Barcelona lasten kanssa

Oi Barcelona – tapaamme jälleen! Tällä kertaa vain hieman erilaisten kokemusten ja tarpeiden kanssa.

Kymmenisen vuotta sitten kävin Barcelonassa kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla vietin hienot kaksi viikkoa Carrer de Mallorcalla, Eixamplen kaupunginosassa. Heräsimme aamulla myöhään, joimme kahvia parvekkeella iltapäivään asti ja yritimme aina saada lounasta juuri siestan aikaan. Iltaisin joimme halpaa punaviiniä kämppäkavereidemme kanssa ja seurasimme Sagradan Familian työmaata aivan parvekkeen kulmalla. Päivät olivat pitkiä ja tarjosivat loputtomasti uusia elämyksiä.

Tällä kerralla saavuimme Barcelonaan kolmen lapsen ja kahden eläkeläisen kanssa. Heille kerta oli ensimmäinen – mitä nyt mummo oli käynyt järjestetyllä päiväretkellä joskus 1990-luvun alussa. He eivät tienneet mitä odottaa.

Leikkipuistoja ja lounaita

Tärkeimpänä tavoitteenamme oli löytää kaupungista leikkipuistoja. Sellaisia perinteisiä, joissa on liukumäki ja kiipeilyteline, ja jossa lapset voivat rauhassa leikkiä. Jos vielä sen vieressä olisi joku pieni kahvila tai kuppila vanhempia varten, olisi paikka täydellinen.

Ensimmäisen kolmen päivän aikana emme tällaista täydellisyyttä löytäneet. Kaupungin suurimmasta puistosta Parc de la Ciutadellasta löysimme pari leikkipaikkaa, mutta ne eivät olleet kovin suuria. Olisivat lapset niissä varmaan hetken viihtyneet, mutta ensimmäisen olivat valloittaneet koululaiset, ja toisen löysimme vasta siinä vaiheessa, kun kaikki halusivat jo nopeasti takaisin asunnolle iltatoimiin.

Myöhemmin vaihtaessamme kotikulmia Sagrada Familian läheisyyteen löysimme leikkipuistojakin – kirkon viereisessä puistossakin on yksi. Samoin niitä löytyi pitkä rivi Passeig de Sant Joanilta, vain lyhyen matkan päässä asunnolta. Niitä siis todistettavasti on, mutta luonnollisesti lähempänä paikkoja, joissa ihmiset asuvat. Harvassa paikassapa niitä onkaan suosituimpien turistikohteiden vieressä.

Jos Barcelonaan matkaa lasten kanssa, kannattaa valita majapaikka jostain hieman kauempaa kuin suosituimmista turistikeskittymistä. Kaupungin joukkoliikenne on tehokasta ja melkein kaikilla metroasemilla on hissit, joten pidempiäkin matkoja liikkuu ihan sujuvasti.

Hieman kauempaa löytää yleensä myös ruokaa edullisemmin. Meidän kotikulmillamme päivän lounaan sai alle yhdeksällä eurolla, kun se aivan keskellä kaupunkia maksoi jopa 13 euroa. Paras ruokailumuoto olivat ehdottomasti nämä menu del diat eli päivän annokset. Kun alkuruoaksi valitsi jotain lapsille maistuvaa, saivat kaikki yleensä vatsat täyteen ilman, että lapsille tarvitsi tilata omia ruokia ollenkaan. Ja kun aikuiset saivat nauttia ruokajuomaksi tuodun viinin, saivat lapset jälkiruoat.

Huvipuistoon – totta kai!

Lapsille varmasti mieluisin kohde Barcelonassa on Tibidabon huvipuisto. Marraskuussa huvipuisto on auki enää viikonloppuisin, mutta keväästä syksyyn joka päivä.

Kätevimmin huvipuistoon pääsee menemällä ensin metrolla (linja L7) Avenida Tibidabolle ja hyppäämällä siellä bussiin numero 196 suoraan metroaseman edestä. Bussiin pääsee samalla metrolipulla.

Viereiseltä pysäkiltä lähtee myös legendaarinen Tramvia Blau eli sininen raitiovaunu, joka vie mäkeä ylös. Sen hinta on 5,50 euroa, joten lyhyestä – joskin tunnelmallisesta – ajelusta tulee kova lisähinta. Raitiovaunu – samoin kuin bussi – vie kaapelivaunun lähtöpaikkaan, joten taas on kulkuvälineen vaihdon paikka. Kaapelivaunun lippukioskista sentään saa ostettua lipun, jolla pääsee niin kaapelivaunuun kuin huvipuistoonkin.

Lippukioskia varten kannattaa miettiä jo valmiiksi, mitä haluaa. Huvipuistoranneke maksaa 28,50 euroa (alle 120-senttiseltä 10,30 euroa). Jos rannekkeen ostaa jo kaapelivaunun lippukioskilta, saa vaunukyydin hintaan 4,10 euroa, kun se muuten maksaa 7,70 euroa.

