25 haavetta vuodelle 2025

Vuoden vaihtumisessa on aina jotain outoa. Ihan kuin ajanlasku katkeaisi ja kaikki vanha pitäisi olla tehtynä, jotta voi aloittaa uutta. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka ahdistuvat heti tammikuun 2. päivänä, kun edellisvuoden saavutukset ovat edelleen saavuttamatta, mutta pitäisi jo suunnitella kovalla vauhdilla uusia. Samaan aikaan tulevan vuoden suunnittelu on ihanaa. Ihan kuin olisi täysin tyhjä kalenteri, johon voi alkaa lätkiä ohjelmanumeroita. Eihän se niin ole, mutta siltä se tuntuu.

Perinteiseen tapaan ajattelin listata tulevalle vuodelle haaveita vuosiluvun verran (miinus tietysti ne tuhannet siitä alusta). Kutsun näitä edelleen haaveiksi, vaikka monet ovat enemmänkin tavoitteita, ja jopa ihan vielä toteutumassa olevia sellaisia. Osa on kuitenkin haaveita, jotka eivät ehkä toteudu, mutta aina niistä kannattaa haaveilla. Tässä teille Lähtöselvitetyn haaveet vuodelle 2025 aakkosten mukaan.

Afrikka

Olen käynyt Afrikassa tasan kaksi kertaa ja ne ovat molemmat olleet aika pikaisia vierailuja Pohjois-Afrikassa. Haave muun Afrikan tutkimisesta on ollut elossa pitkään, ja nyt sen pitäisi saada ensimmäinen toteutusmuotonsa jo helmikuussa. Tuolloin minun pitäisi lähteä 10 päiväksi Keniaan tutustumaan World Visionin toimintaan siellä. Vuonna 2019 kävin World Visionin matkassa Kambodzassa ja se oli ehkä elämäni koskettavin matka. Samaa odotan myös tältä Kenian vierailulta.

Bileitä ja ystäviä

Olen viettänyt viimeiset vuodet (eli 15+ vuotta) aikamoisessa lapsikuplassa ja juhlat on juhlittu hyvin vahvasti lasten ehdoilla. Se on ollut ihanaa, mutta nyt kaipaan kyllä jo ihan aikuisten juhlia. Vaikka sitten sellaisia keski-ikäisten illalliskokoontumisia tai sitten jotain villimpää.

Caribbean vibes

Toinen haave, joka toivottavasti toteutuu piakkoin. Kävin Karibian risteilyllä vuonna 2013 ja nautin sen rennon letkeästä tunnelmasta valtavasti. Siitä asti olen kaivannut takaisin, ja nyt tämä mahdollisuus saattaisi olla taas ovella. Suurin haaste on kuitenkin löytää risteily, jolla pysähdyttäisiin ihan asiallisissa satamissa, eikä missään risteilyaluksia varten rakennetuissa resorteissa.

Downshifting or not?

Kirjoitin tämän ylös ajatuksena, että nyt voisi olla aika ryhtyä laskemaan kierroksia alas. Olen jo muutaman vuoden ajan luopunut erilaisista vastuutehtävistä ja jättäytynyt vapaaehtoisverkostojen ulkopuolelle, ja ajattelin, että ehkä nyt on enemmänkin aika istua kotona kutomassa villasukkia. Sitten tulin kuitenkin ajatelleeksi, että ehkä ei sittenkään. Nythän niskassa on paljon velkaa, lapset asuvat viimeisiä vuosia kotona ja sosionomiopinnot ovat lopputyötä vaille valmiit. Ehkä nyt onkin päinvastoin aika pistää isompaa vaihdetta silmään ja tehdä asioita. Ehtii niitä villasukkia sitten kutoa myöhemminkin.

Eräilyä entistä enemmän

Olen vuosien mittaan päässyt hyvin eräilyn makuun ja taidot ja varusteet ovat kehittyneet hiljalleen. Kaipaan kuitenkin lisää telttaöitä, lisää patikoituja polkuja ja lisää hiljaisia metsiä. Tietysti haaveilen jonain päivänä myös ihan oikeasta vaelluksesta, mutta aloitetaan nyt tällä eräilyllä.

