Suomen syksyt ovat pitkiä ja pimeitä. Päivät lyhenevät, pimeys hiipii päälle yhä aikaisemmin päivällä. Kosteus on muuttanut kadut liukkaaksi matoksi, jolle ovat pinoutuneet pudonneet puiden lehdet ja jostain lentäneet sanomalehden kappaleet.
Suomalaiset ovat kehittäneet monenlaisia keinoja selvitä tästä pimeästä ja kosteasta ajasta. Osa hankkii kasapäin harrastuksia, joiden syövereissä ei ehdi katsella ympärilleen ahdistuakseen pimeydestä. Toiset taas linnoittautuvat koteihinsa kynttilöiden, villasukkien ja teekuppien kanssa. Tanskalaisillahan on tälle keinolle ihan oma nimityksensä – hyggeily – mutta täällä Suomessa kyse on vain hengissä selviämisestä.
Minun suosikkikeinoni selvitä pimeästä Suomen syksystä on ulkoilu, ja siihen erinomainen paikka on Repoveden kansallispuisto. Toki tähän voisi nimetä monen muunkin maamme kansallispuiston, mutta mielestäni tärkeintä on se, että ulkoilupaikka on lähellä juuri sinua. Jos kansallispuistoon ja metsään lähteäkseen täytyy matkustaa maan toiselle laidalle ja ottaa viikko lomaa töistä, jää se yleensä tekemättä. Kansallispuistoja on onneksi ympäri Suomea, ja jokainen voi valita niistä itseään lähimpänä olevan.
Minun valintani on Repovesi, sillä vaikkei se ole lähimpänä minun kotiani, se on se paikka, jonka läheisyydessä minä vietän paljon vapaa-aikaani. Sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat meidän kesämökkimme, lasten mummola, sekä monet jo lapsuudesta asti mukanani kulkeneista ystävistäni, jotka ottaisin mieluiten mukaani metsään.
Tänä syksynä en ole Repovedelle ehtinyt, mutta viime vuonna teimme ystävieni kanssa juuri tällaisen voimia keräävän syysretken kansallispuistoon. Yhtenä lauantaina pakkasimme eväät reppuihin, ja itsemme ulkoiluvaatteisiin, ja lähdimme metsään. Kävelimme vain noin viiden kilometrin mittaisen Ketunlenkin, mutta jo sen aikana ehdimme taas kerrata monen kuukauden tapahtumat, ja kerätä ison varaston energiaa loppusyksyä varten.
Repoveden kansallispuisto sijaitsee Kaakkois-Suomessa Kouvolan ja Mäntyharjun kuntien alueella. Kansallispuistolla on kokoa noin 15 neliökilometriä, ja merkittyjä reittejä on lähes 45 kilometriä. Ketunlenkin lisäksi voi kiertää 4,5 kilometrin Korpin Kierroksen tai 26 kilometrin mittaisen Kaakkurin Kierroksen. Kansallispuisto Repovedestä tuli vuonna 2003.
Repovedelle on helppo tulla monesta suunnasta: Helsingistäkin sinne on vain noin 190 kilometrin matka. Ketunlenkki on helppo reitti, jolle pääsee Lapinsalmen sisäänkäynniltä, ja jonka aikana pääsee paitsi vetämään itsensä veden yli lossilla, myös ylittämään veden kuuluisaa Lapinsalmen riippusiltaa pitkin. Lisäksi voi kiivetä Olhavalle ihastelemaan kansallispuiston yli avautuvaa maisemaa.
Me kävelimme lenkin hitaasti ja rauhallisesti, sillä pääpaino ei ollut etenemisessä tai lenkkeilyssä. Meidän retkemme pääasiallinen tarkoitus oli lähteä yhdessä metsään: haistella syksyistä ilmaa, tuntea lähestyvän talven kirpeys kasvoilla ja sormenpäissä, sekä ennen kaikkea puhua, rupatella ja nauraa paljon.
Kun metsään saapuvat viisi ystävystä, jotka ovat kulkeneet yhdessä värikkäistä teinivuosista aina kypsään aikuisuuteen asti opiskeluhuolien, töiden metsästämisten ja lasten kasvattamisten tullessa ja mennessä, ei se enää ole hiljainen. Se on täynnä puheen pulputusta, naurukohtauksia ja ehkä pientä itkunpiraustakin, mutta ehdottomasti se on täynnä tunnetta.
Onneksi kansallispuistot sopivat myös siihen: sinne voi viedä tunteensa, riemunsa ja huolensa, ja ne kaikki mahtuvat sinne. Erityisesti tällaisena pimeänä marraskuun päivänä, kun huolet ja murheet tuntuvat kasautuvan päälle, on oma lähikansallispuisto hyvä paikka mennä.
Mikä on sinun kansallispuistosi?
Autumns are long and dark here in Finland. Days get shorter and the darkness sneaks up on you earlier every day. The moist has turned streets into a slippery mat covered with fallen leaves and some old newspapers.
Finnish people have created a lot of ways to cope with this dark and moist time of the year. Some find new hobbies, that keep them so busy that they don’t even notice the darkness. Some change their homes into fortresses equipped with candles and wool socks and large cups of tea. The Danish people call it hygge, but here in Finland is all about survival.
My favourite way of coping with this season is getting outside, and the perfect place for that is a national park. Finland has many national parks, but the important thing is to find the one that’s nearest to you. Because if you have to travel for a day, and be away from work for a week to get to a national park, you probably won’t go there.
My national park is Repovesi. It’s not the closest one to my home, but it is very close to the place where I spend a lot of my free time. It is right next to my summer place, and also the place, where the kids’ grandparents live. It’s also close to the best friends I’ve had since my childhood.
I haven’t made it to Repovesi this year, but last fall I took my best friends there for a trip. One Saturday we packed our bags and got into our outdoor gear, and went into the forest. We took the Ketunlenkki, which is a short trail of about 5 kilometres, but even at that time we had the chance to catch up on the last few months, and gather a lot of energy for the rest of the fall.
Repovesi National Park is located in Southwest Finland in Kouvola and Mäntyharju. Its size is about 15 square kilometres, and it has almost 45 kilometres of marked paths. In addition to the Ketunlenkki you can also take the Korpin Kierros (4,5 kilometers) or the Kaakkurin Kierros (26 kilometers). Repovesi became a national park in 2003.
Repovesi is a national park that’s easy to reach: it’s only 190 kilometres from Helsinki. The easiest path Ketunlenkki leaves from the Lapinsalmi entrance, and during that hike you can cross the water by a ferry, you can cross the legendary Lapinsalmi hanging bridge, and climb the Olhava to admire the view that spreads over Repovesi.
We wandered the path slowly, because the main focus was not in getting somewhere or getting excercise. The main focus of our trip was to go to the forest together: smelling the autumn air, feel the crispness of the approaching winter, and most of all talk, chat and laugh a lot.
When five best friends, who have grown up together from the awkward teenage years to the mature adult life with all its worries, come to a forest, it’s no longer quiet there. It’s full of talk, sudden laughter, and maybe a silent sound of tears. But it’s definitely full of emotion.
It’s a good thing, that national parks are made for that too: you can take there all your emotions from sheer joy to all your worries, and they all fit there just fine. Especially now, when it’s so dark and wet outside, a national park is a good place to go.
What’s your favourite national park?
No Comments