Suomi-kohde numero 26: Aurajoki

*Yhteistyössä Pernod Ricard Finland ja Santa Helena -viinit

Miten mä pääsisin täältä rautatieasemalle? No se on tuol tois puol jokke. Milläköhän mä pääsisin sinne? No mee förillä.

Noin 70 kilometrin mittainen Aurajoki virtaa Turussa vajaan yhdeksän kilometrin matkan jakaen kaupungin kahtia lounas-koillissuunnassa. Joen itäpuolelta löytyvät Tuomiokirkko, Turun yliopisto ja Samppalinna, kun taas länsipuolelle jäävät Turun linna, Kakolanmäki ja se rautatieasema.

Aurajoen voi ylittää yhteensä yhdentoista sillan kautta. Kaupungin ensimmäinen silta, Vanhan Suurtorin kohdalta kulkenut Pennisilta tuhoutui Turun palossa vuonna 1827. Nykyisistä silloista vanhin on vuonna 1899 valmistunut Tuomiokirkkosilta, joka on aikojen saatossa muutettu puusillasta rautasillaksi.

Joen yli voi mennä myös sillä förillä: ilmaisella kaupunkilautalla, joka kuljettaa ihmisiä Aurajoen yli Kakolanmäen kohdalla. Vuonna 1903 aloittanut föri on Suomen ainoa kunnallinen ja maksuton jokilautta. Föri tuokin kaupunkiin tuulahduksen Amsterdamia, jossa lautat kuljettavat ihmisiä rannalta toiselle taukoamatta.

Aurajoen merkitystä Turulle on vaikea käsittää käymättä kaupungissa itse. Monia kaupunkeja ja kuntia halkoo joki, mutta missään muualla Suomessa en ole törmännyt keskusta-alueeseen, joka on rakentunut niin selkeästi joen kahdelle rannalle. Joen ylittäminen on arkipäivää, ja toisaalta joen vartta käveleminen on paras mahdollinen tapa viettää aikaa. Tässä suhteessa Turku muistuttaa Pariisia, jossa Seinen varret ja sen ylittävät sillat ovat yhtä oleellinen osa kaupunkia kuin vaikka Eiffelin torni.

Kotkassa ja Helsingissä asuneena merikaupunkilaisena minun on vaikea käsittää, että vahvasta merenrantakaupungin asemastaan huolimatta Turku ei tunnu merikaupungilta. Siellä on satama ja upea saaristo, ja Mayerin telakalta valmistuvat risteilijät tuovat töitä monelle kaupunkilaiselle, mutta silti meri ei näy kaupunkikuvassa. Meren sijaan elämä on keskittynyt Aurajoen rannoille ja sen ympäristöön, ja sitä kautta kaikki on pienemmässä mittakaavassa.

Minä vierailin Turussa heinäkuun lopulla Tall Ships Race -purjehduskilpailun aikaan. Olin matkassa Pernod Ricard Finlandin ja Santa Helena -viinien vieraana ja pääsin tutustumaan alkoholitehtaan toiminnan lisäksi myös Aurajoen varteen ja sen täyttäneeseen festivaaliin.

Ennakkoon olin odottanut eniten Suomen Joutsenen näkemistä. Vuonna 1902 Ranskassa rakennettu Suomen Laivaston entinen koululaiva seisoo nykyään museolaivana Forum Marinumin edessä. Suomen Joutsenelle pääsee vierailemaan, ja Tall Ships Racen aikana laivalle olivat asettuneet muun muassa kaupungin edustajat, sekä Yleisradio tekemään suoraa radiolähetystä.

Suomen Joutsenen vierestä löysin vanhan tuttavuuden, kun Bore-varustamon vuonna 1960 valmistunut S/S Bore toimii rannassa hotellina. Minä olen seilannut laivalla niin Viipurissa kuin Suezin kanavan kautta Punaiselle merellekin – tosin silloin laivan nimi oli Kristina Regina. Laiva on seissyt Aurajoessa vanhalla nimellään ja vanhoissa väreissään vuodesta 2010.

Aurajoen varren suurin yllättäjä oli minulle kuitenkin Forum Marinum. Vuonna 1999 perustettu mielenkiintoinen museo on erikoistunut Lounais-Suomen merenkulkuun ja erityisesti laivanrakentamiseen. Myös rakentamisen nykyvaiheet suurine risteilijöineen ovat edustettuna näyttelyssä. Forum Marinumista löytyy myös paikallisen Jouko Kurrin valtava perämoottorikokoelma, sekä Kultaranta-vene, jolla neljä presidenttiä – K.J. Ståhlberg, Lauri Kristian Relander, Kyösti Kallio ja J.K. Paasikivi – siirtyivät mantereelta kesäasunnolleen Kultarantaan. Museon ravintola Göranissa voi ihailla Göran Schildtin purjevenettä, jolla hän purjehti ympäri Välimerta.

https://www.flickr.com/photos/140320964@N06/35571883514/in/dateposted/

Tall Ships Racen aikana oli helppo käsittää, miksi Aurajoen varrelle keskittynyt Turku on niin erilainen paikka kuin meren äärellä toimivat Helsinki ja Kotka. Kävin juuri viikkoa aiemmin Kotkassa katsomassa samoja purjelaivoja, jotka oli parkkeerattu pitkin satama-aluetta. Satama oli täynnä laivoja, mutta niitä oli vaikea verrata toisiinsa – kaikki näyttivät suurilta.

