Disneyland Paris: hinnat ja parhaat vinkit

Lapset eivät oikeasti tarvitse huvipuistoja – näin minä uskon ihan vilpittömästi.

He olisivat ihan tyytyväisiä elämässään, vaikkeivät koskaan – tai ainakaan kovin usein – pääsisi pyörimään huvipuistolaitteissa ja syömään liikaa hattaraa tai metrilakua. He pyörisivät sen sijaan leikkipuistojen karuselleissa, ja tutkisivat maailmaa keppi ja käpy kerrallaan.

Mutta ainakin minun on vaikea vastustaa niitä: minä olen elänyt lapsuuteni aikana, jolloin jo puhuttiin Disneylandeista ja Legolandeista, ja muutaman kesän välein tehty perheretki Linnanmäelle pysyi mielessä pitkään. Kun minulla nyt on mahdollisuus näyttää nuo paikat lapsilleni – ja nähdä ne tietenkin samalla itse – en voi jättää mahdollisuutta käyttämättä.

Kun siis päätimme tehdä syyslomamatkamme Ranskaan, ja lentoliput tuli ostettua Pariisiin, oli luonnollista sisällyttää matkaohjelmaan myös Pariisin Disneyland. Lapset eivät olisi osanneet koko kohdetta toivoa, mutta kun se kerran oli heitetty ajatuksena ilmaan, ei siitä enää voinut päästää irti.

Disney-faneille ja suurten huvipuistojen ystäville Pariisin Disneyland on kyllä kätevä kohde. Lennot Pariisiin eivät ole kovin kalliit, ja kaupungista pääsee Disneylandiin näppärästi junalla. Me lensimme syysloman aikoihin Pariisiin Norwegianin tarjouslennoilla, jotka ostettin kesällä. Yhden lentolipun hinta oli 138 euroa, joten viiden hengen lennot maksoivat yhteensä 691 euroa.

Majoituksia on moneksi

Yksi suosituimpia tapoja vierailla Disneylandissa on käydä siellä päiväseltään Pariisista. Vajaan tunnin suora junamatka sujuu leppoisasti, eikä maksa kuin 7,60 euroa (alle 9-vuotiaat lapset 3,80 euroa). Tuolloin on käytettävissä koko Pariisin majoituskirjo halvoista hostelleista huippukalliisiin hotelleihin, mutta myös tilaviin asuntoihin. Me majoituimme Pariisissa lähellä Eiffel-tornia 15. kaupunginosassa asunnossa, jossa oli yksi parisänky ja yksi vuodesohva. Kolme yötä tuossa asunnossa maksoi 461 euroa, mikä oli halvimmasta päästä tuolle ajankohdalle löytämiämme. Toki asunto oli pieni, pimeä ja vähän nuhjuinen, mutta Pariisin hintataso on korkea yleisestikin.

Jos kuitenkin haluaa nauttia Disney-tunnelmasta päiväretkeä pidempään, kannattaa harkita majoitusta läheltä huvipuistoa. Disneyllä on omia hotelleja, jotka sijaitsevat huvipuiston turvatarkastusalueen sisäpuolella. Sieltäkään ei pääse huvipuistoon sen sulkemisen jälkeen, mutta hotellit ovat heti porttien vieressä. Näiden hotellien hintataso on kuitenkin niin korkea, että minä luovuin siitä vaihtoehdosta välittömästi. En kuitenkaan ollut valmis laittamaan ihan koko matkabudjettia tuohon majoitukseen.

Disneyn hotellien sijaan me varasimme huoneen Explorers’ Hotelista. Samantyylisiä suuria hotelleja sijaitsee useita hieman Disneylandin ulkopuolella, ja ilmainen shuttle-bussi kuljettaa niiltä ihmisiä huvipuistolle ja takaisin vartin välein.

Disneyn hotellien tapaan nämä hotellit on suunniteltu huvipuistossa vieraileville lapsiperheille: Explorers’ Hotelissa oli erilaisten sisä- ja ulkoleikkipaikkojen lisäksi uima-allas vesiliukumäkineen. Hotellin ravintoloissa oli tarjolla pizzaa ja muuta helppoa syötävää lasten kanssa.

