11/501: Mitä maksaa matka Montserratille?

Kaikista Barcelonassa ja sen ympäristössä olevista mahtavista paikoista Bounty Books on päättänyt nostaa kirjassaan 501 Must-Visit Destinations esille juuri Montserratin.

Montserrat on Barcelonan lähellä sijaitseva vuori, joka on tunnettu sahamaisesta muodostaan. Muodosta juontuu myös vuoren katalaaninkielinen nimi Montserrat, joka tarkoittaa sahaa. Montserrat oli Espanjan ensimmäinen kansallispuisto ja siellä sijaitsee Santa Maria de Montserratin luostari.

Minulle Montserrat on kuitenkin ensisijaisesti retkikohde, joka opetti julkisista liikennevälineistä. Olin matkaani asti kulkenut lähinnä Kotkan paikallisbusseilla ja Helsingin metrolla, jonka reittikartta on saavuttanut suurta huvitusta sosiaalisessa mediassa. Kaksipiikkiseen haarukkaan kun on lähes mahdotonta eksyä.

Montserrat sen sijaan sijaitsee Barcelonan kaupungin ulkopuolella. Olimme siihen mennessä osanneet jotenkin ihmeen kaupalla ostaa metroliput, joilla liikuimme kaupungin sisällä. Montserrat kuitenkin meni monen zonan yli. Oikeaa lippua ei olisi varmaankaan ollut vaikea saada, jos olisimme heti hyväksyneet kalliimman hinnan. Hintatietoinen suomalainen taas alkoi heti pohtia, että “tarvitseeko sitä oikeasti ostaa noin kallista lippua”. Päädyimme siis ostamaan hieman halvemmat liput, joilla ajattelimme kokeilla perillepääsyä.

Myöhemmin maailman suurkaupungeissa matkatessani olen oppinut, että reittikarttoja kannattaa tutkia huolellisesti. Se kun yleensä säästää voimia jossain myöhemmässä vaiheessa. Nyt meidän kohtaloksemme kuitenkin koitui juuri lähtevä juna, johon päätimme ehtiä. Kiihdytimme kovaan juoksuun ja leimasimme lippumme portilla. Portit avautuivat nätisti ja me syöksyimme junaan.

Vasta junassa aloimme pohtia, olimmeko oikeasti ostaneet ollenkaan oikeanlaisia lippuja. Lohdutimme kuitenkin itseämme sillä, että portit kuitenkin aukesivat meille. Näin pitkän aikaa jälkikäteen osaan kuitenkin sanoa, että tottakai ne portit aukeavat – eiväthän ne tiedä, mihin asti olemme menossa. Porttien aukeaminen ei vielä tarkoita mitään.

Jossain vaiheessa matkaa tajusimme, etteivät meidän lippumme riittäisi mitenkään perille Montserratiin. Emme kuitenkaan olleet valmiita myöntämään virhettämme, vaan yritimme kaikin keinoin selvitä kuin koira veräjästä. Hyppäsimme jopa yhdellä asemalla pois tavoitteenamme harhauttaa konduktööri.

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että konduktööri tuli tarkastamaan lippumme ja puisteli tiukasti päätään. Hän selitti meille tiukasti espanjan kielellä, kuinka meillä pitäisi olla ihan erilaiset (eli paljon kalliimmat) liput. Minä kyllä ymmärsin kouluespanjan pohjalta jonkin verran saarnasta, mutta hölmöinä turisteina vain nostelimme hartioitamme ja toistelimme, että “en ymmärrä”. Emme onneksi saaneet sakkoja, vaan konduktööri myi meille tarvitsemamme liput.

Tämä jännitysnäytelmä kesti yhteensä pari tuntia, eikä adrenaliiniryöpyn jälkeen Montserratin vuori luostareineen tuntunut enää miltään. Olen todistettavasti ottanut sieltä kasan kuvia, mutta mieleeni on tuosta vierailusta jäänyt lähinnä ärsyttävä tihkusade. Onneksi kuvien joukossa sentään on hyvin onnistuneita otoksia vuoresta.

Takaisin Barcelonaan päätimme palata varmoin keinoin: otimme alas kaapelivaunun, joka maksoi junamatkaan verrattuna moninkertaisesti, mutta kuljetti hölmön turistin turvallisesti alas. Olimme yrittäneet säästää rahaa yhdelle päivälle jo ihan tarpeeksi.

Päiväretki Montserratiin opetti minulle siis kaikkein parhaiten sen, että suurkaupunkien julkinen liikenne on oikeasti monimutkainen verkosto. Karttoja kannattaa tutkia huolellisesti ja kioskeista kannattaa kysyä, jos ei itse ymmärrä. Matkat yleensä maksavat tietyn verran, joten ei kannata huijata ostamalla halvempaa lippua. Ennen pitkää jäät kiinni, eikä täpötäydessä junanvaunussa ole kiva selitellä umpikatalaanille konduktöörille, mikset ole valmis maksamaan paria euroa enemmän siitä, että pääset katsomaan hänen kotimaansa tärkeää nähtävyyttä. Maksut on määritelty juuri sen vuoksi, että kansallisiin kohteisiin ryntäävät turistit maksaisivat myös oman osansa ylläpitokustannuksista.

Tärkein opetus kuitenkin oli se, ettet välttämättä ole oikeassa paikassa, vaikka portit sinulle aukeaisivatkin. Aina kannattaa itse tutkia ja tarkistaa, eikä rynnätä ensimmäisten avointen porttien läpi. Kukaan muu kuin sinä ei kuitenkaan voi tietää matkasuunnitelmaasi.

Tämä teksti on osa sarjaa, jossa kerään 501 kohdetta, joissa pitäisi ennen kuolemaansa käydä. Lista perustuu Bounty Booksin julkaisemaan teokseen 501 Must-Visit Destinations. Lisää tästä keruuprojektista löytyy täältä.