Florida

Florida ei ole koskaan kuulunut niihin Yhdysvaltain osavaltioihin, joihin hinkuisin takaisin kerta toisensa jälkeen. Olen käynyt siellä kahdesti ja löytänyt paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta mikään kaipuu ei ole ollut takaisin. Nyt Florida kuitenkin on matkasuunnitelmissa, koska lapsi on asunut siellä elokuusta lähtien. Kun hän haki vaihto-oppilaaksi, näin hänet sielujeni silmin jossain Keski-Lännessä maissipeltojen keskellä, mutta hänpä päätyi Floridaan. Ei tässä sitten auta muu kuin ostaa kevääksi lentoliput sinne, jotta pääsee hakemaan tavaroita pois. Ja onhan se kiva nähdä ihan uutta osaa Floridasta, koska toistaiseksi en ole juuri Orlandoa pohjoisemmaksi päässyt.

Girl Power

Elämä kolmen tytön äitinä on ollut aina täynnä tyttöenergiaa. Viimeiset vuodet olen myös johtanut tyttöjen jalkapallojoukkuetta, mikä on vienyt tämän ihan uudelle tasolle. Reissasin heidän kanssaan ensimmäisen kerran heidän ollessaan 10-vuotiaita. Tänä vuonna he täyttävät 14-15 vuotta ja meno on jo ihan toisenlaista. On ollut suuri etuoikeus saada seurata heidän kasvuaan omiksi itsekseen. Tiedän, että tämä riemu loppuu minun osaltani lähitulevaisuudessa, minkä vuoksi jokaiseen kokemukseen yhdistyy nyt myös ripaus haikeutta. Nautin kaikista hetkistä, joita minulle vielä annetaan.

Homecoming

Yhdysvalloissa Homecoming on syksyn juhla, mutta minä odotan kovasti kesäkuista kotiinpaluuta, kun esikoinen saapuu maailmalta. Ihmeen helposti olemme kaikki tottuneet arkeen ilman häntä, mutta onhan se ihanaa saada se yksikin palanen takaisin kotiin. Edes vielä hetkeksi.

Irtiottoja

Elämä on loppujen lopuksi aika tasaista puurtamista. Töitä, harrastuksia, perhe-elämää, joku ihana matka aina silloin tällöin. Viime aikoina olen huomannut, että kaipaan eniten pieniä irtiottoja. Niiden ei tarvitse olla ihmeellisiä, vaan joku pienikin poistuminen normaalista piristää. Kesäaikaan tämä on helppoa, kun voi suunnata mökille tai telttaretkelle, mutta talvella tämä vaatii vähän enemmän mielikuvitusta. Tai rahaa. Kotona on ihana olla, mutta kyllä sieltä aina välillä täytyy päästä pois.

Janoisia asiakkaita, jotka jaksavat hymyillä

En ole vielä työsopimusta allekirjoittanut, mutta luulisin pääseväni myös ensi kesänä myymään olutta erilaisiin kesätapahtumiin. Tähän asti olen tehnyt sitä keskiaikaisilla juhlilla, olutfestareilla, ja myös viinijuhlilla. Mikä tapahtuman teema onkaan, niin toivon aina paljon janoisia ja hyväntuulisia asiakkaita. Monesti jonot pääsevät kasvamaan pitkiksi, mutta me yritämme palvella asiakkaita niin nopeasti kuin pystymme. Sitä auttavat asiakkaat, jotka jaksavat hymyillä ja kehua tuotteita. Hyvää kannattaa jonottaa.

Kirjoja ainakin se 25 kpl

Tämä on jo neljäs vuosi putkeen, kun sisällytän tavoitelistalleni kirjojen lukemisen. Minulla meni vuosia, etten ehtinyt lukea mitään – tai korkeintaan opiskeluun liittyviä kirjoja. Vihdoin vuodelle 2022 otin tavoitteeksi lukea 22 kirjaa ja taisin jopa saavuttaa sen. Siitä lähtien olen kasvattanut lukemaa aina yhdellä ja niin teen tänäkin vuonna. Tänä vuonna pitäisi saada luettua 25 kirjaa ja uskon tämän tavoitteen täyttyvän ihan hyvin.

