Yleisin kysymys, joka meille matkan jälkeen esitetään, liittyy terveyteen. Pysyivätkö kaikki terveinä? Sairastivatko lapset? Olen jotenkin tottunut aina vastaamaan ”kyllä”, vaikkei se varsinaisesti pidä paikkaansa. Lähes aina joku on ollut nuhassa tai yskässä, tai jokin muu kipu on vaivannut. Hyvin usein se olen minä, joka lämpimissä maissa onnistun saamaan itselleni ilmastoinnista kurkkukivun.
Sairastaminen matkalla ei haittaa minua, eikä se yleensä koskaan pilaa meidän matkaamme. Sairastammehan me kotonakin. Jos esimerkiksi kuukauden mittaisen matkan aikana viisihenkisestä perheestä – tai seitsenhenkisestä seurueesta – ei kukaan saa jotain tautia, on kyseessä suoranainen ihme. Ei kotonakaan pysytä niin terveenä.
On kuitenkin joitakin tauteja, joita en mielelläni matkaseuraksi ota.
Vatsataudit. Olemme tähän mennessä matkustaneet esimerkiksi Thaimaassa ja Turkissa ilman pahempia vatsaoireita. Toki vieraaseen bakteerikantaan tottuminen saa vatsan toimimaan hieman erikoisesti, mutta varsinaisista vatsataudeista ei voi puhua. Silti varokeinona lapset syövät maitohappobakteereja, ja mukana kulkee aina nesteytysjauheita pahan vatsataudin varalta.
Toisaalta mies sai ruokamyrkytyksen Madeiralla. Syynä saattoivat olla ravintolan simpukat, mitä ei voinut mitenkään ennakoida, tai sitten syy oli allasbaarin majoneesissa. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan umpiopakatut pussit olivat pöydässä seisseet. Vatsataudin voi siis saada siistimmissäkin kohteissa, mutta saattaa se toisaalta tulla sieltä katukeittiöstäkin.
Jos lapselle iskee matkan aikana vatsatauti, hoidetaan sitä samalla tavoin kuin kotonakin: pitämällä huolta nesteytyksestä. Kuumissa maissa veden juonti on erityisen tärkeää. Nesteytysjauheita saa kaikkialla apteekista.
Auringonpistos. Kuumissa maissa tämä iskee helposti niin lapseen kuin aikuiseenkin. Aikuinen sentään ymmärtää riskin ja voi suojautua auringolta, mutta eiköhän rantabaareissa suhteellisen usein joku pistoksen saa. Minä olen onnistunut saamaan auringonpistoksen ainakin rokkifestareilla ja jalkapallo-ottelussa.
Lapsi taas voi saada auringonpistoksen täysin tietämättömyyttään – ei hän usein ole kuullutkaan sellaisesta. Aurinko on ihana ja lämmittää mukavasti, eikä sitä osaa varoa.
Meidän keskimmäisemme sai auringonpistoksen ihan puhdasta itsepäisyyttään. Minä en ollut paikalla komentamassa tarpeeksi tiukasti, niin hän pysytteli auringossa ilman hattua liian kauan. Lopputuloksena oli äärimmäisen paha olo ja kuume, joka kesti useamman päivän. Vielä tänäkin päivänä hän muistaa thaimaalaisen nesteytysjauheen maun, ja tietää, ettei auringon kanssa kannata leikkiä.
Apteekissa Chiang Maissa muuten neuvottiin myös auringonpistoksen hoitoon nesteytystä ja kuumetta alentavaa lääkettä. Eräs turistinainen oli paljon huolestuneempi lapsestamme, kun taas apteekissa annettiin kotihoito-ohjeet. Heidän mielestään ei ollut syytä lähteä lääkäriin, jos kunto ei romahda merkittävästi.
Vesirokko. Meidän tämän talvinen matkamme Espanjaan sai mielenkiintoisen käänteen, kun jo toisena päivänä totesin lapsella olevan vesirokko. Sattui muuten olemaan vielä sama lapsi, joka Thaimaassa hankki itselleen auringonpistoksen. Ensijärkytys oli tietenkin suuri, ja olin jo täysin varma, että loma menee sairastaessa, emmekä edes pääse paluulennolla kotiin. Mikä nimittäin on todennäköisyys, että kahden viikon aikana kumpikaan kahdesta muusta lapsesta ei saa vesirokkoa? Ehdin jo aamuyön tunteina miettiä mielessäni, kuinka asian hoidamme, ja mihin jäämme odottelemaan lentolupaa.
Vesirokossahan ei saa missään nimessä lentää, eikä oikeastaan käyttää mitään muitakaan julkisia kulkuvälineitä. Tauti tarttuu erittäin herkästi, ja jos paikalla on aikuisia, jotka tautia eivät ole sairastaneet, on tartunnan saaminen heille vakava asia. Aikuiset sairastavat vesirokon yleensä hyvin rajuna: se saattaa johtaa sairaalahoitoon ja jälkitaudit voivat olla vakavat. Myös raskaana oleville naisille vesirokkotartunta on vaarallinen: vesirokko saattaa aiheuttaa sikiölle kehityshäiriöitä.
Ehdinkin googlata aihetta aika laajasti miettiessäni meidän vaihtoehtojamme. Hyvin monelta keskustelupalstalta löytyi vertailua siitä, miten kukakin on onnistunut salakuljettamaan vesirokkoisen lapsen lentokoneeseen. Näin ei saa missään nimessä tehdä! Taudit leviävät lentokoneessa äärimmäisen helposti, ja vesirokko voi olla jollekin kanssamatkustajalle kohtalokas.
