Äidille!

Tässä minä olen ensimmäisellä ulkomaan matkallani. Olemme matkalla Ruotsiin tapaamaan äitini siskoa ja hänen perhettään. Minä olen noin puolivuotias.

Tuolloin turvallisinta oli matkustaa äidin sylissä. Minä olinkin aina aikamoinen äidin tyttö, enkä olisi lapsena halunnut mennä edes mummolaan yöksi.

Sittemmin olen matkustanut paljonkin ilman äitiä: napanuoran katkaisin viimeistään 17-vuotiaana, kun lähdin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Vuosi ilman äitiä opetti, että pärjäähän sitä muussakin ympäristössä.

Löysin matkaseuraksi kavereita, veljen, miehen ja viimein omat lapset. Ja oikeastaan vasta siinä vaiheessa myös minun ja äitini yhteiset matkat alkoivat. Kun mukaan lähti ensin yksi, sitten kaksi ja viimein kolme lasta, oli luontevaa ottaa mukaan myös omat vanhemmat. Suurimmat seikkailut kun saivat muutenkin odottaa.

Olemme äidin kanssa käyneet Teneriffalla, Thaimaassa, Turkissa ja Karibialla. Olemme yhdessä ajelleet Bangkokin jokilaivoilla, istuneet Hagia Sofian puupenkeillä ja ajaneet Teiden kuumaisemissa. Olemme myös uineet Itämeressä, Andamaanien meressä, Välimeressä, Atlantin valtameressä ja Karibianmeressä.

Vuosi sitten lähdimme ensimmäistä kertaa matkaan vain naisporukalla: minä, äiti ja tytöt lensimme kahdeksi viikoksi Madeiralle. Matkan tärkeintä antia olivat lämmitetty uima-allas sekä supermarketin viereinen jäätelökioski, jonka maut ehdimme kahden viikon aikana testaamaan hyvin läpi. Taskusta löytyi aina seitsemän euroa, minkä meidän neljä jäätelöämme maksoivat. Funchalin lentokentällä äiti sai enemmän kannustusta kuin koskaan: kanssamatkustajat oikeasti tsemppasivat häntä, kun hän kanteli yliväsynyttä ja huutavaa kymmenkuistani keskellä turvatarkastusta samalla, kun minä etsin reppua, jonka esikoinen oli jättänyt jonnekin lähtöselvitysaulaan. Hikikarpalot otsalla paljastivat tehdyn työn määrän.

Kahdestaan olemme äidin kanssa matkustaneet vain kaksi kertaa: molemmat kerrat rajan yli Karjalaan. Olemme olleet osa isompaa ryhmää, mutta silti kahdestaan liikkeellä. Olemme jakaneet hotellihuoneen Käkisalmen sanatoriossa, Hotelli Sortavalassa sekä saman kaupungin hotelli Sofiassa, jonka vessan jaoimme useammankin sukulaisen kanssa. Parasta matkassa oli aina olla siellä äidin kanssa.

Ensi vuonna vietämme äidin kanssa juhlavuotta, kun täytämme parin viikon välein molemmat pyöreitä vuosia. Nähtäväksi jää, millaisissa maisemissa noita juhlia vietetään – vai olisiko maisema kerrankin luminen Etelä-Suomi. Uskon kuitenkin, että meillä on vielä monia yhteisiä matkoja jäljellä.

Hyvää äitienpäivää!