Voit myös valita Sky Walk -vaihtoehdon, jolloin hinta on halvempi: 12,70 euroa (alle 120-senttiseltä 7,80 euroa). Tällä lipulla pääsee muutamiin ylätasolla oleviin laitteisiin.

Jos taas olet yli 60-vuotias, voit valita joko kalliimman rannekkeen (9 euroa) tai halvemman Sky Walk -lipun (6,70 euroa): eroa on laitteiden ja esitysten määrässä. Voit myös valita ilmaislipun, jolla pääset kävelemään alueella, muttet yhteenkään laitteeseen tai esitykseen. Lipunmyyjän oli vähän vaikea uskoa, että joku haluaisi tämän vaihtoehdon, mutta sain hänet vakuutettua asiasta. Meidän mummo ja vaari eivät välitä marionetti-esityksistä.

Minulle lipputyyppien erot (varsinkin espanjan ja englannin kielten sekoituksella selitettynä) olivat liian monimutkaiset ymmärrettäväksi, joten otimme meille kalliimmat rannekkeet, ja vanhemmilleni pelkät ilmaisliput. Jälkikäteen tarkasteltuna meillekin olisivat oikein hyvin riittäneet Sky Walk -liput – varsinkin, kun hyvin aikaisessa vaiheessa alkoi sataa vettä.

Käyntiä Tibidabolla kuitenkin suosittelen ehdottomasti. Pelkästään maisemat, jotka se tarjoaa alas kaupunkiin, ovat uskomattomat. Samoin kirkko, jonka tornissa seisova Jeesus näkyy alas kaupunkiin asti, on vierailemisen arvoinen. Toki vierailua parantaa se, jos sattuu aurinkoinen ja kirkas päivä, mutta kyllä me siellä jaksoimme muutaman tunnin kylmässä ja sateisessakin säässä.

Mitä muuta lasten kanssa voi Barcelonassa tehdä?

Me emme viikon mittaisen vierailumme aikana ehtineet Tibidaboa useampaa selvästi lapsille suunnattua kohdetta kokeillakaan. Toki Sagrada Familia ja Rambla ihmisvilinöineen olivat mielenkiintoisia lapsillekin, samoin kuin koko Montjuic, missä erityisesti Olympiastadionin ympäristö innosti lapsia.

Barcelonasta löytyy myös esimerkiksi tiedekeskus Cosmo Caixa, joka on aivan Avenida Tibidabon metroaseman vieressä, sekä suklaamuseo. Kesäaikaan lasten kanssa voi viettää aikaa uimarannalla, joka on aivan kaupungin keskustassa. Jalkapallon ystävät arvostavat varmasti käyntiä FC Barcelonan kotistadionilla Camp Noulla, ja ehkä jopa ottelua siellä. Me kävimme katsomassa pelin edellisellä matkallamme ilman lapsia, ja ilmapiiri stadionilla oli erittäin lapsiystävällinen. Ainakin meidän osassamme katsomoa oli paljon lapsiperheitä ja isovanhempia isojen eväskassien kanssa, joten minä menisin sinne mielelläni myös lasten kanssa.

Minulle Barcelona ei kuitenkaan ole niinkään vierailukohteita, vaan yhtä suurta elämystä. Seuraavalla matkallamme kaupunkiin veisin lapset vieläkin mieluummin näihin leikkipuistoihin, ja kävisin hakemassa eväitä jostain kioskista. Suosittu ketju vaikutti olevan ranskalaiskoju, josta sai parilla eurolla ison pahvitötteröllisen ranskalaisia haluamillaan päällysteillä. Toimisi varmasti meidän lapsille. Tosin niin toimivat myös mustekalarenkaat.

Barcelonassa ei myöskään kannata viedä lapsia liian aikaisin nukkumaan, sillä paikalliset lapset pääsevät koulusta vasta viideltä, eikä heillä ole mikään kiire kotiin. Vielä myöhään perjantai-iltana lapset kävelivät kaduilla vanhempiensa kanssa koulureput selässä. Lapsia ja elämää oli ehdottomasti enemmän kuin keskellä päivää.

Barcelonaan kannattaakin tutustua vaeltelemalla pitkin katuja ja pysähtymällä sinne, mihin muutkin (siis paikalliset) ovat pysähtyneet. Kannattaa istahtaa päiväkahville, ostaa kojusta kaakaota ja churroja, ja antaa lasten leikkiä.

Jos Barcelona kiinnostaa enemmän, kannattaa ehdottomasti tutustua siellä asuvan Anskun blogiin. Sieltä minäkin olen paljon vinkkejä ottanut.

Ja Barcelona – helmikuussa taas tavataan!