustumaan vielä ennen illallista. Nämä kotivierailut ovat hyvin kaupallistettuja, eivätkä millään tavalla autenttisia. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä halusimme päästä kuulemaan maasaiden tavoista ja vähän vilkaista heidän asumistyyliään. Vierailu olikin hyvin informatiivinen ja pääsimme seuraamaan perheen esitystä lauluineen ja korkeine pomppuineen. Maasait asuvat isoina perheinä, joiden pää on isä. Hänen useat vaimonsa lapsineen sitten rakentavat yksinkertaiset savimajat ympyräksi pihan ympärille.

Elefantteja, leijonia ja yksi gebardi

Maasai Maran kansalliselle suojelualueelle lähdimme aikaisin seuraavana aamuna. Ohjelmassa oli monta tuntia ajelua ympäri aluetta eläimiä bongaillen. Safariin taitaakin oleellisesti kuulua se, että ensin kaikki istuvat nenät kiinni ikkunoissa innostuen jokaisesta pienestä linnustakin. Tuntien kuluessa alkaa kuitenkin väsymys painaa, eikä ihan jokaisesta tintistä jaksa ottaa kuvaa. Aika monesta kuitenkin.

Onneksi Maasai Marassa jännittävää nähtävää tuli pitkin päivää. Ensimmäistä elefanttia bongailimme kaukaa ja kauan, kun taas iltaa kohti pääsimme todistamaan valtavan hienoja elefanttilaumoja, jotka etenivät pitkin savannia. Elefanttinaaraat ja poikaset kulkevat laumoissa, kun taas urokset etenevät yksin. Nämä pienten elefanttien ja heidän äitiensä vaellukset olivat safarin hellyttävintä katsottavaa.

Maasai Maran kansallinen suojelualue on 1530 neliökilometrin alue eteläisessä Keniassa. Se jatkuu yhtenäisenä alueena rajan yli Tansanian puolella Serengetin suojelualueena. Puistossa on koko Kenian laajin eläinpopulaatio ja siellä arvellaan asuvan noin 400 000 seepraa ja jopa 1,5 miljoonaa gnuta. Lintuja on noin 500 lajia.

Meidän safaripäivämme kohokohtiin kuului gebardi, jonka löysimme melkein ensimmäisenä. Hyvin nopeasti meidän jälkeemme paikalle oli ajanut kymmenittäin autoja, joista roikkui ihmisiä kameroiden ja kiikareiden kanssa. Tämä gebardi oli kuitenkin rohkeaa sorttia ja esiintyi meille pitkään. Hiivittyään heinikosta lähemmäs tietä hän sen jälkeen käveli pitkin tietä ja jopa asettui ison hiekkakasan päälle lepäilemään aivan meidän automme eteen. Gebardi esiintyi jopa niin pitkään, että me lähdimme ennen häntä kohti huoltoalueen vessoja.

Komeita olivat myös leijonat, jotka nukkuivat puiden varjossa. Leijonat nukkuvat suurimman osan päivästä ja heidät onkin helpointa nähdä juuri siinä puuhassa. Leijonat jakautuvat niin, että emot ovat yhden puuna alla ja poikaset toisen, kun taas urokset ovat yksin pienen matkan päässä.

Safarilla ollaan pääsääntöisesti autossa. Safariautoja on monenlaisia, mutta meidän autostamme kuljettajat nostivat katon auki, jolloin autossa pystyi seisomaan katoksen alla ja katselemaan eläimiä sieltä käsin. Parhaat näkymät sai, jos nousi vielä auton penkille seisomaan ja kurkki sieltä käsin. Tämä ei tietenkään ollut hyvä idea auton ollessa liikkeellä, mutta kyllä sitäkin tuli harrastettua.