Ainoa huono puoli hotellissa oli se, että meidän piti viiden hengen perheenä varata kuuden hengen huone. Olisimme aivan mainiosti mahtuneet neljän hengen huoneeseen, jossa olisi ollut kaksi parisänkyä, mutta hotellin säännöt pakottivat meidät varaamaan kalliimman kuuden hengen huoneen, joka luonnollisesti oli jonkin verran kalliimpi. Ja siinähän kuitenkin kävi juuri niin kuin arvelinkin: minä nukuin tyttöjen kanssa isoissa parisängyissä, kun taas mies sai itselleen ylimääräisen makuuhuoneen, jossa oli kerrossänky. Kerrossänky kuulosti ensin lapsista todella hyvältä ajatukselta, mutta pitkän päivän jälkeen he kuitenkin kaikki halusivat kömpiä parisänkyihin minun viereeni.

Me maksoimme kahdesta yöstä Explorers’ Hotelissa 466 euroa, mikä on kova hinta kahden yön majoituksesta. Kuitenkin kun ottaa huomioon hintaan kuuluvat aamupalat, sekä leikkipaikat ja uima-altaan, jotka viihdyttivät lapsia yhden päivän, ei hinta ollut meille liian kova. Luulen, että ilman näin hyvin varusteltua hotellia me olisimme ottaneet kahden päivän liput Disneylandiin, mikä olisi tullut suhteessa maksamaan enemmän. Nyt vielä pääsimme leikkimisen ja uimisen jälkeen bussilla Disney Villageen syömään, ja samalla valmistautumaan seuraavan päivän huvipuistoreissuun.

Sisäänpääsy huvipuistoon

Viime kesänä teimme matkan Tanskan Legolandiin, jota varten piti selvittää tarkasti erilaiset mahdollisuudet saada edullisia lippuja. Disneylandin tapauksessa tällaista mahdollisuutta ei ole, vaan liput maksavat törkeän paljon hankintapaikasta huolimatta. Jotain pientä säästöä niissä voi kuitenkin saada.

Minua oli etukäteen kehotettu ostamaan liput vasta hotellilta, koska heillä on yleensä hyviä tarjouksia. Joku oli esimerkiksi saanut ylimääräisen päivän täysin ilmaiseksi. Minä kysyinkin heti saapumispäivänä lipuista ja niiden ostamisesta, ja minulle vain vakuuteltiin, että ostatte sitten aamulla. Hotellilta lipun sai noin kymmenen euroa huvipuiston porttia halvemmalla. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun aamulla tiskiltä sanottiin, että jäljellä on enää lasten lippuja. Hotelleilla on myytävänä vain tietty määrä lippuja, joiden riittävyyttä he eivät tietenkään voi taata. Illalla minulle ei tästä tietenkään mitään mainittu, minkä vuoksi jätin lippujen oston aamuun.

Me olimme ajoittaneet huvipuistopäivämme perjantaille, koska se on viikonloppua edullisempi päivä. Viikonloppuna aikuisten päivän lippu yhteen puistoon maksaa 77 euroa (lapset 71 euroa), kun taas viikolla se maksaa vain 67 euroa (lapset 62 euroa). Jos vielä liput onnistuu ostamaan hotellilta, niiden hinta on arkena vain 57 euroa (lapset 52 euroa).

Me kärsimme nyt sitten nahoissamme kymmenen euroa kalliimmat aikuisten liput, mutta sentään pääsimme sisään koko perhe. Ennen lasten lippujen ostamista varmistelin hotellilta todella monta kertaa, että saadaanhan me varmasti aikuisille liput huvipuiston portilta – pahimman skenaarion mukaan ne olisivat loppuneet sieltäkin. Ehkä minä kuitenkin suosittelen niiden lippujen ostamista etukäteen, koska tuollaisessa tilanteessa ei kaipaa yhtään lisää yllätystilanteita.

Vierailun ajankohtaa kannattaa miettiä tarkasti: sesongin aikaan liput ovat kalliimpia myös arkena, ja sesongin ulkopuolellakin arkena pääsee viikonloppua edullisemmin. Sesongin ulkopuolella jonot myös pysyvät edes hieman maltillisempina kuin keskellä kesää.

Ruokailu huvipuistossa

Kun Legolandissa paikallisten perheiden eväskärryt ja kylmälaukut tuntuivat olevan vahva tapa, Disneylandissa tältä vietiin heti pohja: picniköinti oli sallittu vain huvipuiston ulkopuolella.

Kyllä minäkin olin tietenkin tunkenut rattaiden alakoriin omenoita ja välipalapatukoita, joita jakelin lapsille tarpeen tullen, mutta niin näyttivät tekevän muutkin. Picnic-kiellosta huolimatta ihmiset söivät eväitään täysin avoimesti. Tämä näkyi myös hotellin aamupalalla, kun seurueet kantoivat pöytiin kasapäin sämpylöitä ja pullia, ja voileivät tehtyään tunkivat ne reppuihinsa. Näytti olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että hotellin aamupalalta otetaan eväät mukaan myös loppupäiväksi.