Lähiretkiä

Pidemmät matkat ovat ihania, mutta niihin ei ole kovinkaan usein mahdollisuutta. Tästä syystä erilaiset lähiretket ovat niitä, jotka tuovat arkeen uutta maustetta. Viime vuonna kävin esimerkiksi Tamminiemessä, Sibelius-monumentilla, muutamassa museossa ja melomassa Espoossa. Olisikohan tänä vuonna esimerkiksi Hvitträskin tai Paimion parantolan vuoro? Korona-ajasta minulla on ikävä ainoastaan sitä, kuinka paljon ihmiset silloin vinkkasivat näitä lähikohteita. Nyt pääni lyö aina ihan tyhjää, kun yritän miettiä vierailukohteita.

Mielenrauhaa

Tästä olen haavelistojen perusteella haaveillut jo monena vuonna. Hektisen elämän vastapainoksi kaipaan niitä hetkiä, kun kukaan ei tarvitse minulta mitään. Olen pyrkinyt näitä kohti esimerkiksi neulomisen ja palapelien avulla. Kun keskityn tekemään jotain, pystyn yleensä paremmin sulkemaan muut vaatimukset ulkopuolelle. Mielenrauhaa tulee usein etsittyä myös matkoilta. Päämäärätön vaeltelu ja omaan napaan tuijottaminen maadoittavat hyvin siihen, mitä itse tarvitsee.

Neulontaretriittejä

Mielenrauhaan liittyy myös tämä haave. Olemme muutamaan kertaan lähteneet ystävien kanssa mökkilomalle, missä pääpaino on ollut saunomisessa ja neulomisessa. On niihin aina joskus liittynyt myös patikointi, mutta tärkeintä on ollut istuminen paikallaan neulomassa hyvässä seurassa. Neulominen ei myöskään estä juttelua ja hersyvää nauramista – päinvastoin.

Oulu ja muut kotimaan kohteet

Kotimaan matkailussa on kyllä omat puolensa. Sitä tuli tehtyä aika paljon koronan jälkimainingeissa, mutta kyllä Suomesta löytyy vielä tutkimattomia polkuja tulevaisuudenkin retkiä varten. Ehkä antoisimpia ovat kotimaan reissut, joita tehdään jotain tarkoitusta varten. Minä olen esimerkiksi käynyt jalkapalloreissuilla Kokkolassa ja Kaarinassa, ja toisaalta työkeikalla Tampereella ja Hämeenlinnassa. Tänä vuonna kalenteriin on laitettu tutun Tampereen lisäksi ainakin Oulu, missä kesäkuussa osallistutaan tanssikisoihin. Vähän myös haaveilen Turusta, missä olisi parikin mielenkiintoista tapahtumaa. Yritän myös herättää henkiin kotimaan kaupunkilomat, jolloin lähtisimme viikonloppumatkalle johonkin suomalaiseen kaupunkiin.

Puistoja. Siis kansallispuistoja

Myös tämä harrastus alkoi koronan aikaan, kun retkeilimme paljon. Huomasin yhtäkkiä kiertäneeni tosi monessa Suomen kansallispuistossa, mutta vähintään yhtä paljon oli vielä käymättä. Nyt viimeiset pari vuotta olen mennyt yhden uuden kansallispuiston tahtia, ja se sopii minulle hyvin. Viime vuonna kävin Teijon kansallispuistossa ja sitä edellisenä Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa. Mikähän olisi vuoden 2025 kansallispuisto?

Rock’n’roll

Jotenkin sitä kaipaisi lisää rock’n’rollia elämään. Ei siis mitään 1980-luvun tukkarokkia, vaan sellaista rokkia, joka saisi jalat liikkeelle. Olenkin tässä vähän katsellut ensi kesän tarjontaa ja olisipa kivaa päästä jonnekin ihan rokkikeikalle.

Salou

Palataan vaikka ihan kiusalla. Olimme Saloussa treenileirillä hiihtolomalla 2022, jolloin onnistuimme koko porukka saamaan resortin vesijohtovedestä vatsataudin. Ajattelimme nyt kuitenkin ottaa paikasta revanssin ja palata sinne keväällä. Tiedossa on siis toivottavasti paljon futista, aurinkoa ja buffetruokailu kolme kertaa päivässä. Viimeisen yön, joka on vieläpä vappuaatto, vietämme Barcelonassa, joten suurkaupunki teinien kanssa saattaakin olla jännittävä kokemus.