Pariin kertaan pääsimme myös astumaan ulos autosta. Toinen näistä oli lounastauko puun varjossa ja toinen taas pieni kävelylenkki pitkin joen vartta. Joen varrella oli mahdollista nähdä krokotiileja ja virtahepoja. Virtahevot olivatkin vallanneet veden, kun taas krokotiilit lepäilivät penkereellä. Oppaamme mukaan krokotiilit voivat mennä veteen vasta illalla virtahepojen lähdettyä tuttua reittiään pitkin kuivalle maalle nukkumaan. Me kävelimme juuri tämän reitin poikki, mutta onneksi ei vielä ollut nukkumaanmenon aika.

Pitkän safaripäivän jälkeen ajoimme yöpymään Ashnil Camp Maasai Mara -resortiin, joka on aivan keskellä Maasai Maran kansallista suojelualuetta. Telttamaiset asumukset oli ripoteltu ympäri aluetta, joka tuntui olevan viidakossa. Vieressä kulki joki, jossa virtahevot mylvivät pitkälle iltaan asti. Olen ennenkin yöpynyt vähän hienommissa telttaolosuhteissa, mutta tämä teltta vei kyllä luksuksessa voiton. Illallisen aikana teltan ikkunat peitettiin kankailla ja sänkyjen verhot laitettiin alas suojaamaan meitä hyttysiltä. Yllätys oli aika suuri, kun kaivauduin peiton alle ja jalat koskettivat ensimmäisenä jotain karvaista ja lämmintä. Onneksi se osoittautui jalkopäähän asetelluksi lämpötyynyksi.

Savannin aamua ei voi unohtaa

Aamiaisen jälkeen oli vielä mahdollisuus lähteä uudelle kierrokselle katsomaan eläimiä. Onneksi lähdin, sillä auringonnousu savannilla on yksi näyistä, joita en varmasti koskaan elämässäni unohda. Oli myös hienoa nähdä, kuinka savanni alkoi hiljalleen herätä uuteen aamuun yhdessä meidän kanssamme.

Puolitoista päivää Maasai Maran kansallisella suojelualueella meni nopeasti. Vaikka suurimmaksi osaksi istuimme autossa, nähtävää ja ihailtavaa oli koko ajan. Puhelimen askelmittari oli onnistunut keräämään askeleita yli 20 000, mikä kertoo jotain ajelun pomppuisuudesta. Välillä mentiin kuopissa kovaakin vauhtia.

Minun mieleeni jäivät upean auringonnousun ja majesteetillisesti vaeltavien elefanttilaumojen lisäksi hauskat pahkasiat, jotka kävelivät juuri kuten Pumba Leijonakuninkaassa, sekä täplähyeenat, jotka eivät tosielämässä näytä ollenkaan niin ilkeiltä. Kaiken kaikkiaan oli uskomatonta olla maisemissa, joita on lapsesta asti katsonut lauantain luonto-ohjelmista, sekä nähdä läheltä villejä eläimiä, jotka ovat suomalaiselle tuttuja ehkä vain eläintarhoista.

Viimeinen kohtaamisemme villieläimen kanssa olikin aivan lähellä porttia, kun pysähdyimme toisen auton viereen ihastelemaan isoa paviaanilaumaa. Yhtäkkiä yksi lauman kuninkaista hyppäsi sisään viereisen auton ikkunasta ja yritti napata sieltä ruokaa. Autossa olijat säikähtivät aika pahasti, mutta paviaani oli poistunut autosta yhtä nopeasti kuin sinne hyppäsikin.

Tämä oli edelleen hyvä muistutus siitä, että vaikka kansallispuistojen eläimet ovat tottuneet ihmisiin ja heitä kuljettaviin autoihin, he ovat edelleen villejä eläimiä ja me olemme vierailijoita heidän maillaan. Meidän on hyvä muistaa käyttäytyä, kuten vierailijoiden kuuluu.

No entäs se big five – miten onnistuimme? Elefantteja ja puhveleita näimme yllin kyllin ja leijoniakin useamman. Ja vaikka teimme tuttavuutta gebardin kanssa, leopardi jäi näkemättä – samoin sarvikuono. Tämähän tarkoittaa tietenkin sitten vain sitä, että Maasai Maraan on palattava vielä uudestaan. Ihana ajatus.