Meiltä kysytään usein, että millä rahalla oikein matkustamme. Emme ole isotuloisia, eikä meillä ole mitään sijoituksia, joita voisi yhtäkkiä muuttaa matkarahaksi. Päinvastoin olemme hyvinkin keskituloinen perhe, ja tällä hetkellä jopa pienituloinen minun hoitovapaani johdosta.
Vaikkei rahaa loju yhtään ylimääräisenä, olemme kuitenkin päättäneet käyttää sitä matkustamiseen. Siinä, jos missä, emme halua odottaa aikoja, jolloin olemme maksaneet pankkilainat (koska sitä päivää ei luultavasti koskaan tule) tai kun lapset ovat jo isoja. Nythän heidän kanssaan on ihanaa matkustaa, kun he vielä antavat meidän päättää matkakohteet.
Vuosien varrella olemme siis päätyneet venyttämään penniä moneen otteeseen, jotta olemme saaneet matkat toteutettua. Kokosinkin tähän omia vinkkejäni siihen, kuinka lasten kanssa – ja ilmankin – voi matkustaa vähän edullisemmin.
- Toimi ajoissa
Minun kokemukseni mukaan matka kannattaa varata ajoissa. Lennothan eivät tunnetusti halpene lähtöpäivän lähestyessä, vaan päinvastoin: mitä aiemmin varaat, sen halvemmalla saat. Majoitusten varaamista voikin vielä lykätä, mutta etenkin, jos matkustaa sesongin aikana, saattaa vaihtoehtoja olla myöhemmin vähemmän jäljellä.
Äkkilähdöt voi lasten kanssa unohtaa. Vaikka hinta olisikin halvempi, on aika harvoin mahdollista saada viisihenkistä perhettä halvalla samaan paikkaan. Enkä missään nimessä halua päätyä tämän lauman kanssa sinne ”määrittelemättömään majoitukseen”.
Ajoissa toimimisessa on myös se hyvä puoli, että matkat tulee maksettua ajoissa. Kun maksaa lennot ja majoituksia jo monta kuukautta ennen matkaa, ei luottokortti ole aivan tapissaan sinä päivänä, kun pitäisi lähteä.
2. Majoituksesta voi usein tinkiä – vähän
Meillä on ollut viime vuosina ihmeellinen taipumus ottaa vähän turhankin hyvä majoitus. Jotenkin sitä aina kuvittelee haluavansa isoa tilaa ja valtavia sänkyjä, sekä eläimen muotoon taiteltuja pyyhkeitä. Tosiasiassa lapset tykkäävät kuitenkin eniten siitä paikasta, jossa nukutaan koko porukka siskonpedissä yhdessä huoneessa.
Emme yleensä majoitu resorteissa, koska monesti ne sijaitsevat syrjässä kaikesta muusta. Haluamme päästä kävellen paikasta toiseen ja haluamme ehdottomasti aina syödä muualla kuin hotellin ravintoloissa, jotka monesti ovat turhan hienoja ja kalliita meidän tarpeisiimme. Monesti olemme vuokranneet asuntoja, koska niissä on hyvä hinnan ja varustelutason suhde kaltaisellemme lapsiperheelle.
Majoituksesta ei kuitenkaan kannata tinkiä liikaa: ne kaikkein pimeimmät ja kosteimmat bungalowit kannattaa jättää ihan muille. Pienet viat eivät kuitenkaan haittaa. Esimerkiksi Ko Samuilla viime syksynä lasten mielestä oli vain hassua, että olohuoneen katosta satoi sisälle.
3. Aina kannattaa laskea
Kolmen lapsen äitinä arvostan mahdollisuutta päästä valmiille aamiaiselle, jonka joku muu on valmistanut. Jos hotelli kuitenkin veloittaa aamiaisesta 9 euroa per henki, vaikka lapset syövät vain yhden palan leipää ja omenan, tulee majoituksesta yhtäkkiä yllättävän kallis. Samalla rahalla saisi kaupasta ison kasan leipää ja hedelmiä.
Muutenkin minä olen oppinut suosimaan paikallisten kauppoja. Jos esimerkiksi vaippoja lähtee ostamaan turisteille tarkoitetuista pienistä kioskeista, niistä joutuu varmasti maksamaan moninkertaisesti. Kun lähtee paikallisten käyttämiin supermarketteihin, saa isoja pakkauksia paljon halvemmalla. Sama pätee myös ruokaan ja shampoopulloihin. Usein hintaero on niin huomattava, että jopa taksilla kauppaan ajaminen tulee edullisemmaksi kuin ostaa tavarat lähikioskista.
4. Missä kannattaa syödä?
Isolla porukalla syömiseen saa kulumaan valtavasti rahaa. Jos kaikki ateriat käy syömässä ravintolassa, menee syömiseen päivässä helposti 100 euroa, vaikka oltaisiin kuinka halvassa maassa.