Eväät ovat lapsiperheille enemmän kuin tarpeen, sillä ruoan saaminen ei ollut helppoa. Ruokakioskeja oli paljon, mutta niihin oli kaikkiin valtava jono. Me kävimme meksikolaishenkisessä Fuente del Oro Restaurante -ravintolassa, jossa ruokaa sai jonottaa (siis kirjaimellisesti seistä jonossa) lähes tunnin. Lopputuloksena oli pieni korillinen perunoita ja papuja, neljä mozzarellatikkua ja neljä kananuggettia, sekä yksi limu ja kaksi olutta – hinta noin 50 euroa. Ei ihan heti tehnyt mieli käydä täydentämässä.

Fastpassit kannattavat

Disneylandeihin kuuluvat erottamattomana osana fastpassit eli pikapassit, joiden avulla pääsee laitteisiin jonojen ohi. Nämä pikapassit kuitenkin vaativat hieman tietämystä, jota minullakaan ei ollut tarpeeksi, vaikka olen kerran aiemminkin niitä käyttänyt Floridan Disneyworldissa.

Pääsääntö fastpasseissa on, että omalla lipullaan saa lunastaa suosituimpiin laitteisiin pikapasseja yksi kerrallaan. Jos siis otat kahdelle hengelle pikapassit yhteen laitteeseen, voit ottaa näillä korteilla seuraavat pikapassit sillä hetkellä, kun on sinun aikasi mennä siihen laitteeseen. Pikapasseihin on merkittynä puolen tunnin aikaväli, jona aikana pääset fastpass-jonoa pitkin laitteeseen. Tämäkään ei tarkoita, ettei tarvitsisi jonottaa ollenkaan, mutta fastpass-jono yleensä kulki tavallista jonoa nopeammin.

Useimmiten pikapasseihin merkitty aika oli tuntia tai kahta lunastusaikaa myöhemmin: välissä siis ehti hyvin käydä tutustumassa muuhun huvipuistoon. Otettuamme pikapassit Big Thunder Mountainiin yritimme olla ovelia, ja ottaa kahdella muulla kortilla pikapassit Star Wars Hyperspace Mountain -laitteeseen. Oveluus olisi toiminut todella hyvin, jos vain olisimme pitäneet kortit erillään: nyt otimme vahingossa toisen Star Wars –pikapasseista samalla kortilla kuin Big Thunder Mountainin pikapassin, jolloin siinä lukikin suurella, että tämä lippu ei kelpaa. Mitään ongelmaa ei olisi ollut, jos olisimme katsoneet lipun tekstin saman tien ja ottaneet pikapassin toisella kortilla. Tämä moka huomattiin kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun piti jo mennä sisään laitteeseen, eikä uusi parin tunnin odotus houkuttanut. Ehkä ihan hyvä, ettei pikapassi lopulta kelvannut, sillä siinä odotellessa laite alkoi näyttää niin hurjalta, että kyytiin haluajat alkoivat empiä toden teolla.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että pikapasseja jaetaan vain tietyn aikaa. Koska pikapassien ajat menevät aina muutaman tunnin eteenpäin, ei niitä ole jaossa loputtomiin. Esimerkiksi Peter Panin lentoon ei pikapasseja saanut enää kahden jälkeen, vaikka huvipuisto oli auki iltakahdeksaan. Pikapasseja kannattaakin hakea niihin laitteisiin, joihin ehdottomasti haluaa. Sen jälkeen voi arvioida, jaksaako muihin jonottaa.

Suurimmat elämykset saivat aikaan muut kuin laitteet

Disneyland on täynnä laitteita: osa niistä on todella hienoja, mutta monet ovat täysin keskinkertaisia. Yhteistä näille laitteille kuitenkin on, että niihin on älyttömän pitkä jono. Minä jonotin nuorimman kanssa yli puoli tuntia, että pääsimme Dumbon kyytiin: täysin vastaavanlaisissa karuselleissa olemme olleet useasti ennenkin. Illan viimeisenä tekona jonotimme keskimmäisen kanssa Peter Panin laitteeseen yli tunnin, vaikka kyseessä oli lyhyt ajelu Mikä-mikä-maan maisemissa. Harvoin siis laitteet olivat kuitenkaan odotusaikojen arvoisia.