Aurajoessa taas laivat olivat vieri vieressä joen kahdella puolella: joki oli siis aivan täynnä purjelaivoja. Laivat vertautuivat toisiinsa ja suurimmat erottuivat helposti. Laivojen väki myös pystyi vilkuttelemaan kannelta toiselle ja he olivat selvästi kontaktissa toisiinsa. Tapahtumasta tulivat purjehduskilpailua enemmän mieleen purjelaivojen kokoontumisajot, joissa tärkeintä oli toisiin tutustuminen.

Aurajoki erottaa Turun kaksi puolta, mutta ne ovat silti tarpeeksi lähellä, että rannalta toiselle voi vilkutella. Meren äärellä seuraava ranta on jossain niin kaukana, ettei siitä voi olla edes varma – joki taas erottaa vain näennäisesti. Ja kun meren rantaa vihmovat myrskytuulet ja vieraat henkäykset, joen rannat ovat suojassa muutokselta. Kaikki voi pysyä ennallaan.

---

The dialect in Turku – the former capital of Finland – is like a different language to someone born and raised in the eastern part of the country. All the words are missing their lasts vowels, but there sure are plenty of consonants.

Turku is devided by the river Aurajoki, that is 70 kilometers long and runs nine kilometers through the city. You can find all the biggest attractions and sights just next to the river.

The river can be crossed through eleven bridges. The first bridge in the city was ruined in the big fire of Turku in 1827. The oldest of the modern bridges is from 1899 and was later altered from wooden bridge to iron bridge.

You can also take the ”föri” across the river. Föri is a city ferry that takes people cross the river free of charge. It started running in 1903 and is the only communal and free ferry in Finland. Föri brings a breath of Amsterdam to Turku, with the ferry being a normal part of everyday life.

It’s hard to realize the meaning of Aurajoki to Turku without visiting the city yourself. Many cities are crossed by rivers, but Turku is the only city I’ve seen in Finland, that is so significantly built on the river banks. That part reminds me of Paris, where Seine is as important to the city as the Eiffel Tower.

As someone who’s lived all her life by the sea, it’s hard for me to realize that even though Turku is a city by the sea, it doesn’t feel like it. Turku has a big harbour and a magnificant archipelago, and many of the world’s largest cruise ships are built at the Mayer Shipyard in Turku, the proximity of the sea is not that visible in Turku. The city is much more focused on the river.

I visited Turku in the end of July, when it was hosting the Tall Ships Race sailing competition. I was there as a guest of Pernod Ricard Finland and Santa Helena Wines, and I got to visit Pernod Ricard’s factory, but also Aurajoki and the festival there.

Beforehand I was looking forward to the Suomen Joutsen the most. This ship – The Swan of Finland – is the former school ship of the Finnish Navy, and is now located in Aurajoki. It has been turned in to a museum and can be visited.

Right next to Suomen Joutsen I found an old friend of mine. S/S Bore is a ship that was built in 1960 and is now operating as a hotel. I’ve sailed the ship in the Baltic Sea and also through the Suez Canal to the Red Sea. Back then the ship was called Kristina Regina. Now the ship has been located in Aurajoki with its old name and colours since 2010.

The biggest surprise for me was Forum Marinum. This interesting museum was opened in 1999 and is specialized in shipping in southwestern Finland and also Finnish shipbuilding. The large cruise ships are also represented there, as well as a very large private collection of outboard motors and the Kultaranta-boat, that used to take Finnish presidents to their summer residence in Naantali. In the restaurant of Forum Marinum you can also admire the beautiful wooden sail boat of Finnish author Göran Schildt, who used to sail his boat in the Mediterranean.

During the Tall Ships Race it’s easy to see, why Turku, that is located on the banks of Aurajoki is so different from Helsinki and Kotka. I had been to Kotka just a week earlier to see the same large sailboats. In Kotka the ships had been located in the big harbour, where it was hard to tell them apart.

In Turku all the large ships had been sailed to the narrow river, so that the river was filled with large sailboats. People on the boats could wave at each other and clearly they were more in contact. The event reminded me more of a reunion than a race – and that was a good thing.

Aurajoki devides the two parts of Turku, but still they are close enough to be in contact with each other. When you look at the sea, you can’t tell where the opposite shore is, but the river only separates you seemingly. And when the sea shore is afflicted by the storms and foreign winds, the river banks are protected from the change. Everything can remain as it is.