Suomi-kohde numero 17: Linnanmäki

Kun minä olin pieni koululainen Kotkan Karhuvuoressa, me odotimme koko ala-asteajan malttamattomina kuudetta luokkaa. Ei siksi, että olisimme koulun vanhimpia, tai että pääsisimme siirtymään yläasteelle, vaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että kuudennella luokalla lähdettäisiin luokkaretkelle Helsinkiin.

Helsinki oli jo silloin reilun kahden tunnin ajomatkan päässä Kotkasta, mutta henkinen matka oli paljon pidempi. Helsinki oli maan pääkaupunki, jossa kulki raitiovaunuja, ja muitakin kulkuneuvoja, joita piti osata väistellä. Helsingissä käytiin yleensä kerran kesässä, eikä silloinkaan uskallettu keskustan alueelle.

Kuudennen luokan luokkaretken kohokohta oli tietenkin Linnanmäki. Kukaan ei malttanut keskittyä Korkeasaaren eläimiin tai kaupunkikierroksiin, kun tiedossa oli monta tuntia Linnanmäellä. Siellä sitten kieputtiin Enterprisessa ja huudettiin äänet käheäksi Rainbow’ssa, ja lopulta istuttiin penkillä pitelemässä kaikkia bussimatkan aikana syötyjä herkkuja vatsan sisäpuolella.

Vuonna 1950 avattu Linnanmäki on muuttunut paljon noista 1990-luvun alun vuosista. Se on paitsi laajentunut alueeltaan ja palveluiltaan, myös laitteet ovat täysin toista luokkaa kuin silloin. Monet Linnanmäen vanhoista laitteista muuten sijaitsevat nykyään Kouvolan Tykkimäellä, jossa myös tuon Enterprisen kyytiin pääsee edelleen.

Paras muutos vuosien varrella on ollut minun mielestäni ilmainen sisäänpääsy. Tämä mahdollistaa sen, että Linnanmäellä voi lähteä pistäytymään, vaikkei laitteisiin haluaisi mennäkään. Saattaahan hattaraa tehdä mieli joskus muulloinkin.

Toinen hyvä muutos on se, että osa kaikkein pienimpien laitteista on nykyään ilmaisia. Esimerkiksi autokaruselliin ja vesitornin kiertävään pikkujunaan pääsee ilman lippua tai ranneketta. Yhteensä ilmaisia laitteita on kymmenen. Sitä en ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt, miksei huvipuiston kiertävä maisemajuna voisi olla ilmainen. Harvat rannekkeen omistajat haluavat tuhlata hyvää aikaa istumalla hitaasti lipuvassa junassa, kun samaan aikaan voisi olla jonottamassa Kingiin. Rannekkeettomille se olisi kuitenkin äärimmäisen hyvä tapa nähdä huvipuiston koko tarjonta.

Viime vuoden huippu-uudistus oli Matka maan ytimeen -nimisen leikkialueen ilmestyminen vesitornin viereen. Hieman haastavampi leikkipaikka on hyvä erityisesti isommille lapsille, ja tuo mukavan vaihtelun erittäin äänekkäälle Angry Birds -leikkipaikalle.

Tänä vuonna huvipuiston uudistukset ovat liittyneet lähinnä ruokaan. Yhden uuden laitteen ja 4D-elokuvan lisäksi on keskitytty uudistamaan puiston yleistä viihtyisyyttä sekä ravintolapalveluja. Esimerkiksi legendaarinen Lintsi Burger on uudistettu ”moderniksi hampurilaiskeitaaksi”, mitä ei oikein paista läpi ainakaan ruokalistasta. Hampurilaisvalikoiva on hyvin perinteinen, ja jo pelkästään lasten aterian kahdeksan euron hinta saa minut kääntymään ovelta. Ihmeitä olisikin pitänyt tapahtua, että vanhat virheet olisi voinut antaa anteeksi.