Tanssia tähtien kanssa

Kuten varmasti kaikille on tullut selväksi, jalkapallo on kuulunut elämääni jo aika monta vuotta. Nyt sen merkitys on kuitenkin alkanut vähän hiipua ja tilalle on tullut uusi laji. Tytöistä kaksi on tanssinut jo useamman vuoden ja nuorin osallistuu tänä keväänä jopa kilpailuihin. Minä en ole oikein kotonani dance mom -roolissa, mutta kai kaikkeen oppii. Opinhan minä futismutsiksikin. Ehkä tanssi hiipisi samalla osaksi omaakin elämääni ja löytäisin itseni tanssilattialta tavalla tai toisella.

Unta ja lepoa

Jo pari vuotta sitten aloin priorisoida omaa untani. Huomasin vain, että tarvitsen sen seitsemän tuntia unta ja vähemmällä alkaa tapahtua kamalia. Unen lisäksi tarvitsen paljon lepoa. Kuluneet vuodet ovat olleet aikamoista menoa ja arjessa tapahtuu paljon. Haaveilen siis siitä, että osaisin oikeasti ottaa itselleni lepohetkiä ilman syyllisyyden tunnetta.

Villejä kokeiluja

Työelämässä leanilainen kokeilukulttuuri on ollut kova sana jo pitkään. Olen yrittänyt soveltaa tätä myös muuhun elämään ja tehdä rohkeita kokeiluja eri asioista. Jos kokeilu ei toimi, täytyy rohkeasti lopettaa se ja kokeilla jotain muuta. Villeissä kokeiluissa on kuitenkin yksi reunaehto: ne eivät saa vahingoittaa omaa taloutta tai läheisiä ihmisiä. Muuten kaikki on mahdollista.

Work like a mom

Olin useamman vuoden aktiivisena Mothers in Business -järjestössä, jonka slogan on ”Work like a Mom”. Vaikka olen jättäytynyt pois järjestön aktiiviringistä, allekirjoitan tuon sloganin elämässäni edelleen. Teen paljon töitä ja työni on antoisaa, ja uskon perheenäidin kokemuksen tuovan lisäarvoa myös työelämään. Toivonkin, että saisin myös tänä vuonna jatkaa ahkeraa työntekoa, joka kuitenkin jättää kaistaa myös perheelle ja sille levolle.

Yllätyksiä

Kukapa ei haluaisi yllätyksiä? Ei tietenkään negatiivisia, mutta kaikenlaiset positiiviset ja virkistävät yllätykset ovat aina tervetulleita.

Äitiyden ihanuutta

On hämmentävää, kuinka nopeasti lapset kasvavat. Meilläkin alkaa olla tyhjä talo entistä useammin, minkä vuoksi yritän nauttia näistä äitiyden ihanista hetkistä aina kun voin. Tällainen oli esimerkiksi meidän marraskuinen retkemme Tukholmaan teinin kanssa. Vaikka minun naamani alkoi varmasti jo häntä kyllästyttää, minä nautin reissusta aivan älyttömästi. Onneksi tänä vuonna minulla on tiedossa nuorimman lapsen 10-vuotismatka. Lisää taattua laatuaikaa lapsen kanssa.

Öisiä seikkailuja

Kuten aiemmin totesin, pidän tiukasti kiinni yöunistani. Silti en voi vastustaa yöllisiä seikkailuja, joita aina joskus tulee vastaan. Niitä kertoja, kun jostain ihmeen syystä on liikkeellä keskellä yötä ja voi vain nauttia tunnelmasta. Viime vuosina näin on tapahtunut yleensä kesäisin, kun on matkalla kotiin jostain. Kesäyössä on jotain vastustamatonta, jota haluaisin ehdottomasti lisää.

Tässä haaveet vuodelle 2025. Paljon pieniä haaveita ja muutama vähän isompi. Kaikki kuitenkin enemmän tai vähemmän toteutettavissa.