Suurimmat elämykset meidän perheellemme saivat aikaan suuri paraati, sekä illan päättävä ilotulitus. Paraatissa Disneyn suosikkihahmot joko marssivat tai lipuivat paikalle suurten vaunujen kyydissä kovaäänisen musiikin tahdissa. Oli hienoa nähdä varsinkin pienimmän ilme, kun hän isänsä olkapäiltä katseli tuttujen hahmojen Leijonakuninkaasta aina Annaan ja Elsaan kulkevan ohi.

Pitkän päivän ja kylmän illan kuitenkin kruunasivat linnaan heijastettu valoshow ja suuri ilotulitus. Esitys eteni Maija Poppasen ja Pienen merenneidon kautta aina Pirates of the Caribbean –elokuvan tunnelmiin ja viimein Imperial Marchin kautta keskelle Tähtien sotaa. Toki pitkään jatkuva ilotulitus sai pohtimaan sitä, onko oikeasti järkeä lennättää joka ilta sellainen määrä ruutia savuna ilmaan, vai voisiko show perustua pelkästään valoon ja ääneen. Kyllä ainakin minä olisin selvinnyt ilman raketteja.

Jos haluat nähdä, miltä ilotulituksen huippukohdat näyttivät, kannattaa käydä vilkaisemassa täältä:

Vielä muutama vinkki matkaan

Menkää aamulla tärkeimpiin laitteisiin. Me menimme sisälle huvipuistoon heti aamukymmeneltä, kun portit avattiin. Tuolloin ihmisiä on liikkeellä paljon, mutta kaikki vielä hakevat paikkaansa. Silloin kannattaakin heti suunnata niihin laitteisiin, joissa haluaa ehdottomasti käydä. Me ehdimme käydä Hullun hatuntekijän teekupeissa ja Liisan labyrintissä täysin ilman jonoja, ja jonottamatta pääsimme myös Pirates of the Caribbean –veneretkelle. Heti sieltä tultuamme olivat jonot kasvaneet kaikilla laitteilla, ja jonottaminen alkoi.

Älkää uskoko ranskalaista, joka sanoo, ettei se ole pelottava. Me menimme aamutuimaan jonottamatta Pirates of the Caribbean –laitteelle, joka oli isompien toivelistan kärjessä. Kävelimme pitkät matkat käytävää pitkin, kunnes totesimme, että jaha, nyt pitäisi astua veneeseen. Jo lähtöpaikka näytti hieman hurjalta kolmivuotiaalle, mutta menimme eteenpäin avoimin mielin. Kysyin henkilökunnalta, onko se pelottava. ”No it’s not scary”, tuli henkilökunnan jäseneltä ilmeenkään värähtämättä. No voin kertoa, että kyllä se oli pelottava. Pienin itki kauhusta koko venematkan, ja ekaluokkalainen ei avannut silmiään koko aikana. Jopa minusta se oli aika ajoin hurja, enkä yhtään ihmetellyt lasten reaktioita.

Kaikkiin laitteisiin ei kannata mennä. Yksi huvipuistopäivä jää lyhyeksi, vaikkei laitteita lukumäärällisesti valtavasti olekaan. Yhteen laitekäyntiin voi kuitenkin laskea vähintään tunnin verran aikaa, joten kaikissa ei ehdi mitenkään käydä. Kannattaa siis harkita tarkkaan, haluaako jonottaa tunnin juuri siihen Dumboon, kun kyseessä kuitenkin on karuselli. Tai kannattaako mennä Hullun hatuntekijän teekuppeihin, kun niitä huomattavasti hurjempi versio löytyy Linnanmäeltä. Missään ei ole korttia, johon ruksitaan käydyt laitteet, ja lopussa odottaa palkinto. Kannatta mieluummin valita ne itseä oikeasti kiinnostavat.

Kaikkein tärkeimpänä neuvona minä haluan kuitenkin jakaa sen, että huvipuistosta kannattaa nauttia täysillä. Kaikkein nautittavinta ei välttämättä ole se hurjavauhtisin vuoristorata, vaan elämykset saattavat syntyä paikoista, koristeista ja ihmisistä ympärillä. Koko huvipuisto on täynnä Disneyn taikaa.

Kannattaa myös muistaa Disney Village, joka on täysin ilmainen ravintola- ja kauppa-alue. Jo pelkästään suuressa Disney-kaupassa käyminen saa aikaan riehakkaan tunnelman, vaikkei kaupasta mitään ostaisikaan. Ja erityisesti illan pimetessä valot syttyvät, ja Disneyn maailma herää tosissaan henkiin. Tästä nauttiakseen ei edes tarvitse sille päivälle huvipuistolippua.

Heittäytykää lapsiksi, ja antakaa Disneyn taian viedä!