Myös minun elämäni on muuttunut paljon ala-asteaikojen jälkeen (hyvä niin, eikö?). Tänä päivänä Linnanmäki sijaitsee minun kotikatuni päässä, ja käymme siellä lasten kanssa monta kertaa vuodessa. Meillä on sopimus, että ostamme rannekkeet yhden kerran kaudessa – muina kertoina nautimme puiston ilmaisista palveluista. Yleensä käymme muutamassa ilmaislaitteessa, lapset leikkivät hetken leikkipaikoilla, ja ostamme jäätelöt tai hattarat. Tähän sitten aina kaatuukin se ilmainen käynti, kun kolmen jäätelön ostamiseen ei kymmenen euron seteli riitä.

Tulevaisuudelta minä toivoisin Linnanmäelle vieläkin parempia ravintolapalveluja. Entisen ravintolamaailman tiloissa ovat nyt buffet-ravintola, pizzeria ja amerikkalaistyylinen diner. Dinerissa ruoka oli ihan kohtuullista rasvamättöä, mutta hinnat saivat jättämään lasten omat annokset pois. Kyllä kai ne nyt pelkillä ranskalaisillakin elävät?

Vielä ankeampi vaihtoehto ovat kioskin makkaraperunat, jotka pehmeydessään ja nahkeudessaan voittavat lähes kaikki kokeilemani. Miten on mahdollista, etteivät Linnanmäen friteerauskeittimet kykene tuottamaan rapeita ranskalaisia? Nyt sentään niiden kylkeen on ilmestynyt hodarikojuja ja street foodia, jotka ovat kohtuullista keskitasoa.

Ruokaan liittyvistä puutteista huolimatta Linnanmäki on mukava paikka viettää keväistä iltaa. Aurinko laskee hiljalleen Helsingin ylle, ja lapset pyörivät junalla vesitornin ympäri. Portin ulkopuolella odottaa pitkä katu täynnä thaimaalaista noutoruokaa, sushia ja falafelejä. Milloinkohan niitä näkyisi porttien sisäpuolella?

—————————————————————————————————————-

When I was little we used to wish we were already in sixth grade. Not because we’d be older or wiser, but because then we could go on our class trip to Helsinki.

Back then Helsinki was geographically just as close to Kotka as today, but the emotional distance was much longer. Helsinki was the capital that had trams and all kinds of vehicles we knew nothing about. We usually went to Helsinki once a year, and not very often close to the center.

Everyone loved the sixth grade class trip, because the last stop was always Linnanmäki: the biggest amusement park in Finland. No one was able to focus on zoos or city tours, when they had Linnanmäki to look forward to.

Linnanmäki was first opened in 1950 and it’s changed a lot since then. The area is much wider and services are better – and of course the rides are much scarier nowadays.

In my opinion, the best change over the years has been the free entrance. Nowadays there is no entrance fee, so you can go there and enjoy the atmosphere even if you didn’t want to go on any rides. Because who wouldn’t want to spend time in an amusement park!

Another great change are the free rides. There are ten rides for the smallest kids that are free of charge. My kids don’t really like fast or scary rides, so the free rides have been plenty enough for years. The only strange thing is that you have to pay to get into the scenery train. That would be a perfect way for everyone to see all the things the park has to offer.

There are also two very nice playgrounds, that are free of charge. The older one is an Angry Birds themed playground, which unfortunately is located under a very loud ride. It’s not a pleasant place to be for very long. The newer one is not as loud, but its focus is clearly in the bigger kids. It’s a bit too challenging at least for a two-year-old.

This year Linnanmäki has focused mainly on renewing their restaurants. The legendary (not in a good way) Lintsi Burger has been renovated, and is supposed to be a modern burger heaven. We’ll see. The American style diner serves also burgers and fries, that are ok, but the prices don’t tempt there very often.

Nowadays I get to walk to Linnanmäki from my home. We go there fairly often with my girls. We go on the rides only once in a summer, and the rest of the times we just enjoy the free amenities. We go on a couple of free rides, they play on the playgrounds and we get an ice cream or cotton candy. That actually is the end of the free trip, because the ice creams are not even close to cheap.

For the future I actually have only one wish: that the restaurants would get even better. What I miss are some reasonably priced portions, and snacks that are easy to grab and eat while you walk. 

Even though the setting for a meal is still not ideal, Linnanmäki is a nice place to spend a spring evening. The sun slowly sets on Helsinki and the kids ride the mini train around the water tank. When you walk out of the gates you can find a long street full of places to get thai food or sushi or falafel. I wonder when we could do that inside the gates?