Loppujen lopuksi kaikki meni paremmin kuin hyvin: vesirokko oli todella mieto. Lapsella oli vain vähän rakkuloita, jotka eivät oikeastaan edes kutisseet, eikä niitä tullut kuin pari päivää. Kuumetta ei tullut missään vaiheessa. Meillä oli onneksi vuokra-auto, jolla pystyimme ajelemaan senkin ajan ja etsimään autioita hiekkarantoja, joilla pystyi leikkimään. Niitä ei muuten helmikuisessa Espanjassa ole vaikea löytää.
Ja kuinka ollakaan – siinä vaiheessa, kun kotiinpaluun aika koitti, lapsi oli jo terve, eivätkä kaksi muuta olleet saaneet tautia. Pääsimme siis ajallaan kotiin, eikä vesirokko lopulta rajoittanut kuin paria päivää matkastamme.
Tietenkään tarina ei loppunut tähän, vaan jo paluuiltanamme esikoinen alkoi valitella oloaan. Seuraavana päivänä hänelle nousi kuume, ja jo parin päivän päästä olivat rakkulat ilmestyneet. Kuopus oli vuorossa sitten muutaman päivän päästä. Heidän kohdallaan tauti oli kaikkea muuta kuin lievä.
Mitä sitten pitää tehdä, jos lapsi sairastaa vesirokkoa siinä vaiheessa, kun pitäisi joko lähteä matkalle, tai palata sieltä kotiin? Jos lapsi sairastaa rokkoa jo kotona, täytyy matka yksinkertaisesti perua. Vesirokko on täysin hyväksytty syy matkan perumiseen, jolloin rahat saa matkavakuutuksesta takaisin.
Jos taas lapsi (tai aikuinen) sairastuu matkalla, kannattaa ottaa heti yhteyttä vakuutusyhtiöön ja selvitellä vaihtoehtoja. Yleensä matkavakuutus korvaa lapsen ja hänen huoltajansa jäämisen lomakohteeseen siihen asti, kunnes lääkäri antaa lapselle luvan lentää. Hankalaa on tietenkin se, ettei yleensä koko perhe voi jäädä. Mekin jouduimme miettimään, ketkä sitten jäisivät ja ketkä lähtisivät kotiin.
Sairastaminen ei ole koskaan mukavaa, eikä se ole sitä etenkään lomalla. Sairastamisen ei kuitenkaan tarvitse pilata koko lomaa – vaikka voi se senkin tehdä. Minä olen onnellinen, että me olemme sairastaneet niin vähän mitään vakavampia tauteja, ja olemme pystyneet kuitenkin nauttimaan matkoista.
Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei sairastumisen sattuessa tärkeintä ole se loma ja matka, vaan se, että potilas toipuu, ja ettei siinä sivussa tartuta ketään muita. Jos itse pitää viimeiseen asti kiinni omista suunnitelmistaan, saattavat ne olla jonkun toisen matkasuunnitelmien loppu. Eli sairautta kannattaa myös aina kunnioittaa!
3 Comments
Kati / Lähinnä Kauempana
22 maaliskuun, 2017 at 9:55 amHyvä asenne! Me ollaan oltu todella onnekkaita ja harvoin sairastettu. Tai oikeastaan meillä vanhemmilla on ollut (ennen lapsiakin) vaikka ja mitä, mutta lapsilla ei pikkuflunssaa enempää. Mutta ainahan se on mahdollista. Vielä lähtöpäivään asti saa aina jännittää, miten edellinen yö menee. Sairastuuko joku?
Mutta tämä teksti oli myös hyvä muistutus, että jokainen sairaus on arvioitava erikseen matkustamisen suhteen mutta kaikki sairaudet eivät automaattisesti pilaa lomaa. Ja omaa asennetta on muutettava sen mukaan kuka sairastaa ja mitä.
Ihana kuulla, että teillä oli niin hyvä loma vesirokosta huolimatta! (Ja nyt peukut pystyyn, että me pysytellään seuraavat viikot riittävän terveinä…)
lahtoselvitetty
22 maaliskuun, 2017 at 10:53 pmKyllä mekin ollaan selvitty tosi vähällä: yhtään korvatulehdusta ei ole ollut ja ensimmäinen silmätulehduskin vasta viime syksynä. Ja tosiaan ensimmäinen rokko nyt, ja saman tien sitten kaikilla. Kuitenkin kaikenlaista nuhaa ja yskää ja pahaa oloa on jokaisella matkalla, joten jollain tavalla sitä on oppinut aina muuttamaan suunnitelmia sen mukaan, mikä nyt jotain vaivaa.
Onneksi teillä on siellä Karibialla lämmin ja kostea ilmasto. Muistakaa vain vältellä kovaa ilmastointia, koska se viime syksynä koitui laivalla meidän kohtaloksi. Ei kannata liioitella sitä viilennystäkään!
2010-luvusta tuli meille matkailun vuosikymmen – Lähtöselvitetty
21 lokakuun, 2020 at 4:14 pm[…] järkytys oli heti alkumatkasta puhjennut vesirokko. Vaikka se lopulta osoittautui hyvin lieväksi versioksi, eikä ehtinyt tarttua muihin ennen […]