Me syömmekin matkoilla usein eväitä ja noutoruokia. Lapsille saa isoista supermarketeista edullisesti hedelmiä, keksejä ja pillimehuja, joilla saa taltutettua suurimman nälän. Useimmista lomakohteista myös löytyy kioskeja ja noutoravintoloita, joista saa mukaan ruokaa murto-osalla siitä, mitä joutuu maksamaan istuessaan ravintolan pöytään. Esimerkiksi erilaiset leivät ja dönerit ovat usein paljon edullisempia kuin kokonaiset ateriat. Aasiassa katukojujen ruoat ovat aina murto-osan siitä hinnasta, minkä ravintolassa joutuu maksamaan.
Minä olen myös ryhtynyt arvostamaan ulkona syömisen suomaa rauhaa. Kun lounas on jonkinlainen noutoannos leikkipuiston penkillä, lapset leikkivät innoissaan kaiken odotteluajan. Heitä ei tarvitse raahata ravintolan pöytään odottamaan, vaan he saavat juosta ja kiipeillä ja – mikä tärkeintä – antaa vanhemmille samalla ruokarauhan.
Monilla matkoilla olemme tehneet myös niin, että olemme käyneet syömässä lounaan ravintolassa. Lounastarjouksia löytää helpommin kuin halpaa päivällistä. Iltaruoan olemme tällöin joko hakeneet jostain valmiina tai sitten tehneet itse supermarketin valikoimista. Jälleen kerran tämä on palvellut myös ruokarauhaa: illalla lapset joko ovat rauhoittuneet iltatoimiin tai ovat jo nukahtaneet siinä vaiheessa, kun itse nostaa ruoan ulos uunista ja käy syömään sitä – rauhassa!
5. Lomalla ei tarvitse revitellä
Koska matkabudjetti on aina rajallinen, olemme unohtaneet kaikenlaiset riippuliidot ja vesiskootteripärräämiset. Käymme hyvin harvoin järjestetyillä retkillä tai edes maksullisissa vesipuistoissa.
Lapset kaipaavat loppujen lopuksi hyvin vähän. Toki kaikenlaisia houkutuksia on koko ajan tarjolla, mutta ainakin meidän lapsemme ovat tähän asti arvostaneet eniten sitä, että vain hengaamme koko perhe yhdessä. Lapselle on ylellisyyttä jo se, jos vanhempi ehtii uimaan pelkästään hänen kanssaan.
Meidän lempipaikkojamme ovat yleensä olleet leikkipuistot. Niitä löytyy melkein mistä tahansa: rantakohteissa leikkipuistot vain korvautuvat uimarannoilla. Puistot ovat lähes poikkeuksetta ilmaisia ja niissä tapaa myös muita lapsiperheitä. Niissä on yleensä myös helppo syödä omia eväitä, ja onpa monissa maissa leikkipuistojen yhteyteen laitettu vanhemmille sopivia ruoka/juomaravintoloitakin.
Emme käy ostoksilla, koska emme tee sitä kotonakaan. Meidän perheemme koostuu yksilöistä, jotka kaikki vihaavat kaupoissa käymistä ja erityisesti vaatteiden sovittamista. Teemme vain pakolliset hankinnat, jotka nekin aina aiheuttavat kipureaktioita. Tällä tavalla myös säästyy rahaa.
Auton vuokraamista suosittelen ehdottomasti. Lapsiperheenä autolla liikkuminen on yleensä kaikkein kätevin tapa nähdä ympäröiviä maisemia: saa määritellä oman ajotahdin ja pysähdellä juuri niissä paikoissa, joissa haluaa (tai silloin, kun jollain on vessahätä). Me emme ole autoja juuri vuokrailleet, mutta vain siitä syystä, että kaikki lapsemme ovat hyvin vahvasti pahoinvoivia. Emme ole halunneet vielä kiusata heitä tällaisella lomailun muodolla, mutta ehkä tulevaisuudessa pääsemme harrastamaan tätäkin enemmän.
Lasten kanssa on siis helppoa matkustaa budjetilla, kun ei yritä tehdä lomasta liian spesiaalia. Useimmiten lapsille riittää se, että vanhemmat istuvat puiston penkillä ja seuraavat herkeämättä heidän toimintaansa. He eivät kaipaa huvipuistoja ja nähtävyyksiä, jos ei niitä heille erikseen tarjota. Toki sellaisiakin täytyy aina välillä ottaa mukaan matkaohjelmaan, sillä kyllähän moni aikuinenkin haluaa käydä vaikka Disney Worldissä. Kuitenkin vanhemmat ovat ne, jotka lukevat matkaoppaita ja muodostavat sen kuvan, mitä paikassa ”pitäisi nähdä”. Monesti pääsee paljon halvemmalla, kun jättää juuri ne väliin.
Vaikken erityisemmin pidä eurojen laskemisesta ja senttien venyttämisestä, on se mielestäni ehdottomasti sen arvoista, jos vaihtoehtona on kotiin jääminen. Mieluummin matkustan vaikka vähän pienimuotoisemmin, kuin jätän lähtemättä kokonaan.
No Comments